sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Viimehetken lahjavinkki: TAUTEJA JA TERVEYTTÄ!

Historiankirjoitus herättää voimakkaita tunteita ja etenkin sitä synnyttävät 1918 sisällissotaamme käsittelevät teokset. Viime vuosiin asti 1918 tapahtumien käsittely muodostui varsin yksipuoliseksi. Syyt tähän löytyvät siitä, että tapahtui paljon asioita, joista haluttiin kertoa sekä tehtiin tekoja, joista pyrittiin vaikenemaan. Vasta viimeisen vuosikymmenien aikana tapahtumien taustojen tasapuolinen ja syvällinen avaaminen suomalaisille alkoi. Näin kävi myös Uudessakaupungissa.

Annettakoon paikallishistorian selvittäjille suuret kiitokset. Todella lyhyessä ajassa he toteuttivat tyylikkäästi suuren urakan. Jos joku arvostelee julkaisua puolueelliseksi, hänen kannattaa muistaa, että voittaneen puolen positiiviset tapahtumat julkituotiin avoimesti ja virheet peiteltiin - hävinneen suhteen tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Tältä pohjalta sata vuotta vanhojen tapahtumien sata prosenttisen tasapuolinen kerronta on mahdotonta. Älkää siis ampuko viestintuojia.

Aluksi alku silmäilyn jälkeen kritisoin kirjaa siitä, ettei sen lopusta löydy lähdeluetteloa. Nyt korjaan virheeni: lähdeluettelot löytyvät jokaisen kirjan osion jälkeen, samoin po. osion kirjoittajan nimi. Jokainen voi kunkin kirjoittajan lähteitä vertailemalla päätellä hänen pyrkimyksensä tasapuoliseen lopputulokseen. Yhtä kirjoittajaa lukuun ottamatta kirja kestää jopa erittäin kriittisen arvioinnin. Suosittelen kyseisen kirjan lukemista vaikkapa välipäivinä, jos aikaa on. Kirja löytyy Uudenkaupungin Info-kirjakaupasta.

Tässä loistava teos, joka avaa kaupunkimme terveydenhuollon historiaa ja siihen vaikuttaneita uusikaupunkilaisia. Ikävää, että loistava kirja on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, mutta tulevauudessa se nousee varmasti arvoonsa. Ilman tätä kirjaa paljon asioita ja tapahtumia olisi valahtanut unholaan. Kiitokset tekijöille. Tässä oivallinen viimehetken lahjavinkki, joten suunta Uudenkaupungin Info-kirjakauppaan!

 Merkittävä osa uusikaupunkilaista historiaa on saatu koviin kansiin. TEX WILLER-tyyppinen painoasu ihmetyttää. Miksi kirja on enemmän leveä kuin korkea - ei pysy lukiessa ryhdissä.?


lauantai 15. joulukuuta 2018

EKOTEKO: VAIHDETAAN HELSINKI KARJALAN KANNAKSEEN!

Maailman puhtautta ja tulevaisuutta uhkaavat rikkaat maat ja ökyt - Suomen puhtautta uhkaavat Helsinki ja vihreät! Harvassa Suomen kaupungissa heiluu vihreitä johtajia ja jos jossain niin Helsingissä heitä heiluu. Luulisi kyseisen kylän olevan oikea Suomen ekopiste, mutta saastepesähän se on. Yleensä pääkaupungeissa rajoitetaan yksityisautoilua, jos sinne on yhteisillä rahoilla rakennettu paikallisjunia, metroja, bussilinjoja, raitiotieverkko jne.. Niin muualla vaan ei meillä.

Kun muualla Suomessa ajetaan alas terveyspalveluita ja julkista liikennettä, pääkaupunkiseudulla pistetään raha haisemaan kaikkeen muuhun paitsi kansaan: Maksetaan miljoonia yhdelle australialaiselle, jotta saadaan hämärän näköinen kirjasto, kaavaillaan tanssintaloa jne.. Näin meillä vihreyden Mekassa pistetään haisemaan. Samalla, kun vihreät vastustavat ydinvoimaa, haluavat tukea muuten kannattamatonta tuulivoimaa, heidän ykköskylänsä saastuttaa hiilivoimalla enemmän muun Suomen henkilöautot yhteensä. Kun toteamme Helsingin olevan vain hallintokeskus ja muiden työllä loisivien ökyjen pesäpaikka, lienee asiaan syytä puuttua ja pelastaa, jos nyt ei maailmaa, niin ainakin Suomi!

Muutenkin meidän, vihreiden mielestä junttimoukkien, ja vihreidenvälillä vallitsee kaiken tasoinen juopa.  Vihreät haluavat tänne pakolaisia, kun monikulttuurisuus on kliffaa; me haluamme esim. lopettaa sodat ja ryöstökalastuksen, jotta kenenkään ei tarvitse lähteä vieraille maille pakolaisiksi. Vihreät haluavat kaikki suomalaiset kaupunkeihin, kun me haluamme asua lähellä luonnon vihreyttä. Ja suurin ero lienee siinä, kun me haluamme maahan edullista und puhdasta energiaa, vihreät eivät moisen päälle perusta sillä heidän sähkönsä tulee pistorasiasta töpseliin.

Jotta Suomi kykenee hoitamaan kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset ympäristöasioissa plus kolmannessa maailmassa, meidän tulee ladata voimaa niihin ihmisiin, ketkä eivät haihattele esim. rasistisesti monikulttuurisuudesta vaan painavat todellisia töitä paremman Suomen ja paremman maailman puolesta. Ainoa tie, jotta pysymme velvoitteissamme, löytyy joutoporukan ja siipipaikkakuntien loisimisen lopettamisesta. Siirrytään oikeudenmukaisuuden tielle: Otetaan ökyiltä ja haihattelijoilta takaisin heille ulosmitattu työntulos ja annetaan työmiehelle oikeus elää omalla palkallaan, omassa omakotitalossa ja ajella omalla henkilöautollaan.

Jos pääsisimme eroon Helsingistä ja vihreistä, olisi Suomen ilmastotavoitteet reilassa. Ilman vihreitä ja pääkaupunkiseutua jokaiselle jäisi rukasti enemmän käteen palkastaan. Miksi siis elätämme tällaista maailmaa tuhoavaa ja omaa elämisentasoamme vahvasti nakertavaa kuppikuntaa asukkaineen. Meitä muita suomalaisia on sentään tässä maassa reilu enemmistö ja maassamme vallitsee demokratia. Eivät ökyt ja vihreät sentään mitään aatelisia ole ja me rahvasta, joten adressi keräämään nimiä Helsingin vaihtamiseksi Karjalan kannakseen! Luonnollisesti me pistäisimme samalla rajavalvonnan kuntoon, jottei tänne ala hyppiä luontoa tuhoavia monikulttuurisuutta kaipaavia rasisteja.

JOULUISTA DEMOKATUHUUMAA TALVEN TUOKSINTAAN!

Demokatu kuului menneen kesän johdettuihin puheenaiheisiin. Sitä tuli ylistää ja niin sitä määrätyt tyypit ylistivätkin. Lopulta demokatu katosi kuin vatsakaasu hiekka-aavikon puhureihin. Jäljelle jäi ainoastaan Alicenkadun demokatutoimisto demokaluineen. Lopulta nämäkin kalut peitettiin torivahdin ohjauksella yrittäjien joulutavaroilla. Mutta entä demokatu, jossa liikenne soljuu nyt ärsyttävän normaalisti uusikaupunkilaisten tehdessä jouluostoksiaan?

Kaupunki huutaa demokatua - tai ainakin jotkut hiljaa mielessään ihmettelevät ja toiset kauhulla pelkäävät seuraavaa demoväen viritystä. Demokatua markkinoitiin kaupunkilaisten ideaväylänä valmistelijoille. Siis höräyttäkäämme aivoriihemme käyntiin huomioiden kesällä toteutetun demoilun hengen. Demokadun toteutuksen tulee pysäyttää liikenne, sen tulee herättää keskustelua, kasvattaa kaupunkimme mainetta epäurheilullisena autoilua vastustavana paikkakuntana. Lisäksi toteutusten tulee antaa Uudestakaupungista koomisen valmistelun ja puolikaheleiden päättäjien yksimielisesti hallitseman kuihtuvan tuppukylän kuva.

Jospa rakennamme keskelle Alicenkadun vilkkainta kohtaa tekojääradan. Luonnollisesti siinä ei saa luistella ja tämän varmistamiseksi jää hiekoitetaan. Hiekoitushiekan joukkoon sijoitetaan kiviä, jottei kävelykään onnistu siinä. Rauhanpuistoon voimme sijoittaa untuvaisia makuupusseja, jotka mahdollistavat ökyttärillemme ympärivuotisen miellyttävän keinuttelun vaakatasossa. Kirjaston eteen voimme ripustella puihin vaikkapa pesemättömiä armeijan flaneelisia jalkarättejä. Kevättalven auringon osuessa po. rätteihin niistä erittyvät eteeriset tuoksut täydentävät kaupungissamme vallitsevaa kuvaa tekemisen meiningistä ja tekemisemme tasosta. Ja Alicenkadun alkupäähän korkeuksiin kiinnitämme erivärisiä, veikeitä lumilapiota, jotka heiluessaan soivat suloisesti kuin tuulikennot konsanaan.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

LAHJOITETUT PUUASTIAT SAAPUIVAT VANHAAN KUNNANTALOON!

Sainpa juuri tietooni väittämän, jonka mukaan kaupungille lahjoitettu puuesinekokoelma sai suojan itselleen. Jo jonkin aikaa sitten lahjoitetut puuesineet sijoitettiin Kalannin entiseen kunnantaloon. Myös Mörnestä minulle kerrottiin, että vanha Kalannin kunnantalo, jouduttiin äärimmäisen pikaisesti tyhjentämään uuden esinevyöryn alta. Aiemmin po. kunnantaloon varastoitiin kaupunkimme arkistoa. Kaupungissamme on tehty merkittävä linjapäätös ja arvovalinta, jossa tavara ajaa ohi inhimillisten tarpeide, sairaiden, ikäihmisten ja lapsien 43-0!

Käsittääkseni kaupungissamme piti perustaa kipposäätiö, jolle kaupunki vuokraa entisen kunnan talon. Nyt ilman päätöksiä ja ilman vuokrasopimusta puuastiat löysivät tiensä Kalannin vanhaan kunnantaloon. Tätä voidaan jo pitää uusikaupunkilaisen virkahenkilödiktatuurin ja luottamushenkilöiden nonseleerauksen huippuna. Meillä virkahenkilöt tekevät mitä lystäävät vähät välittäen kaupunkilaisten edusta tai luottamushenkilöiden tahdosta. Uudessakaupungissa asioille ei enää viitsitä hakea päättäjiltä edes muodollista toteutuslupaa - kyseessä on megatasoinen luottamushenkilöiden ylenkatsominen ja aliarvostaminen. Ja valtuutettumme eivät edes enää uhoa; nyt he nyyhkyttävät kuin nurkkaan jahdatut marsut hokien virkahenkilöille: UPEETA, VALTAVAA! Mitä tähän voi muuta todeta kuin: 43-0!

VW-johto kyykytti päättäjät tuhon tielle!

Niinpä vain kävi, että valtuuston riidat loppuivat kerralla. Kaikki katkeruus, tora ja urputus päättyi äänin 43-0. Ainoastaan Esa Aaltonen sentään yritti sanoa jotain, mutta hänkään ei esittänyt mitään. Kyseessä on ensimmäisen kauden valtuutettu, joten todettakoon hänen nousseen loistavaksi välähdykseksi Uudenkaupungin synkän mustasta valtuutettujen massasta. Yhteistyö ajoi ohi kaupungin ja sen asukkaiden edun. He ketkä halusivat kehittää kaupunkia tulosvastuullisesti pitkällä jänteellä, antoivat kaiken periksi. Onnittelut VW-johdolle!

Nyt kuljemme taloudellisen tuhon tietä ja ajamme kaupunkimme väkilukua alas. Yhdenkään valtuutetun ei tule maanantain kokouksen ja kaupunkilaisten tarjoaman joulupuuronsyönnin jälkeen arvostella kaupungin tulevia toimia - TE ANNOITTE PERIKSI! Sen sijaan, että kaupunkimme palvelut kehittyisivät vastuullisella talouspolitiikalla, saamme demohuuhaata ja kaikkea kivaa. Nyt te periksi antajat voitte liittyä riippusänkyjonoon ja huutaa riemuiten: UPEETA, VALTAVAA!

Lopuksi onnittelut Walalle ja Vasamalle, te todellakin johdatte tätä kaupunkia. Te komensitte rääpäleet ruotuun ja rakensitte sovun, jonka hintana tapahtui arvovalintoja äänin 43-0: Riippusängyt-sairaalansängyt 43-0 - puuastiat-kaupunkilaiset 43-0 - taantumus-kehitys 43-0 ja äänin 43-0 kaupunginjohtaja istuu pallillaan tukevammin kuin koskaan. Onnittelut Heikille ja Jaanalle, te hiljensitte tyhjien tynnyreiden kolinan ja teitte valtuutetuista teille uskollisen hattiwattilauman!

lauantai 8. joulukuuta 2018

Historiamme suurimmat päätökset maanantaina!

Tämä teksti löytyy suositusta kaupunkimme palvelupisteestä. Niin asiakkaat kuin henkilökunta turvataan suojaverkolla, jottei putoileva betoni uhkaa heidän maallisen vaelluksen pituutta eikä laatua. Sopiikin kysyä: KUINKA ONNISTUNUTTA OLI SÄÄSTÄMINEN ja MITÄ ELISPÄIVÄN SÄÄSTÖT MAKSAVAT TÄNÄÄN?

Maanantaina valtuusto päättää kaupunkimme historian taloudellisesti mittavimmat hanke/hankkeet. Itse asiassa se jo päätettiin, että mahtava koulu/monitoimihalli/uimahallikombinaatti tehdään. Maanantaina siunataan asiat lopullisesti. Kun puhumme kymmenistä miljoonista ja KKK:n jälkeen summa nousee ylin sadanmiljoonan euron, voimme vain ihmetellä sitä kuinka vähillä tiedoilla ja kaupunkilaisilta salassa jätti hankkeiden valmistelu on saanut edetä.

Muistelkaapa aikoinaan valtuustolle esitetty, päiväkoti-ikäisen piirustuksen tyylinen, Tontonmäki esitys. Tuolloin puhuttiin parista miljoonasta eurosta, nyt puhutaan KKK:n kanssa pahimmillaan sadastamiljoonasta eurosta ja ei edes Tontonmäen esityksen tasoista töherrystä ole kaupunkilaisille julkaistu. Toisaalta tämä taitaa olla linjassa kaupungissamme vallitsevan perinteisen valmistelukulttuurin kanssa: MITÄ ISOMMISTA SUMMISTA ON KYSE, SITÄ OLEMATTOMIMMILLA TIEDOILLA PÄÄTTÄJÄT TEKEVÄT PÄÄTÖKSEN!

Demokadusta tupsahti jälleen massiivinen tietopläjäys, mutta Chausescu-kaliberin rakennushankkeista ei lurahda tiedon jyvääkään. Taitaa päättäjieme tavoitteena tehdä ja toteuttaa isoja rakennelmia romanialaisella tyylillä aina taloutta myöden niin, että hankkeen valmistuessa Chausescukin vetää haudassa pari immelmannia - KYLLÄ ROMANIAN KANSA MAKSOI JA KOTA MAKSAA VAKKA-SUOMEN KANSA!

Yleensä jonkin suuren ja kalliin toteuttamiseen valmistaudutaan säästämällä, jotta hanke ei nyykähdä taloudellisten rahkeiden olemattomuuteen. Meillä toimitaan toisin, kun rahoituspohjaa ohennetaan kipoilla, kupeilla ja muilla huuhaahankkeilla. Ilmeisesti kyseinen toimintamalli sai alkunsa riippusänkyinvestoinnista, joka takasi niin poliittisille kuin yrittäjä mataameille ihanan upeat ja valtavat pohtimispuitteet sekä rauhoittavan näköalan Paskalahteen.

Kääntäkäämme katseemme kaupungin suosituimman palvelupisteen tilaan, jossa käyttäjiä varoitetaan päähän mahdollisesti putoavista betonin palasista. Jos päättäjät päästivät po. rakennuksen säästäen nykytilaan eli korjauskelvottomaksi, USKALTAAKO SAMOJEN TOLVANOIDEN ANTAA PÄÄTTÄ KYMMENIEN MILJOONIEN HANKKEESTA? Meidän päättäjämme muistuttavat perheenpäätä, jolle vaimo antoi kauppa reissulle satasen, jotta perheen pää toisi lapsille ruokaa ja vaateita; mutta perheenpää saapui kotiin viinalta tuoksahtaen, olutkoreja kantaen sekä iloinen virne naamalla laulaen: UPEETA, VALTAVAA!

tiistai 4. joulukuuta 2018

DEMOKUOREN ALLA KAUPUNKI ON ROMUNA!

Maanantai aamulla odotti kaupungin toimivimman ja suosituimman palvelun käyttäjiä yllätys. Vastassa ei ollut ensimmäisenä tuttu ja ystävällinen henkilökunta, vaan tervetulot toivotti sisäänkäynnin eteen ajettu massiivinen Volvo kaivuri kera Volvo kuorma-auton sekä julmetun syvän montun. Hienosti ja turvallisesti ilman häiriötä, kiitos kaupungin työntekijöiden, palvelut jatkuivat. Ainoat jutut, mitkä kaupunkilaisia ihmetyttivät pyörivät montun syyn ja hinnan ympärillä.


Niin pääsi käymään, että pikkupakkaselle paukahti vesijohto. Minkähän laista putkien pauketta tämä ennakoi talven pakkasten osalta vai luotetaanko kaupungin esittelyssä ja päätännässä pikaiseen ilmaston lämpenemiseen? Jokainen normaali ihminen huolestuisi viimeinkin kaupungin rähjäiseen kuntoon päästetystä kunnallistekniikasta. Eikö nyt tulisi keskittyä olennaiseen ja unohtaa typerät kippo/riippusänky/tekonurmi/rättihaihattelut.

Mitä viestintäämme tulee, se ei ilmineerannut vesijohdon leviämisestä mitään, mutta annas olla, kun päästään demotyperyyksiin ja muuhun kaupunkilaisten rahan älyttömään repimiseen, silloin viestintä pelaa oikein hommaan palkatun tyypin voimin ja kaikki on: UPEETA, VALTAVAA!! Luonnollisesti pieni piiri, joka ei edes oman sielunsa pesuun vettä kaipaa, ei välitä vesijohdoista yhtikäs mitään. Vesijohdot ovat maan alla ja pienen piirin piruille vesi tulee hanasta, joten olkoon moinen arkinen ikävyys.


Mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes Uudenkaupungin maanalaisessa kunnalisteknisessä museossa.
Pieni on lapio syvässä montussa, kun vesijohtojen paukahtelua paikallistetaan

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

SEUROILLE JA TEATTERILLE RAHAA JA PAREMPIA PUITTEITA!

Jokainen kaupunki ja kylä herättää ihmisissä mielikuvia. Toiset niistä herättävät yhden mielikuvan, jotkut paikkakunnat herättävät useamman mielikuvan ja on niitäkin, joiden nimen takaa ei kohoa juuri mitään ihmismieliin. Mitä laajemmasta mielikuvakentästä on kyse, sitä useampia ihmisiä ko. paikkakunta kiinnostaa. Kyseiset mielikuvat syntyvät luonnon, historian, tekemisen ja onnistuneen markkinoinnin seurauksina. Toisiin herättämistään mielikuvista paikkakunta voi vaikuttaa ja toisiin se ei voi vaikuttaa.

Uusikaupunki tunnetaan Suomessa ja osittain jopa maailmallakin rauhasta, autoista ja koripallosta. Koulu markkinoi kaikkialla Suomessa ja naapurimaissakin täällä solmittua rauhaa, autotehdasta nostavat julkisuuteen uutislähetykset ja koripalloa median urheilusivut. Urheilu ja esim. teatteri vetävät kävijöitä Uuteenkaupunkiin, mitä Uusikaupunki tarjoaa tänne saapuville ottelun katsojille, pelaajien vanhemmille ja teatterivieraille, täyttääkö Uusikaupunki mielikuvien luomat ennakko-odotukset?

Kun puhumme esim. jääkiekon, koripallon, salibandyn, jalkapallon ja teatterin tänne tuomista ihmisistä, puhumme vuositasolla kymmenistätuhansista vierailijoista. Miten kaupunkimme hyötyy näistä urheiluseurojen ja teatterin tänne tuomista ulkopaikkakuntalaisista? -Heidät täytyisi saada ensin viihtymään kaupungissa niin kauan, että he söisivät. Tämän jälkeen vierailijat tulisi saada yöpymään Uudessakaupungissa. Kyseessä eivät ole pikkusummat, vaan puhutaan miljoonista euroista, jotka voisivat jäädä Uuteenkaupunkiin.

Kuvittelepa itsesi Uuteenkaupunkiin saapuvaksi vierailijaksi ja sitä kuinka hyvin se täyttää ennakkomarkkinoidut mielikuvat. -Tulet autokaupunkiin ja sinua odottaa kaupungin keskeisimmälle paikalle entisöity hevoistenjuottokaivo, kohta kenties maneesi - huonojalkaisia bussimatkailijoita odottaa parkkipaikan sijaan apteekin eteen rakennettu tekonurmi, jolla ei voi/saa pelata jalkapalloa. Edellä mainitut esimerkit kertovat karua kieltä pettymyksestä, jonka Uusikaupunki tuottaa matkailijoille.

Kun pohdimme kaupunkiimme saapuvia ihmisvirtoja, meidän tulee huomioida seurojen ja teatterin osuus siinä - NE TUOVAT KAUPUNKIIN RUNSAASTI ENEMMÄN VIERAILIJOITA KUIN ESIM. PUHALLINVIIKKO TAI VIERASVENESATAMA. Sen sijaan, että vuodesta toiseen, siirtelemme kiviä tai ehostamme Pakkahuoneen rantaa sadoillatuhansilla euroilla, meidän tulisi satsata nekin rahat niin, että Uusikaupunki näyttäisi odotusten mukaiselta rauhalliselta, mutta kehittyvältä autokaupungilta, jossa liikunta ja vapaa-aika on nostettu ansaitsemaansa arvoon.

Jos haluamme kaupunkiimme tulijoiden viihtyvän ja nauttivan täällä viettämistään elonhetkistä, täytyy meidän varautua heidän tuloonsa ammattitaidolla ja heitä arvostaen. Kukaan ei saavu kaupunkiimme, saati viihdy täällä, muutaman riippusängyn ja jouluvalon ansiosta. Meidän tulee lunastaa mielikuvien kaupungista herättämät lupaukset. Ja jos haluamme ihmisten tykästyvän Uuteenkaupunkiin jopa siinä määrin, että hän muuttaisi tänne, pitää meidän nostaa kaupungin palveluita ja niiden puitteita. Kukaan ei muuta kaupunkiin, jossa sairaat eivät parane terveyskeskuksessa vaan hoitohenkilökuntakin sairastuu - kukaan ei muuta kaupunkiin, jossa lapset sairastuvat koulussa homeeseen - kukaan ei muuta kaupunkiin, jossa vapaa-ajan puitteet on laiminlyöty - kukaan ei muuta kaupunkiin, jossa ei ole asuntoa omalle sängylle, mutta riippusänkyjä löytyy....

Juha Aaltonen pisti minulle linkin LÄNSIVÄYLÄ lehdestä, jossa oli ammattitaidolla ja järjellä toteutettu Jyväskylä-liite. Siinä Lauri Markkanen markkinoi kotikaupunkia, josta esitellään sen monipuolisuus elämis/harrastus/asuinpakkana. Meidän tulisi ottaa esimerkkiä em. markkinoinnista. En tarkoita sitä, että palkkaisimme Lauri Markkasen markkinoimaan Uuttakaupunkia vaan sitä, että markkinoimme kaupunkiamme ammattitaitoisesti ulospäin, kuten Jyväskylä, joka kasvaa melkoista vauhtia.

Vertaillessanne Uudenkaupungin ja Jyväskylän markkinointia huomaatte merkittävän peruseron - Jyväskylä markkinoi ulospäin: meillä on tänään kaikki hyvin ja huomenna vielä paremmin, joten muuta Jyväskylään - Uudessakaupungissa markkinoidaan sisään päin omille asukkaille: Vaikka meillä on terveyskeskus huonossa kunnossa, liikuntapaikat retajaa, koulut purkukunnossa, niin meillä on kaikki hyvin, elä lähe vaan köllähdä riippusängylle heti, kun kellokkaat vallasmatamit antavat tilaa!

Jotta paikkakuntamme alkaisi kehittyä, meidän tulisi ensivaiheessa pistää syrjään kaupunkia pyörittävä muutaman yrittäjän ja virkahenkilön pyörittämä ja päättäjien päätöksillään siunaama mafia. Niin kauan, kun tämä porukka saa häärätä, kaikki kaupunkilaisia palveleva kehittäminen laiminlyödään. Ainoat hyötyjät löytyvät näistä muutamista yrittäjistä ja heidän toiveitaan toteuttavista puuha-Pirkoista. Kaupungin elinkeinotoiminnan rahoittavat sen asukkaat eivät yrittäjät, siksi kaupungin elinkeinopolitiikan tulee palvella kaupunkilaisia eikä muutamaa yrittäjää.

Käytännössä kaupungin elinkeinopolitiikan tulee tarkoittaa sitä, että kaupunki pyrkii markkinoimaan paikkakuntaa uusille yrittäjille, jotta monopolien sijaan eri toimialoille syntyy kilpailua, joka pitää hintatason kurissa ja siten estää valuutan matkaamisen maailmalle. Me tarvitsemme Uuteenkaupunkiin ja etenkin keskustaan uusia innovatiivisia yrittäjiä tuomaan uusien vaihtoehtojen myötä raikkaan tuulahduksen nykyiseen itsekkääseen, omahyväiseen ja häikäilemättömästi toimivaan muutaman yrittäjän ehdoilla toimivaan mafiaan. Kun tämä toteutuu, ei meidän tarvitse lähteä Myllyyn tai Raumalle ostoksille ja mikä mielenkiintoisinta, syntyy kasvavat markkinat, joista hyötyvät myös nykyiset yrittäjät.

torstai 29. marraskuuta 2018

SYNKÄT SIELUT JUHLIVAT VALON VOIMALLA!

Kukaan ei voi vähätellä Rauhanpuistomme tyylikkyyttä, kerrankin silmä lepää siinä, mitä se näkee. Joulukuusen kynttilöiden kanssa puiston valaistukseen upposi 14 000€(oikaiskaa, jos tuon julki väärää tietoa). Valojensa ansiosta Uudenkaupungin keskusta paransi julkisuuskuvaansa melkoisesti. Mistään mystisestä valojuhlasta saati ainutlaatuisuudesta emme kuitenkaan voi saagoja viritellä, sillä vastaavanlaisia valoviritelmiä löytyy lähes kaikkialta muualta.

Meillä hoetaan yksien tekevän ja toisten ruikuttavan. Näin toistuvasti toteavat ylistävät omaa käden jälkeään. Luonnollisesti muutamaa tekijää seuraa ja somesssa tukee UPEETA, VALTAVAA hokeva ruskeakielisten porukka. Todellisuudessa mitään uutta, uljasta tahikka  innovatiivista tuo mielestään tekevä porukka ei saa aikaiseksi, päin vastoin, omimalla vallan, he syrjäyttävät puuhaporukoista ne luovat suunnittelijat ynnä tekijät, ketkä nostasivat kaupunkimmme ainutlaatuisuuden muiden harmaiden kaupunkien joukosta niiden yläpuolelle.

Valaistuksen kohtuuttoman poskettomassa hehkutuksessa todelliset ongelmat jäävät taustalle ja hoitamatta. Murheellisena täytyy todeta koko hypetyksen kuvaavan mainittujen tekijöiden ja heidän nuolijoidensa ääretöntä itsekkyyttä ja inhimillisyys vajetta. Vallan varastaneet puuhu-Paavot ja -Pirkot värkkäävät jonninjoutavuuksia velkaisen kaupungin vähillä varoilla ja samalla koulujen, terveyskeskuksen jne. korjausvelka kasvaa. Tilanne muistuttaa vastaavalta, jos viittä vaille vainajana makaavien sairaiden parantamisvarat käytettäisiin siten, että Rollingstones maksettaisiin esiintymään kermalle ja siinä sivussa mainituille sairaille. Nämä meidän itsekkäät puuhatyypit eivät todellisuudessa välitä vähääkään heikoimmista uusikaupunkilaisista, vaan haluat itsekkäästi sekä mielikuvituksettomasti puuhastella kaupunkilaisten rahoilla jotain kivaa. Kaiken kukkuraksi he vaativat puuhastelulleen ja heille itselleen positiivista ylistystä - KUVIO ON KAIKESSA KUVOTTAVUUDESSAAN TISMALLEEN SAMA KUIN NAZI-SAKSASSA!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Verottaja kyttää taviksen kymppejä - ei ökyjen miljoonia!

Suomessa tavallisen pulliaisen eläminen ja oleminen tukee ensi sijassa valtion kassaa. Jokaisesta bensiinilitrasta, ruuan murusta, asumisesta ja jopa irtohiha ihokkaasta maksat veroa. Samalla tavallinen kulkevainen velvoitetaan pykälien voimalla elättämään vakuutusyhtiöitä, juristeja, isännöitsijöitä, kirjanpitäjiä, prikaati tolkulla tohtoreita ja dosentteja sekä muuta mittavaa loisten legioonaa.

Tavallinen kaduntallaaja velvoitetaan maksamaan osuutensa yhteiseen pottiin, josta hän saa tarvitessaan apua elämänsä karikkoihin. Hänelle luvataan turvallisuutta, opetusta, terveydenhuoltoa, toimivaa tieverkkoa, tasapuolista kohtelua asuinpaikasta riippumatta ja mikä tärkeintä hänelle luvataan jo 1919 perustuslaissa: TYÖVOIMA ON VALTIOVALLAN ERITYISESSÄ SUOJELUKSESSA! Kuitenkin kaikkea edellämainittua ajetaan rajusti alas, vaikka suomalaisen työ tuottaa enemmän tulosta kuin koskaan. Todellisuudessa siis kaikki muu paitsi työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa!

Kaiken tämän keskellä ihmetellään, miksi suomalaiset eivät yhdyntäinnosta huolimatta sikiä ja lisäänny. Ikävä tosiasia löytyy mainittujen siivestäjien ahneudesta. Tavalliselle suomalaiselle, joka kustantaa koko loiskatraan ja rahojen tuuleen kylvämisen, jää itselle niin vähän varoja, ettei hän uskalla synnyttää/siittää lasta kasvamaan vallitsevaan ankeuteen. Kun vielä huomioidaan tavallisten kansalaisten voimakkaasti kasvava epävarmuus tulevaisuudesta, voi väen vähenemistä pitää tulevaisuuden trendinä.

Verrataanpa tätä päivää ja Suomen rakentamista ja tapahtumia 1980- ja 1990-lukuihin: Tuolloin rakennettiin terveyskeskuksia ja sairaaloita - nyt niitä puretaan; tuolloin rakennettiin uima/jäähalleja - nyt ne rapistuvat; tuolloin rakennettiin teitä kaikkialle Suomeen - nyt ne rapistuvat, ainoastaan pääkaupunkiseudulle rakennetaan ratoja/metroja/moottoriteitä; tuolloin rakennettiin ympäri Suomea lentokenttiä - nyt ne rapistuvat ja vain yhtä lentokenttää rakennetaan jne. jne. Kuinka voi olla mahdollista, että 1980- ja 1990-luvuilla kansa sai maksamilleen veroille vastinetta, mutta tänään siihen ei ole varaa, VAIKKA NYT KANSAN TYÖN TUOTTO ON MONINKERTAINEN?

Eduskunnassa istuvat eivät enää edusta kansaa, SAK:ta ei johda duunari eikä työväenpuoluetta kivimies. Valta on karannut tyystin perustyötä tekevältä kansalta. Puolueet eivät enää aja kansalaisten vaan omaa ja omien napahenkilöidensä etua. Kokoomuksen kansaedustajat eivät enää koostu yrittäjistä vaan sijoittajista ja virkahenkilöistä; Ay-liike ajaa omien kihojensa etuja esim. vuokra-asuntomarkkinoilla: työväenpuolueet jopa häpeävät historiaansa ja niistä jalostui koulutettujen teoreetikkojen tikkaita valtaan.

Viimeistään Timo Soinin takinkääntö vei viimeisenkin uskon äänestämällä tapahtuvaan muutosmahdollisuuteen. Kun valtaeliittiin kuuluu median edustajat, voidaan perustellusti todeta suomalaisen demokratian ajautuneen toimimattomuuden tilaan. Täällä kansa katsoo pellevaalitenttejä, äänestää pellevaaleissa ja mikään ei muutu. Itse asiassa tavallista suomalaista kohdellaan tänään jopa härskimmin kuin vuonna 1918!

Jos oheinen MOT-ohjelmaan liittyvä veronkiertäjälista pitää kutinsa, se viimeistään todistaa vallankumouksen tarpeen. Listalta löytyy kaksi presidenttiä, ministereitä, oppositiopolitiikkoja, mediajehuja, median asiantuntijoita, joten onko ihme, jos verottaja ei saa tutkia po. hämäryyksiä ja valtamedia pitää niistä pientä ääntä.

TÄSSÄ LISTAA:

Krister Ahlström, Esko Aho, Martti Ahtisaari, Matti Alahuhta, Matti Apunen, Juha Sipilä Antti Blåfield, Georg Ehrnrooth, Henrik Ehrnrooth, Aatos Erkko, Petteri Orpo, Jukka Harmaja, Eero Heinäluoma, Olli-Pekka Heinonen, Seppo Honkapohja, Sirkka Hämäläinen, Jaakko Ihamuotila, Max Jakobson, Ole Johansson, Atte Jääskeläinen, Jyrki Katainen, Sixten Korkman, Olli Kivinen, Jarl Köhler, Johannes Koroma, Paula Lehtomäki, Erkki Liikanen, Paavo Lipponen, Björn Mattsson, Leena Mörttinen, Sauli Niinistö, Johan Nykopp, Jorma Ollila, Mikael Pentikäinen, Hanna Rajalahti,Risto Siilasmaa, Kari Stadigh, Alexander Stubb, Ulf Sundqvist, Christoffer Taxell, Teija Tiilikainen,Jutta Urpilainen, Björn Wahlroos, Klaus Waris, Matti Vanhala, Matti Vanhanen, Pentti Vartia,Gerhard Wendt, Janne Virkkunen, Pertti Voutilainen, Raimo Väyrynen, Antti Herlin, Ikka Herlin, Paasikivet, Niklas Herlin, Ilona Herlin, Hartwallit, Aatos Erkko, Casimir Ehrnrooth perh.Patricia Seppälän perilliset, Pekka Perä, Erkki Etola, Björn Wahlroos, Göran j. Ehrnrooth perh.Pentit Robert G. Ehrnrooth perh., Elsa Fromond perh.,Vidgrénit, Blåbergit, Tallbergit, Reino Laakkosen perilliset, Risto Siilasmaa, Voipiot, Kari Niemistö, Stig Lilval-Lindström, Kokkilat,Lundqvistit, Ingmanit, Henrik Kuningas, Kohoset, Yrjö Laakkonen perh., Takaset, Gripenbergit, Brotherukset, Laineet, Göran Sundholm, Stig Gustavson, Bradet, Hautaset, Toivaset, Rafael Mattssonin, Jaakko Pöyryn, Carl Johan Tallberg, Rannilat, Harald Relander, Heikki Lehtonen, Jukka Ylppö, Olli Salo, Ketoset.

LÄHDELINKKI

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

VANHAN HYVÄN AJAN PAPPI PELASTAA POLITIIKKAN?

Esko Halivaara tempaisi seurakuntavaaleissa häkellyttävän ylivertaisen äänipotin. Sen verran tunnen tätä pappismiestä, että suhtaudun suurella tyytyväisyydellä hänen saamaansa äänimäärään. Jos näen Mauri Partasen putoamisen pääluottamusmiehen pallilta kaupungin kannalta hyvänä asiana, sillä nyt Maurille jää aikaa käyttää tietonsa, osaamisensa ja yhteistyökykynsä kaupungin eteen, niin Halivaaran toivon äänimääränsä myötä motivoituvan kuntapolitiikasta.

Esko Halivaaran elämään sopii muutakin kuin perinteistä pappina toimimista. Hän on selvittänyt elämänsä vastoinkäymiset voittajana, vaikka julkinen sanankin mollasi häntä kovalla kädellä. Kaiken tämän Halivaara teki inhimillisyytensä ja lähimmäisistä välittämisen säilyttäneenä. Eskon karismaa, elämän kokemusta, myötäelämisen kykyä ja inhimillisyyttä tarvittaisiin itsekkäiden tyyppien rikkirepimässä kuntapäätännässämme.

Olen usein todennut, että poliisit, sotilaat ja papit sopivat parhaiten politiikkaan, koska he näkevät tämän kansan kokonaan ja myös kansan sisällä piilevät vaikeudet. En siis missään tapauksessa väheksy Esko Halivaaran pappeutta. Päin vastoin, mieheltä suurta apua saaneena, nosta juuri hänen kaltaisen vanhan hyvän ajan papin työn korkeaan arvoon. Juuri tällaisen miehen nykysynkkyyden puhdistavaa inhimillisyyttä kuntapolitiikkamme kaipaa!

lauantai 24. marraskuuta 2018

UNOHTUNEEN NÄYTELMÄKIRJAILIJAN TEKSTI ON YHÄ AJANKOHTAISTA

Monet elämänsä heikompien puolesta peliin pistäneet unohtuvat helposti. Tässä esimerkkinä yksi unholaan unohtunut uusikaupunkilainen näytelmäkirjailija: Elvira Willman-Eloranta kuului aikoinaan nuorsuomalaisiin, jatkossa sosialidemokraatteihin ja lopulta hän päätti päivänsä kommunistina Moskovassa 1925. Ohessa hänen kirjoitus vuodelta 1904 31.12. ilmestyneestä Työmies-lehdestä:



Olin valvonut koko yön keskustellen, huvitellen – huolimatta siitä, että seuraava päivä oli menevä hukkaan nukkumiseen, sillä olinhan minä vapaa olento – en ollut sidottu määrättyyn aikaan enkä tehtävään.
Kello oli kuusi. – Nousin tuoliltani ja sanoin kumppanilleni:
Nyt lähdemme kotiin.
Puimme vaatteet yllemme, kuljimme väsyneinä portaita alaa, emme jaksaneet enää keskustella – saavuimme kadulle, siellä raitis aamu-ilma hieman virkistytti veltostunutta ruumistamme – läksimme kävelemään hitaasti kotia päin.

Ihmisiä tuli vastaamme.
Hämmästyin. En ollut koskaan ollut Helsingin kadulla kello 6 aamulla.
Keitä nuo ovat, kysyin?
Työkansaa, joka menee työhön.
Koko öinen huvitteluhaluni hälveni. Minun tuli niin paha olla.
Kello 6 jo työhön, joka aamu ilman armoa ja sääliä, vaikka he olisivat kuinka väsyneitä, vaikka hekin olisivat valvoneet yön rakastettunsa kanssa, – vaikka oli kylmää ja kolkkoa kadulla, vaatteet ohuet, silmien alla väsymyksen merkki, siniset juovat, vaikka vatsa oli tyhjä, kasvot pesemättömät, aivot tylsät.

Tartuin kumppanini käsivarteen sydän kouristuneena.
Katsellaan tätä – vaikka se onkin kauheaa.
Tuossa kulki nuorukainen ilman päällystakkia, kalpeana, vaikka vielä nuorteana. Hän viheltää kevytmielisesti. Työ on hänelle kidutusta, henkiseen huviin ei ole aikaa. Jos on vahva luonne kärsii ja tylsistyy hän, nuoruuden voimat kuluvat hukkaan, ihan kuin varsan, joka potkii tyhjää ilmaa, syntyy jonkinlainen henkinen repeämä hänessä, hän on raajarikko elämänijäksi ja se menee perintönä hänen lapsillensa.

Jos hän on heikko turvautuu hän – viinaan, tahi heittäytyy hän yhtä raadellun, yhtä elämään kyllästyneen ja kalpean naisen syliin.
Seuraus on ruumiillinen mätä.
Herra Jumala! Minä kuljen kuin Danten Helvetissä. Onko tämä se hymyilevä, sivistynyt, nuorekas Helsinki, jonka näen illalla Aleksanderilla?
Ei! Tuo iltainen Helsinki on teeskentelevä, – se on naamiohuvissa! –
Kumppalini vaikeni. Näin hänen huulillaan ivan hymyn.
Myöskin hän oli ollut työmies ja kulkenut nälkäisenä kadulla ohut takki yllä.
Nyt hän kulki minun seurassani.
Jatkamme vaieten matkaamme.
Tuossa tulee kyyristyneenä vanhus, tylsistyneenä elämänsä työstä, ilman uhkaa, murjoutuneena.
Ei mitään rauhaa, ei sääliä heikontuneelle, ei lohtua vaan piiskaa, piiskaa, kunnes heittää kurjan henkensä – rääsyillä.

–Kotona on perhe, vaimo pyytää rahaa. Mene siis aamulla tutisevana työhön, kyyristele viluisena ohueeseen repaleiseen takkiin, tuijota katkerana hämärässä eteesi – Olet kuin tuomittu – Danten Helvetissä ei näe toivottomampaa katsetta. – Ja mitä oli tuo vanha työmies rikkonut? Ei mitään. Kohottanut omilla jäntereillään ne talot, josta nyt aamulla valo pilkisti hienosti sisustettujen huoneitten ikkunoista tahi missä paksut uutimet suojelivat höyhenpatjoilla makaavia, jotta eivät olisi nähneet noita kurjia työmiehiä, joiden rahoilla he elivät ja joilta he ikälopuiksi tullen saivat eläkkeen, jotta voivat huoletta elää – sillä välin kuin työmies vanhana ja raihnaisena kahlaa lumessa ja rapakossa kolkossa aamuhämärässä tehtaaseen, missä hän kituen seisoo koneensa ääressä, kunnes köyhän ainoa hyväntekijä, kuolema hänet vihdoin korjaa.
Oi kirouksen kirousta! Syntyä vain kärsimään! Elää tyhjään rauetakseen!!
Kumppanini naurahti kuivasti ja ivallisesti.

Tämä on teille uutta – eikö niin?
Vavahdin.
Sopiiko se taiteilijalle?
Vaikenin.
Eikö siitä voisi jotain draamaa tehdä?
Vaikenin yhä.
Loukkaanko teitä?
Ette, sain vaivalla sanotuksi.
Sydämeni on niin täysi.
Menkäämme edemmäksi.
Kuljin kuin pahan unen vallassa. Olin kuin hourailija.
Tuossa kulki kuihtuneita naisia, rinta sisäänpainunut, selkä kumarassa.
Tehtaalaisnaisia.
Ovatko he koskaan onnellisia?
Silloin kun väsyneinä nukkuvat parisen tuntia miehen käsivarrella.
Se oli kuin puukonpistos minulle, joka soiton lailla harjoittelin tuota hienoa rakastelemista – koskaan uskaltamatta ottaa päälleni nöyrtymisen ja äidillisyyden osaa.
Ne ovat noita irstaita tehtaan naisia.
Taasen ivaa.

Olette oikeassa. Minä häpeän heidän edessään.
Noita, joiden siveellisyydestä me deklaamöimme. –
Kumppanini pusersi huulensa yhteen, – hänen kasvolihaksensa värähtivät. –
Ovatko? – Hän kierähti eteeni, – ovatko ylhäiset naiset sen – siveellisemmät? – Taasen kuuluivat sanat sihiseviltä.
En voinut vastata.
Tämähän on kauheaa!
Tuossa kulki äiti ala-ikäisine tyttärineen.
Täytyykö lasten nousta näin varhain vuoteelta!

On joulukiire. Äiti menee työhön – lapsi auttaa – tahi mitä minä tiedän –
Muistin omaa lapsuuttani. – Kello 6 aamulla nukuin siistillä vuoteellani ja näin unta joulupukista, joka toisi minulle paljon lahjoja.
Alaikäinen poika taisteli tuulta vastaan. – Meni tehtaaseen. – Kasvojen piirteet olivat uurteiset – jo lapsuudessa – sairauden merkki – –
Jatkoimme – jatkoimme kuin painajaisen kiusaamina.

Torilla hykersivät kauppiaat kohmettuneita käsiään – akkojen kasvot olivat vilusta ja väsymyksestä turvonneet, – talonpoikien silmät olivat veristyneet – Poliisi kulki laiskan ja tylsän näköisenä, – raitiotienkulettaja piti hermostuneena ohjetangosta kiinni – konduktööri nuokkui – issikat haukottelivat pitkään – hevoset olivat rähjääntyneen näköiset – karva oli tahmea hiestä. – Ravintolaneidit sipsuttelivat koreina ja elähtäneen näköisinä öiseltä matkaltaan kotiin – porttoloissa nukuttiin huumaantuneina – silinteriherrat ajoivat kaulukset pystyssä ja selät hetkuvina roskissa kotiin – puotia siivottiin – pikku puotineidit tassuttelivat ikävystyneen näköisinä liikepaikkoihinsa – pikku virkamiehet kiroilivat pohmeloaan kulkiessaan työhönsä. – Kello näytti kahdeksan Nikolainkirkon tornissa – ja pankkia valaisivat sähkölamput silloin kun ravintolat pimenivät.
Ha! Ha! Ha! Ha! Ha!

Tyhmän hyvät tontut kehräsivät aamuhämärässä sitä kultalankaa, jolla pahat peikot heidät kahlehtivat illaksi, itse muuttaen kullan mullaksi siten että he polttivat nautinnoilla elämän tuhaksi, tuhansien sähkölamppujen palaessa, musiikin soidessa, ja alastonten naisten hurjasti tanssiessa.
He tarvitsevat ulkonaista valoa sillä heidän omassa sydämessään on pimeää.
Kumppanini tuijotti surullisena viinakaupan ikkunasta sisään.
He tarvitsevat sähkövaloa ja viinaa.
Helvetti muuttaa silloin muotoa.
Kirotut luulevat olevansa onnellisia.
Sisällisesti kadotetut voivat hymyillen ilmestyä kadulle uskotellen ihmisille että ovat onnelliset, ne ylevät – ne suuret ja maineikkaat.
Ha! Ha! Ha!
Helvetti!

Miksi pappi sitä sanoo – tulevan elämän osaksi paheitten rangaistukseksi?
Se on nykyisen elämän sisus! – Voimakkaamman oikeus polkea heikompaa! Todellisuutta!
Kotiin tultuani kuulin ähkymistä rappusissa.
Pikku sanomalehtipoika ponnisteli raskas laukku selässä neljänteen kerrokseen missä oli kansan ”Valvojan”-lehden toimitus.
Ha! Ha! Ha!
Minua itketti niin että nauroin.
Helvetillistä naamiohuvia!

Elvira Villman.

LINKKI TYÖMIES 31.12.1904

perjantai 23. marraskuuta 2018

PÄÄTTÄJIEN MATKAT JALOSTETTAVA MAKSAJIEN HYÖDYKSI!

Päättäjien matkalle lähdöstä ei löydy moitittavaa ja mitä isompi porukka matkalle lähtee sitä paremmin se hyödyttää kaupunkilaisia. Sama pätee matkan kohteeseen - mitä kauempana määränpää sijaitsee, sitä paremmin sekin palvelee kaupunkilaisia. Matkojen ikävä puoli lymyää matkailevien päättäjien paluussa eli siinä, että he palaavat kaupunkilaisten kustantamalta reissulta kaupunkilaisten ristiksi.

Entinen puoluetoverini Rake Tähtinen, itse asiassa nelinkertainen puoluetoveri, kolme kertaa samassa puolueessa samaan aikaan ja kerran eri aikaan ja asiaan: Rake totesi aikoinaan, että eräälle virkahenkilölle kannattaisi maksaa 500 000€, jotta hän ei tekisi mitään. Olisiko meidän nyt ja viimeinkin paikallaan pohtia Tähtisen ehdotuksen käyttöönottoa. Voisimme laajentaa Tähtisen ehdotusta luottamushenkilöihin. Väkeä passitettaisiin po. poistoporukkaan laskennallisin ja faktaperustein eli kuinka kalliiksi valmistelu ja toteutus on tullut kuinka huonoja päätöksiä on tullut tehtyä.

Mikäli kyseiset henkilöt hajautettaisiin sopivasti eri mantereille, he voisivat vastapalveluksena kaupungin kustantamalle matkalle markkinoida Uuttakaupunkia. Saisimme rutkasti kansainvälistä huomiota, kun oikein tohtoritason lähettiläs, tulitukka hulmuten ja sujuvalla spanskalla, markkinoisi Liman torilla meidän juustomuotteja, puiston rättiviritelmiä, keskelle ajorataa viritettyä tekonurmea ja joutilaiden ökyjen ratoksi plus riemuksi asennettuja riippusänkyjä. Tehtävän täytyisi muodostua airuillemme helpoksi, sillä heidän ansiostaan pelkästään juustomuoteista kasvoi kaupunkilaisille kallein kaupungin ns. vetovoimatekijä.

maanantai 19. marraskuuta 2018

PRESIDENTIT AHTISAARI ja NIINISTÖ PANAMA VERONKIERTÄJIÄ?

YLE:n Anneli Lindroos selvityksen mukaan "Panaman papereihin" kuulu lähes 300 veroakiertävää  yksityishenkilöä. Listalla patsastelee niin yksi entinen kuin nykyinen presidentti - entisiä ja nykyisiä ministereitä - yleistä mielipidettä muokkaavia ns. asiantuntijoita - politiikkoja oikealta ja vasemmalta jne. Kun katsoo listaa ja sen poliittista valtaa, ei liene ihme, jos verottajan ei anneta tutkia "Panaman papereita" paremmin.

Tuntuu äärettömän vastenmieliseltä, kun listan tyypit vaativat kansaa kikyilemään ja kiristämään vyötä yhteisen hyvän ja Suomen edun nimissä. Ulkokullatulta tuntuu myös vasemmiston kritiikki nykyhallitusta kohtaan, sillä listalla komeilee lukuisia ökydemareita. Panaman listalta löytyvät myös useat valtamedian käyttämät natohenkiset ja unionia puolustavat asiantuntija.

Jos puolueista ponnahtaisi esiin edes hiukan kansalta vaadittua moraalia ja nöyryyttä alkaisivat naamat vaihtua valtakunnan huipulla - niin oikealla, vasemmalla kuin liike-elämässä. Suomea ei voi pitää oikeusvaltiona, jos veronkiertäjät saavat hääriä vallan keskiössä. Samat tyypit vaativat tavallista tallaajaa tilittämään joka pennin maan kassaan, mutta he itse eivät suhmuroivat kenties satojamiljoonia euroja verottajan ulottumattomiin. Kyseinen omaan etuun tähtäävä vallankäyttö kuvottaa ja vie kansalaisten viimeisenkin moraalin sekä uskon demokratiaamme.

TÄSSÄ LISTAA:

Krister Ahlström, Esko Aho, Martti Ahtisaari, Matti Alahuhta, Matti Apunen, Juha Sipilä Antti Blåfield, Georg Ehrnrooth, Henrik Ehrnrooth, Aatos Erkko, Petteri Orpo, Jukka Harmaja, Eero Heinäluoma, Olli-Pekka Heinonen, Seppo Honkapohja, Sirkka Hämäläinen, Jaakko Ihamuotila, Max Jakobson, Ole Johansson, Atte Jääskeläinen, Jyrki Katainen, Sixten Korkman, Olli Kivinen, Jarl Köhler, Johannes Koroma, Paula Lehtomäki, Erkki Liikanen, Paavo Lipponen, Björn Mattsson, Leena Mörttinen, Sauli Niinistö, Johan Nykopp, Jorma Ollila, Mikael Pentikäinen, Hanna Rajalahti,Risto Siilasmaa, Kari Stadigh, Alexander Stubb, Ulf Sundqvist, Christoffer Taxell, Teija Tiilikainen,Jutta Urpilainen, Björn Wahlroos, Klaus Waris, Matti Vanhala, Matti Vanhanen, Pentti Vartia,Gerhard Wendt, Janne Virkkunen, Pertti Voutilainen, Raimo Väyrynen, Antti Herlin, Ikka Herlin, Paasikivet, Niklas Herlin, Ilona Herlin, Hartwallit, Aatos Erkko, Casimir Ehrnrooth perh.Patricia Seppälän perilliset, Pekka Perä, Erkki Etola, Björn Wahlroos, Göran j. Ehrnrooth perh.Pentit Robert G. Ehrnrooth perh., Elsa Fromond perh.,Vidgrénit, Blåbergit, Tallbergit, Reino Laakkosen perilliset, Risto Siilasmaa, Voipiot, Kari Niemistö, Stig Lilval-Lindström, Kokkilat,Lundqvistit, Ingmanit, Henrik Kuningas, Kohoset, Yrjö Laakkonen perh., Takaset, Gripenbergit, Brotherukset, Laineet, Göran Sundholm, Stig Gustavson, Bradet, Hautaset, Toivaset, Rafael Mattssonin, Jaakko Pöyryn, Carl Johan Tallberg, Rannilat, Harald Relander, Heikki Lehtonen, Jukka Ylppö, Olli Salo, Ketoset.

LÄHDELINKKI

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

TIETOA MUUSTAKIN KUIN HUUHAASTA!!

Yleensä riidat syntyvät siitä, kun torailijat esittävät vasta-argumentteja toisilleen. Mainituissa tapauksissa sentään tiedetään, mistä riidellään ja jokainen sivusta seuraajakin voi faktapohjalta päättää mihin riitaporukkaan itsensä ankkuroi. Useimmiten riidat ja erimielisyys ratkaistaan vaihtoehtojen välisiä taloudellisia tai toiminnallisia faktoja verraten eli lopputuloksena päädytään parhaaseen ratkaisuun, johon rahat riittävät. Näin tiedontarjonnalla vältetään henkilökohtaisuuksiin meneminen ja päättäjäympäristö säilyy terveenä.

Mutta meillä valmistellaan kaupungin historian suurinta investointia täysin olemattomalla tiedotuksella. Parhaillaan suunnitellaan mammuttikompleksia, jossa päivisin päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin ja uimareihin viihtyvät samassa hyvinvointikombinaatissa. Iltaisin kyseisen jättirakennelman saavat käyttöönsä ikäihmiset ja muut varttuneet kaupunkilaiset. Kyseisestä hankkeesta ja sen toteuttamistavasta on jopa tehty rakentamispäätös.

Miltä kaavailtu mammuttirakennelma näyttää, miten se käytännössä toimii ja mitä se tulee maksamaan? Nämä tiedot ovat jääneet hämärän peittoon. Samoin koko rakennelman tarve ja nykyisten po. hankkeen paikalla olevien rakennusten kunnosta ei tarkkaa tietoa sada kansalle. Jostain kumman syystä mammuttikiinteistä ei tihku isommin tai edes vähemmin tietoa kaupunkilaisille, jotta nämä voisivat muodostaa mielipiteensä hankkeesta.

Suurin huoli pitäisi kohdistaa olemassa olevaan päättäjien laiminlyöntien vuoksi  rappeutuneeseen kaupunkilaisten omaisuuteen. Jos olennaisiin ja talouteen merkittävästi vaikuttaviin asioihin ei puututa, meiltä ei kohta löydy kuin mammuttirakennus, jolla ei ole sen enempää käyttäjiä kuin maksajia. Ehkäpä tulevaisuudessa mäen alla sohjoon juuttuneet megakombinaatin rahoittajat eli ikäihmiset nojailevat rollaattoreilla ja ylös katsoessaan  pohtivat: Mitähän tuo rakennus pitää sisällään, kun siitä niin paljon vieläkin maksetaan?

Ehkäpä tiedotuksemme täytyisi keskittyä joutavuuksien sijaan johonkin olennaiseen eli ei mihinkään puuha-Pirkkojen kaikkeen kivaan, vekkuliin kuten sontikoihin saati lymypaikkoihin. Tätä kaupunkia odottavat suuret haasteet, joita ei riippukeinuilla ja vastaavilla virityksillä ratkaista. Meidän keskustamme kuolee viidessä vuodessa lopullisesti, jos emme todellakin tee jotain. Nyt voidaan todeta sekin, että ostoskeskuskuviolla ei kaupunkiamme pelasteta. Jos niiden kaavailusta tehdään nyt päätös, on niiden aika auttamatta ohi, kun ne valmistuvat muutaman vuoden kuluttua!

lauantai 17. marraskuuta 2018

AUTOTEHTAAN VAALIT KAUPUNKILAISTEN VOITTO

Pääluottamushenkilövaaleissa Mauri Partanen hävisi niukasti SDP:n Miia Kelseylle. Toivottavasti tämän seurauksena Mauri Partasella jää nyt aikaa kaupungin asioiden hoitoon eli hän vastaanottaa, jos Hartolle ei kelpaa, kaupunginhallituspaikan. Partanen voidaan liittää mm. urheilusta ja liikunnasta tietävien päättäjien ryhmään. Niin ikään Partaselta löytyvät selkeät visiot esim. kaupunkimme opetuksen monipuolistamiseen ja järkevään kehittämiseen. Lisäksi Partanen toisi kaupunkimme päätäntään duunarituulahduksen autotehtaalta ja kauan kaivattua yhteistyökykyä.

Näkemykseni mukaan Partasen poliittinen kokemus kepittää Li Grönlundin vastaavan kokemuksen ja Laaksonen sai Partasta vähemmän ääniä, joten Partanen kuuluu kaikilla mittareilla hallitukseen. Kun muistamme Helena Vartiaisen, Risto Ahosen ja Reijo Mattilan aikoja, voimme todeta vahvojen työväenpuolueiden duunarien vieneen kaupunkilaisten etua parhaiten eteenpäin. Tähän ketjuun voimme liittää Harto Forssin ja toivottavasti myös Mauri Partasen.

Toivottavasti Miia Kelsey tuo demaripuolueeseen ah niin kauan kaivatun, tavallisen duunarin näkemyksen. Käsittääkseni Reijonsaari edustaa lähes yksin työläistä työväenpuolueen huipulla ja jää, ökyjen jyrätessä, ryhmäpäätöksissä näkemyksineen tappiolle. Onhan jo se mahdottoman noloa työväenpuolueiden kannalta, että kaupungissa, jossa sijaitsee Suomen suurin tehdas, ei ole eduskuntavaaleissa työväenpuolueiden listoilta yhtään duunaria vaan yhteiskunnan aivan toinen ääripää.

Meidän täytyy päästä viimeinkin päätöksentekoon, jossa pieni eliitti ei hyysää kaveripiiriä ja sijoita miljoonia juustokuppeihin niiden varastointiin, riippusänkyihin ja kaiken helvetin huuhaahan silloin, kun tarvitaan terveitä puitteita terveyspalveluihin, opetukseen sekä moderneja harrastus/tapahtumatiloja. Kaikki hyvä riippuu nyt työväen puolueista ja siitä ajattelevatko ne kaupunkilaisen tai edes työläisen etua vai pysyvätkö sitkeästi nykylinjoilla.

Luonnollisesti toivon Harton jatkavan hallituksen pöydässä ja siirtyvän hallitukseen. Mutta olipa hänen paikkansa hallituksen pöydän ympärillä mikä tahansa, niin kaverikseen hän tarvitsee Partasen. Kun tämän jälkeen porvarit vertailevat viime valtuustokauden ja tämän kauden saavutuksia sekä päättäjiä ja tekevät sen mukaiset johtopäätökset plus henkilövaihdokset, voimme odottaa huuhaa esitysten hyväksynnän ja älyttömien päätösten peltoon kylvettyjen miljoonien sijaan paluuta positiivisen kehityksen tielle ja kulkua kohti kaupungin kasvua ja menestyksen valoa!

torstai 15. marraskuuta 2018

PÄÄTTÖMÄT PÄÄTÖKSET MATKAILUVALTIKSI!

Salo julistautui älykaupungiksi ja perusteli päätöksensä paikallisten menestyksellisellä pään käytöllä. Pään käyttöön nojaavat useimmat paikkakunnat päätöksenteossa ja markkinoinnissa ja niinpä niiden samanlaiset päät tuottavat erilaisilla paikkakunnilla samanlaisia ratkaisuja. Siispä älyyn ja pään käyttöön nojaaminen sekoittaa paikkakunnan osaksi harmaata kuntamassa, jossa toinen kunta ei erotu ensimmäisestä kunnasta. Mutta Uusikaupunki erottuu kuntien harmaasta massasta, sillä täällä päätöksissä äly ei liiemmin  loista eikä päitä juuri käytetä.

Tilastot puhuvat Uudenkaupungin päättömien päätösten päättömyyden puolesta. Suomen historian voimakkaimmasta työpaikkojen kasvusta huolimatta kaupungin väkiluku ei kohoa. Kun kaupunkiin tarvitaan terveydelle turvalliset ja toimivat terveydenhoitotilat ja koulut, pistävät kuntapäättäjät miljoonia tyhjään kunnantaloon ja puuastiakokoelmaan, museon kattoon sekä keskustan kehittämiseen tavalla, jolla se ei voi kehittyä jne. jne., osoittaa tämä ylivertaisen vahvuutemme päättömien päätösten tekijöinä.

Käännetäänpä töppäilyt positiiviseksi turistimagneetiksi eli tehdään vuodesta 2019 Uudenkaupungin matkailumarkkinoinnin ennätysvuosi teemalla: TULE JA SUKELLA MUNAUSTEN MEREEN - MEILLÄ ON MUNAUS IHAN RANNASSA! Voisimme järjestää kiertoajelun, joka starttaa merellisistä munauksista eli soijaöljysäiliöstä. Kaupunki osti moisen härvelin, jota ei liiemmin käytetty. Seuraava kohde tarjoaa matkailijalle etsi ja löydä tehtävän eli missä luuraa etanolitehdas? Nyt kiertoajelu voi saapua Alicelle kadulle ja tarjota vieraille vaihtoehtoiset tehtävät: Joko voit pysähtyä virkakunnan edustajan ystävän liikkeeseen ostoksille tai ryhtä kadonneen asunnon metsästäjäksi - Uudessakaupungissa oli aikoinaan 18 500 asukasta, heistä reilut kolmetuhatta muutti muualle ja samalla hävisivät heidän asuntonsa - etsi, löydä ja pidä löytämäsi asunto.

Kiertoajelu voisi jatkua vaikkapa soijatehtaalle, jossa matkailijat saisivat etsiä soijaa! Opastetulle reitilla tarjoutuu kohteita niin runsaasti, että ne voidaan hinnoitella esim. munauskohteiden kalleuden mukaan esim. kiertoajelu joka tarjoaa ainoastaan yli miljoonan euron munauksia 100,00€ kierros ja puolen miljoonan munauskohteen 50,00€ kierros. Lapsille oma kierros 5,00€ teemalla: Kuinka kouluverkko tuhottiin ja opetuksen laatu romautettiin.

Jotta yllättäisimme turistit ja pistäisimme viime kesän hulluudet suuremmiksi, voisi keskelle Alicenkatua rakentaa heinäkuun helteiksi tekojään, jossa ei tietenkään saa luistella. Rauhan puisto tarjosi viime kesänä lapsille rättejä ja matameille riippusänkyjä. Tulevana kesänä huomioidaan miehet: Puihin kiinnitetään erilaisia pullonaukaisijoita ja puihin tehdään viehättävistä flanellisista jalkaräteistä ryyppy/lorotussoppia. Illan hämyssä kaupungin harmaat miehet esittäisivät näytelmän: REVITÄÄN SETELEITÄ!

Ilta päättyisi Mörnen holvien mystiseen hämyyn ja siellä itse, jäävuoren päällä istuva tekijä kertoisi momentumista, jolloin syntyi aiesopimus, joka olisi romauttanut kaupungin talouden kerralla. Tätä seuraa tehtävä: Tee itse oma aiesopimus ja pistä paremmaksi. Illan päätteeksi tarjotaan turisteille mörnemäinen ateria Pietolanlahden rannalta kerätyistä tyrneistä sekä omenoista. Sopan tarjoiluastialla kaupunki haluaa yllättää turistit ja osoittaa Uudenkaupungin olevan maailman merkittävin kaupunki kulttuurihistorian suhteen, mikäli mittapuuna pidetään kaupungin hallinnoimien juustomuottien määrää.

Päättömien päätösten kaupungissa turistin aamu alkaa torilta, jossa hän voi ottaa huikat maailman vanhimmasta toimivasta ja suurella rahalla kunnostetusta hevoistenjuottokaivosta. Luonnollisesti tori saa ensi kesäksi uuden veikeän vetonaulan, joka ilmentää kaupunkimme päättömien päätösten linjaa. Torin keskelle sijoitetaan, ylpeästi seisomaan ja päätöksentekoamme kunnioittamaan, aito ja lajissaan viimeisenä käytetty ja vuonna 1977 käytöstä poistettu giljotiini!

tiistai 13. marraskuuta 2018

PUUHA-PIRKOT JUILII JOULUN !



Muistanette murheellisen kesän 2018 ja demokadun. Kaupunkilaisten varoin, muka kaupunkilaisia kuullen, järjestettiin jotain kivaa, mutta todellisuudessa sabotoitiin liikennettä rakentamalla kaupungin vilkkaimmalle ajoväylälle tekonurmi, suihkukaivoja kera harmaiden betonibarrikadien. Lähistöllä kiinnitettiin puihin vekkulisti rätei ja lumpui ripusteltiin puihin ja riippumatoi matameille pitkin puistoa. Kaikki tämä tapahtui kuulemma kaupunkilaisten demokatupalautteen perusteella. Jo aikataulu osoittaa, että osa demototeutuksista päätettiin ennen kaupunkilaisten  kuulemista. Betonibarrikadeja tai suihkukaivoja ei suunnitella ja rakenneta muutamien päivien valmisteluajalla.

Somessa kävi ilmi puuha-Pirkko-porukan suunnittelevan joulupuitteitamme. Yksi esittää kuvan kanssa joulumallin kopioimista toisaalta. Tähän ehdotukseen tarttuva kihotar puolestaan kysyy itse pääpiruttaren kantaa ideaan - kuinkas tehdään vai pysytäänkö alkuperäisessä suunnitelmassa. Lakonisesti pääpirutar vahvistaa vastauksessa, että pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa. Ja seuraavaksi keskusteluketjuun vielä slurps nuolaisu mitähän Hienoa nyt on tulossa. Keskusteluketju osoittaa tylysti, että pieni piiri on valmistellut jotain jouluksi sinun ja minun rahoilla kysymättä meiltä mitään.

Niin demokatu kuin kyseinen esimerkki osoittavat kuinka muutamat ihmiset röyhkeästi käyttävät kaupunkilaisten varoja oman mielensä mukaisesti. Muutama virkahenkilö ja yrittäjä junailevat jotain tykkäämäänsä kivaa kaupunkilaisille. Todellisuudessa kaupunkilaisilta ei kysytä, saati päästetä päättämään joulusta. Kun päättävään asemaan ui muutama luomiskyvytön ihminen, he toimivat uusien vaihtoehtojen ja todellisen luovuuden jarruina, jotta säilyttäisivät omat asemansa tämän katraan kovimmin kaakattavina kanoina. Ongelman vika ei löydy puuha-Pirkoista vaan luottamushenkilöistä, jotka sallivat kyseisen tilanteen syntymisen, joka väistämättä muistuttaa 1930-luvun nazimammojen juhlienjärjestämistä. Katsokaapa lopuksi kaiken mainitun siunaa ja silottelee nöyrien tykkääjien armeija und sisäpiirin oma "toimittaja", joka julistaa: UPEETA, VALTAVAA, KIVAA...

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

PÄÄTTÄÄKÖ VENÄJÄ VAI YLE KETÄ ÄÄNESTÄT?

Tuntuu lähinnä koomiselta kuunnella syytöksiä, joiden mukaan Venäjä yrittää vaikuttaa kaikkiin maailman vaaleihin ja vielä onnistuneesti. Maasta löytyy jopa teollisia yksiköitä, trollitehtaita, jotka suoltavat valeuutisia maailmalle. Käytännössä tämä väittämä tarkoittaa sitä, että Venäjä kertoo uutisen, joka ei pidä paikkaansa ja sen seurauksena sinä ja minä äänestämme vaaleissa Venäjän haluamaa ehdokasta. Jotta em. väittämä tuntuisi vakavasti otettavalta, joku voisi esittää edes yhden uskottavan venäläisen valeuutisen, joka saa sinut ja minut äänestämään vastoin omaa tahtoamme.

Lienee selvää, että jokainen valtio haluaa maailman valtioiden suhtautuvan siihen positiivisesti ja mitä isompi valtio sitä jämäkämmät ovat vaikutuskeinot: vakoilua, salakuuntelua jne.. Mutta paikkansa pitämättömien valeuutisten, tehtailemalla tapahtuva, levittäminen tuntuu älyttömältä väitteeltä, sillä jokainen voi tarkistaa netistä saman uutisen kymmenistä, sadoista ellei peräti tuhansista eri lähteistä. Mikäli vaaliteknisien puutteiden vuoksi kyetään vaikuttamaan jonkun valtion äänestäjiin, silloin lienee kyse maan oman vaalijärjestelmän heikkoudesta.

Entäpä kuinka asiat ovat meillä? -No ei meilläkään valeuutisia tehtailla, mutta valheita viljellään. Ottakaamme esimerkiksi Mika Aaltolan kommentti USA:n välivaalien jälkeen. Aaltola antoi ymmärtää, että USA ratkaisi kaksi maailman sotaa ja hän kertoi USA:n olevan ainoa supervalta. USA oli ratkaisevassa roolissa molemmissa maailmansodissa, mutta ei se pelastanut eurooppalaisia - kysykää vaikkapa Dresdenistä. USA:n asema maailmassa vähenee siinä missä meidän unionimmekin. Kiina pyyhkii ellei jo ole pyyhkinyt ykköseksi ja perässä seuraa Intia. Maailma muuttuu eikä eilispäivän totuus päde tänään ja vielä vähemmän se pätee huomenna.

Venäjän ja USA:n sijaan tutkisin oman mediamme käyttäytymistä. Jos suomalaisista lähes seitsemänkymmentä prosenttia suhtautuu skeptisesti ja jopa negatiivisesti islamiin, miksei tämä näy valtamedian uutisoinnissa - Siis esim.  kansan ääni tai toiveet eivät kuulu kansa pakkoverolla rahoittaman YLE:n uutisoinnissa. Miksei rikoksista kerrota totuudenmukaisesti, kun tekijä ei kuulu kantasuomalaiseen väestöön? Miksi Venäjä nähdään armottomana mörkönä ja pahan valtiona? Miksei kerrota totuutta Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton epäluottamuksen syistä Suomea kohtaan - Suomestahan hyökättiin lukuisat kerrat Neuvostovenäjän alueelle 1918 jälkeen ja 1919 Suomi antoi briteille lentotukikohdan Koivistosta Venäjän laivaston tuhoamista varten. Saksan toisessa maailmansodassa tuhoa kylväneiden sukellusveneiden prototyypit tehtiin Suomessa 1930-luvun lopulla.

Parhaimmillaan Yle perehtyy historiaan loistavasti, sen voit todeta, kun käyt kuuntelemassa Areenan tarjoamia historiadokumentteja: Yhteen ohjelmasarjaan marssitetaan miltei komppania tohtoreita sekä muita historian asiantuntijoita. Nämä takaavat tasapuolisen asian käsittelyn ja siten käsiteltävissä tapahtumissa kaikki kivet käännetään totuuden paljastamiseksi. Tätä taustaa vasten tuntuu vähintäänkin käsittämättömältä, miksi uutispuolella YLE käyttää varsin harvalukuista ja toistuvasti oman rajallisuutensa näyttänyttä ja avoimesti puolueellista ns. asiantuntijaryhmää.

Uutisoinnissaan YLE muuttuu tiedonvälittäjästä manipulointi laitokseksi. Yle muistuttaa Nietzschen orjamoraaliselta ihmiseltä, joka ei näe asioita hyvinä ja huonoina vaan hyvinä ja pahoina. Tällä tyylillä ja jatkuvilla toistoilla pyritään muokkaamaan kansalaisten mielipidettä esim. NATO-myönteiseksi. Po. tiedotusmallia käytettiin menestyksellä jo aiemmin nazi-Saksassa. Manipuloinnilla ja toistoilla päästiin tuolloin niin pitkälle, että pahimmillaan kansalaiset hyväksyivät naapurinsa omaisuuden tuhoamisen ja varastamisen, naapurin syrjimisen ja lopulta jopa tappamisen.

Netin vuoksi valtamedia eikä YLE hallitse enää uutisointia. Siksipä valtamedia jakaa myös mediakentän, ei hyviin ja huonoihin, vaan hyviin ja pahoihin tiedonvälittäjiin. Tämä ja etenkin vastuullisen journalismin kampanja, on osoitus valtamedian murenevasta asemasta ja sen itseluottamuksen menettämisestä. Eihän kenenkään tarvitse vakuuttaa kampanjoilla omaa osaamistaan, kun osaamisen voi parhaitn näyttää laadukkaalla työnjäljellä. Puhuttaessa vastuullisesta journalismista, esiin tulisi nousta asenteellisuuden ja puolueellisuuden sijaan tasapuolisuus eli monipuolinen lähestyminen uutisoitaviin asioihin.

Viime kädessä, vastuullista journalismia kampanjassa ja Venäjän syyttämisestä vieraiden valtioiden vaaleihin vaikuttamisesta, on kyse siitä, että valtamedia ja YLE haluaa päättää sen, miten sinä ja minä äänestämme! Eli jos vähänkin eppäillet, niin varmista uutiset toisestakin lähteestä ja päätät, YLE:n ja Venäjän sijaan, itse ketä äänestät

torstai 8. marraskuuta 2018

DEMOKRATIA KAIKKOA - ARVOKKAAT PÄÄTÖKSET JATKUVAT!

Porissa pyörrettiin päätös kulttuuritoiminnan ja liikunnan sijoittamisesta saman lautakunnan alaisuuteen. Jyväskylässä vihreiden aloite, joka parantaa kaupunkilaisten suoraa vaikutusmahdollisuutta kaupungin budjetin käyttöön, sai valtuuston ylivoimaisen enemmistön tuen. Porissa ja Jyväskylässä pyritään käytännössä kehittämään kaupunkilaisten päätöksentekovalta ja pitämään kaupunkien toiminta jo valmisteluvaiheessa avoimena kaupunkilaisille. Totuushan putkahtaa esiin siitä, että useampien päiden myötä aivokapasiteetti ja kokemus kasvaa.

Uudessakaupungissa nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripuolelta hallitsivat aikoinaan omat lautakunnat. Nykyään kaikki kuuluu yhden yhdeksän jäsenen lautakunnan alaisuuteen. Kaikki po. toimialojen valmistelu kulkee ko. lautakunnan kautta eli emme voi enää puhua mistään asiantuntijalautakunnasta. Periaatteessa viisi lautakunnan jäsentä päättää valmistelusta, jonka hallitus saa eteensä. Kun mainitun lautakunnan alaisuuteen kuuluu kymmenien miljoonien eurojen omaisuus: teatteri, liikuntahallit, uimahalli, urheilukentät, lenkkipolut jne., niin varsin kepeästi kaupungissamme annettiin valmisteluvastuu keveille hartioille.

Meidän hallintosääntömme ei edistä avoimuutta tai kaupunkilaisten päästövaltaa, vaan keskittää sen pienelle tiiviille joukkiolle. Kun kuviota tarkastellessamme huomioidaan hallituksen tapa etsiä toimikuntien osaajat omasta porukastaan ja päättäjiemme härskiys nostaa omia palkkojaan, voidaan puhua pöyristyttävän itsekkäästä päättäjäjoukkiosta. Valmistelumme ja päätöksentekomme riitaisuus plus pysähtyneisyys vahvistavat itsekkyyden ynnä omahyväisyyden.

Uudessakaupungissa puolueet eivät edes pyri sijoittamaan lautakuntiin mahdollisimman osaavia päättäjiä. Lautakuntapaikat jaetaan pärstäkertoimella ja sen mukaan, jos tuet puolueen isoa kihoa hallitukseen, saat paikan hyvästä lautakunnasta. Jokainen voi itse todeta väittämäni todeksi, kun tutkailee esim. koulutus- ja nuoriso- liikunta ja kulttuurilautakuntien jäsenistöä. Jos lautakunnista haluttaisiin asiantuntijalautakuntia, niihin löytyisi kaupungista kymmeniä ellei peräti satoja nykyisiä jäseniä parempia lautakuntalaisia.

Päättäjiemme trendisana löytyy hyvinvoinnista. Jotkut voivat kaupungissamme hyvinkin hyvin ja toiset heitäkin paremmin. Virkakunnan uudet johtavat voinevat hyvin ja palkkioitaan nostaneet päättäjät paremmin. Myös sana arvostaminen nousi esiin viime valtuustossa. Arvostaminen lienee arvokkaana pitämistä ja sillä perusteltiin päättäjän taholta päättäjien omien palkkioiden korotusta. Tähän ei löydy perusteita, sillä jokainen kaupunkilainen voi Uudenkaupungin talouslukuja vilkaisemalla todeta päättäjiemme arvon miljoonissa euroissa, joskin miinusmerkkisissä. Mutta nythän kyse olikin siitä, miten päättäjät arvostavat omaa työtään ja jos päättäjät eivät positiivisesti kykene tekemään kuntalaisten kannalta arvostettuja päätöksiä niin nostamalla omia palkkioitaan he arvostavat edes itse itseään ja ainakin tätä päätöstä.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

KUOLLUT DEMOTILA HYÖTYKÄYTTÖÖN - MAKSAAKO KAUPUNKI VUOKRAA TYHJÄSTÄ?

Demoilijoiden poistuttua demotiloissa demokalusteet ja muu rekvisiitta odottavat yhä kaupunkilaisten ideoita keskustamme elävöittämiseksi. Juokseeko vuokra yhä vai onko kyseessä ilmainen varastotila?
Kurkistus Demokadun demotoimiston ikkunasta sisään kertoo demokaluston täyttävän yhä osan demotoimistoa. Muutamaan kuukauteen ei demoväki ole toimistoa käyttänyt. Kyseessä lienee pääkatumme liiketilojen paraatipaikka ja jostain kuulin liikehuoneiston kuukausivuokraksi 1 500€/kk. Oikokaa, mikäli levitän väärää tietoa. Väkisin kaaliin kumpuaa kysymys: Maksetaan toimistosta vuokraa yhä vai sijaitseeko paikalla kaupungin keskustan ainoa ilmainen kaluvarasto?

Lienee miten lienee, niin ehkäpä paikalle löytyisi järkevämpääkin käyttöä. Kenties keskeistä liiketilaa voisi hyödyntää niin, että se tukisi elinkeinoelämäämme ja auttaisi keskustan yrittäjiä petraamaan tulostaan ja näin turvattaisiin kaupunkilaisten yksityisten tuottamat palvelut. Jospa kyseisiin tiloihin, mikäli ne kuuluvat kaupungin hallintaan, tehtäisiin vaikkapa viihtyisä ja laadukas lapsiparkki. Se helpottaisi lapsiperheiden ostoksia keskustamme vilinässä.

Tämä kaupunki tarjoaa suurempiakin keskustelun aiheita kuin po. liiketila. Mutta mielestäni sen keskeinen sijainti muokkaa olennaisesti kaupunkimme julkisuuskuvaa. Mikä tekisi Uudellekaupungille parempaa peeärrää kuin näyteikkunoiden takana iloisesti telmivät lapset. Huonekalut sieltä jo löytyvät, joten nyt toimintaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, lapsia unohtamatta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

MIKSI YLEN HAUKAT LIETSOVAT SOTAA

Suomalaisten ja venäläisten naapureina viettämät vuosisadat tihkuvat verta ja kärsimystä. Itse asiassa suurimmista kärsimyksistä suomalaiset saavat kiittää Ruotsia ja yhtä venäläistä diktaattoria. Iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsin ja Venäjän armeijat vierailivat vuoroin naapurimaissa hävittäen siviilikohteita. Stalinin aikana suomalaisia vainottiin eniten.

Vuosisatojen aikana suomalaiset ja venäläiset oppivat ensin sietämään, sitten ymmärtämään ja lopulta elämään molempia osapuolia hyödyttävässä rinnakkaiselossa. Virallisesta valtioiden välisestä ystävyydestä kasvoi jopa todellista ystävyyttä. Tästä taas kehkeytyi luonnollinen rauhan tila sekä luottamus, josta niin Suomi kuin Venäjä hyötyvät jopa taloudellisesti.

Luulisi, että Venäjän ja Suomen välinen rauhan tila, joka huokui molempiin maihin turvallisuutta sekä hyödynsi kumpaakin maata taloudellisesti, saisi julkisen sanan vaalimaan vallinnutta tilannetta ja ruokkimaan sen pysyvyyttä. Mutta mitä viel, julkinen sanamme pyrkii löytämään vain ikävää ja negatiivista kerrottavaa naapurimaasta ja herättämään epäluuloja venläisiä kohtaan. Vai koska olette lukeneet tai nähneet valtamediassamme positiivisen uutisen Venäjästä?

Käsittämättömimmäksi nousee kansan rahoittaman YLEn rooli. Se lietsoo epäluuloja plus selkeää vihaa Venäjää kohtaan ajaen Suomea härkäpäisesti kohti NATOa. Valtamedian uutisointi alkaa muistuttaa 1930-luvun sapelien kalistelulta. Miten kansan rahoittama, omistama ja kansan valitsemien päättäjien valvoma YLE voi toimia vasten kansan selkeän enemmistön tahtoa? Kuka todellisuudesta ohjaa YLEn venäjäuutisoinnin haukkamaisen sodanlietsonnan linjalle? Siinä muutama kysymys, joita esitetään kansakunnan kahvipöydissä.

Minä en halua takaisin rähmällä olon ja suomettumisen aikoja, jolloin kaikkein kurjinkin ongelma, mitä itänaapurista uutisointiin, oli valtavan hieno juttu. Minä en halua huonoja välejä USAn kanssa. Haluan tasapuolista realistista suhtautumista suurvaltojen asioihin sekä tosiasioihin perustuvaa uutisointia. Kaiken em. yli nousee Suomen kansan etu, joka ei löydy YLEn haukkojen nykytyylisestä uutisoinnista. Historia osoittaa ikävällä tavalla, mihin realiteettien unohtaminen ja kateeton uho johtavat; Tuskinpa yksikään suomalainen haluaa median käyttäytymisen vuoksi herätä kasakan nauruun!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

VÄÄRÄT HENKILÖVALLINNAT KÄYVÄT TYYRIIKSI!

Pitäisikö kansan saada tietää asiat, joista päätetään? -Tästä itsestään selvästä asiasta väännetään kättä joillain harvoilla paikkakunnilla. Ennen vaaleja hehkutetaan avoimuutta ja kansan kuulemista, mutta vaalien jälkeen kaikki mainittu unohtuu. Tuolloin alkavat paikanjakoneuvottelut ja jossain jo pitkälti niissä sivutetaan kansan tahto ja luottamustehtäviin valittavien osaaminen ja asioihin perehtyminen eivät paina paikanjakovaa´assa pätkääkään.

Paikkojenjakamisen tapahtuessa em. kuvion mukaan, huipulle nousevat itsekkäät ja vallanhimoiset pyrkyrit ja heidän nöyrät tukijansa. Tältä pohjalta syntyvä päätöksenteko kääntyy pian katastrofaaliseksi riitelyksi, jossa faktojen ja äänestäjien edun sijaan viimeinen sana ja oman egon esiin pääseminen ratkaisevat. Käsiteltäviä asioita viedään eteenpäin keinolla millä hyvänsä, jopa äärimmäisen härskisti valehdellen ja salaillen.

Juha Aaltonen haluaa kunnon selvitykset, jottei terveyskeskuksen suhteen tehdä vääriä ratkaisuja. Luulisi kaikkien olevan Aaltosen kanssa samaa mieltä, mutta eipä ole näin: OSA PITÄÄ TERVEYSKESKUKSEN TILAA HUONONA VALLITSEVIEN MUTUJUTTUJEN PERUSTEELLA. Jos meillä todellakin halutaan toimivaa yhteistyötä, kuten vappulaulujen tekijänoikeuksia hamuava tyyppi julistaa, selvitetään päätäjille aina asioiden faktat. Yleensä päättäjien tietämys palvelee paremmin kaiken rahoittajaa kaupunkilaista kuin päättäjien päätösten takaa löytyvä itsekkyys, riidanhalu ja kykenemättömyys myöntää virhettään.

Meillä ajauduttiin väärien poliittisten valintojen seurauksena vastaavaan tilanteeseen, jossa joku iso poliittinen kiho on erehtynyt keskellä paloaseman pihaa ja punaisten paloautojen ympäröimänä julistamaan paloautot keltaisiksi. Kun poliittista kihoa kehotetaan katsomaan tarkemmin ja hänelle todetaan, että punaisiahan nuo paloautot ovat, vastaa iso kiho kiukkuisesti: Sulje silmäsi, niin todellisuus ei haittaa - KUN MINÄ SANON PALOAUTOJEN OLEVAN KELTAISIA, NIIN NE OVAT KELTAISIA!

Juha Aaltosen vaatiessa faktoja kouluremontin, monitoimihallin ja elinkaarimallin osalta jäivät nekin faktat tulematta. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Aaltosen kanssa em. asiasta vaativat faktoja he, ketkä haluavat vaieta tosiasioista terveyskeskuksen suhteen ja tehdä päätöksiä mutumeiningillä. Toisaalta taas juuri he ketkä vaativat Aaltosen kanssa tietoa terveyskeskuksen kunnosta, eivät motivoidu nykyisten koulujen kunnon tai elinkaarimallin seurausten tarkkaan selvittämiseen.

Aaltosen huoli kohdistuu kaupungin talouteen ja tulevaisuuteen, jonka virheellisiin tai puutteellisiin tietoihin perustuvat päätökset vievät pahimmillaan kymmenienmiljoonien eurojen, ehkä lähemmäs sadanmiljoonan euron takamatkalle. Aaltonen haluaa tietoa. Hän ei vastusta terveyskeskuksen kunnostamista tai monitoimihallin rakentamista saati uusi kouluja. Aaltonen ajaa kaupunkilaisten kannalta toimivinta ja taloudellisinta ratkaisua. Sallittakoon esimerkki: Jos autoon riittää öljynvaihto, turha siihen on koneremonttia tehdä, niin yksinkertaisesta asiasta puhutaan.

Päätöksenteossa valmistelijat eivät äänestä. He tekevät juuri niin kuin 22 valtuutettua päättävät eli selvittävät taustoja tai valmistelevat uudestaan. Virkahenkilöiden päätösvalta rajoittuu siihen, minkä he luottamusmiehiltä saavat, joten sopan keiton sallimmisen ja sen poskelleen maustamisen syyt löytyvät aina luottamushenkilöistä. Pidän suoranaisena ihmeenä, jos valtuustostamme ei löydy 22 valtuutettua, jotka pistävät pisteen nykyiselle touhulle. Samaan syssyyn pääsemme varmaankin ja viimeinkin eroon avuttoman onnettomasta virkakoneiston vetäjästä.

Luonnollisesti luottamushenkilöpuolellakin tarvitaan tuntuvia muutoksia. Itsestään kiinnostuneet egoistit ja älyttömistä viimeisistä sanoista kiinnipitävät riitelijät täytyy lopultakin vaihtaa yhteistyökykyisiin, kaupunkilaisten parhaasta kiinnostuneisiin, päättäjiin. Kuinka paljon paremmassa jamassa kaupunkimme olisikaan, jos, nykyisten tyyppien sijasta, vallassa olisivat istuneet asioista kiinnostuneet Aaltosen tyyliset luottamushenkilöt. Kannattaisikohan Juhaa kysellä...

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Vastuullinen YLE unohti: F 35 on venäläisten suunnittelema

Suomessa media antaa totaalisesti vääristellyn kuvan suurvaltojen aseosaamista. Asioihin todellisuudessa perehtyneet saivat päästää kunnon röhönaurut, kun yhtä äkkiä aseasiantuntijaksi muuttunut USAn politiikanasiantuntija lateli vähintäänkin arveluttavia väittämiään. Hän totesi Yhdysvaltojen aseteknologian liikkuvan ylivertaisella tasolla, seuraavaksi hän rankkasi Kiinan ja Venäjää mies vähätteli rajusti.

Aseteknologiasta uutisoitaessa vastuullista journalismiaan rajusti mainostava YLE sivuttaa tyystin venäläisten uuden panssarivaunun Armatan. Tätä tankkia useimmat lännen asiantuntijat pitävät historian ensimmäisenä todellisena toisen polven panssarivaununa. Armatan häiveominaisuudet sekä puolustusarsenaali tekevät sen lähes mahdottomaksi tuhota nykyisellä panssarintorjuntatekniikalle. Valtamedian asenteesta Armataa kohtaa kuvaa hyvin se, että ainoastaan panssarin paraatiharjoituksissa tapahtunut hajoaminen sekä poishinaus ylitti uutiskynnyksen.

Vielä huvittavampi vastuullisen journalismin kaapuun verhottu valhe löytyy murheelliseksi muuttuneen F 35 lentokoneen taustalta. Kun Yle markkinoi hävittäjän erinomaisuutta ja ylivertaisuutta venäläishävittäjiin verrattuna, se unohtaa yhden perusjutun: Venäläinen Yakolevin lentokonesuunnitteluyritys oli ratkaisevassa määrin mukana F 35 suunnittelussa. Neuvostoliiton hajotessa jäi Yakolev taloudellisesti tyhjänpäälle ja siksi se lyöttäytyi yhteishankkeeseen Lockheedin kanssa. Yakovlev-Lockheed kumppanuus julkaistiin avoimesti maailmalla 1995, mutta miksi vastuullisen journalismin YLE vaikenee siitä vieläkin?

Viimeistään Obaman  ajan säästöpolitiikka ajoi USAn asekehittelyn taantumaan, josta hyvänä esimerkkinä ovat summittaisten lennokki-iskujen kasvaneet siviiliuhrit sekä F 35 lentokoneen vastoinkäymiset. Pidän vähintäänkin pöyristyttävänä YLEn yksipuolista tapaa uutisoida asioita. Vähintäänkin härskiksi pitää luokitella YLEntoiminta, kun se hehkuttaa samalla vastuullista journalismia - Koko touhu muistuttaa Goebbelsin tiedotustyyliä eli härskiä ja selkeästi tavoitteellista manipulointia.

Valtamediamme unohtaa sen tosiasian, että se ei enää hallitse viestintää yksin. Jokainen asioista kiinnostunut kykenee muutamassa minuutissa googlettamalla selvittämään esim. F 35 historian ja taustat sekä muut valtamedian totena markkinoimat uutiset. Kun yleensä esitetään asioita, niiden oikeellisuus todistetaan kertomalla taustat ja uutisen lähteet, mutta niiden sijaan esim. YLE marssittaa estradille samoja erikoistoimittajia ja asiantuntijoita. Minua ihmetyttää vallan kauhiasti kuinka sellainen USAn politiikan asiatuntija, joka ei tiedä yhtikäs mitään USAn vaaleista voi hetkessä muuttua kaiken USAn ja Venäjän lentoaseista tietäväksi asiantuntijaksi.

maanantai 29. lokakuuta 2018

SUOMEN SURKEIMMAT PÄÄTTÄJÄT LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ?

Suomen sodanjälkisen historian suurimmasta työpaikkojen kasvusta huolimatta töpöt päättäjät sössivät urakalla niin, että kasvun ja loiston sijaan, siitä seurasi väkipako ja tulevaisuuden varjostaa kurjuus. Kaiken tämän tekijänä häärivät onnettomat päättäjät, joiden ainoat aktiivisen toiminnan pisteet täytyy jakaa riitelystä. Jos riitelyinnovaatiot uupuvat päätettävistä asioista, kehitetään riita 1918 sodasta tai oikeudesta laulaa vappulauluja.

Uudessakaupungissa ei kyetä päättämään yhtään järjellistä asiaa. Terveyskeskuksessa eivät parane potilaat vaan sisäilman vuoksi henkilökunta sairastuu. Koulujen hoidon jäätyä tekemättä, niille tarjotaan ratkaisuksi puskutraktoria. Yksi Suomen toimivimmista ja viihtyisimmästä uimahalleista päästettiin huoltoja ja päivityksiä säästämällä tilaan: EI KANNATA KORJATA! Kaupungin vapaa-ajan puitteiden laiminlyönnin vuoksi ne muistuttavat Petroskoin vastaavia rakenteita.

Kun päättäjät päättävät elävöittää kaupungin keskustaa ja saada sinne lisää väkeä, he kaikessa päättömyydessään hyväksyvät, että kaupungin vilkkaimmalle kadulle, siis keskelle ajorataa, rakennetaan tekonurmi. Jotta päätös täyttäisi kaikki älyttömyyden vaatimukset, uudella nurmella ei saa pelata jalkapalloa. Sairaalan sänkyjen sijaan päättäjät syytävät rahaa puistoon viritettäviin riippusänkyihin, joissa paikalliset ökymatamit patsastelevat ja kuvauttavat itseään omahyväisinä plus kaikkitietävinä.

Keskustan elävöittämisen edellä mainituilla menetelmillä ymmärtäisi, jos kyseinen kaupunki kuuluisen suurten keskusten joukkoon. Mutta kaupunki lukeutuu kaliberiin pienet taajamat eikä siellä toimi edes joukkoliikenne. Jos erehdyt ehdottamaan veroeurojen sijoittamista sairaisiin, lapsiin, ikäihmisiin tai vapaa-ajan puitteisiin, tuomitaan esittäjä negatiiviseksi kaiken kivan vastustajaksi.

Surkein päätös lienee vasta tulossa. Uuteenkaupunkiin puuhataan valtavaa kymmenienmiljoonien eurojen hintaista koulukombinaattia. Päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin lapset ja nuoriso sullotaan saman panssariaidan sisään ja kameravalvontaan. Eikä siinä kaikki: MAMMUTTIKOULUN MYÖTÄ AIOTAAN LUOPUA MAAILMAN PARHAAKSI TODETUSTA OPETUSJÄRJESTELMÄSTÄ! Samalla, kun suomaista koulua viedään sen erinomaisuuden vuoksi maailmalle, Uudenkaupungin päättäjät käyttävät kymmeniämiljoonia euroja siirtymiseen tuntemattomaan oppiympäristömalliin.

Uudenkaupungin päättäjät aikovat käyttää kaikkien aiempien ääliömäisyyksien jatkoksi kymmeniämiljoonia eroja tavalla, joka ei pelkästään vähennä kaupunkiin muuttavien lapsiperheiden määrää, vaan saa Uudessakaupungissa jo asuvat lapsiperheet muuttamaan muualle. Sopiikin kysyä: MITÄ TEHDÄÄN TULEVAISUUDESSA MAMMUTTIKOULULLA, JOKA TYHJENSI KAUPUNGIN VAISUN KESKUSTAN LOPULLISESTI JA KUKA MAKSAA KAAVAILLUN TYHJÄN KOULUN?

Uudenkaupungin päättäjiä voidaan verrata Mooseksen Jumalalta tilaamiin vitsauksiin, jotka kurmoottivat Egyptiä kovalla kädellä rankemman mukaan. Ikävä vaan, että päättäjiemme päätökset tekevät Uudellekaupungille samaa kuin heinäsirkkaparvi viljapellolle: MITÄÄN EI JÄÄ JÄLJELLE JOTAIN KUPPIA, KULHOA JA MAMMUTTIRAKENNUSTA LUKUUNOTTAMATTA. Olisko päättäjiemme syytä ottaa mallia Touko Aallosta eli tunnustaa ettei eväät riitä yhteisten asioiden menestyksekkääseen hoitoon!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

BREŽNEVILÄISEN TIEDOTUS/ELINKEINOPOLITIIKKAN HELMI

Surun murtamana ja maahan lyötynä katselin Länsi-Suomi lehdestä saagaa, joka kertoi jälleen ohivirranneesta ja menetetystä mahdollisuudestamme. Nyt hullut miehet Huittisista saivat sen, minkä tulo meille olisi ollut kaikkien kasvutilastojen ja tulevaisuuden visioiden mukaan todennäköisintä. Raumalainen, myös Porissa toimiva, elintarvikekauppa laajentaa Huittisiin.

Kyseinen elintarvikeketju pystyy ainoana kilpailijana vakavasti haastamaan Raumalla sekä Porissa niin S- kuin K-kaupan, joten sen tulon myötä ja kilpailun kasvun seurauksena meidän hintatasomme olisi muuttunut edullisemmaksi. Siinä sivussa Uuteenkaupunkiin olisi syntynyt yksi syy vähemmän käydä ostoksilla Myllyssä. Elinkeinoelämäämme kannalta, mittavasti mainostavan kauppaketju, olisi tukevoittanut etenkin paikallismedian taloutta vähintäänkin omakotitalon hinnan verran vuodessa.

Kaupunkilaiset rahoittavat elinkeinotoiminnan ja markkinoinnin, joten kaupunkilaisten tulee myös hyötyä näin tapahtuvasta varojensa käytöstä. Viimeistään nyt sopii kysyä: MITÄ UUSIKAUPUNKILAISIA HYÖDYTTÄVÄÄ ELINKEINO- JA VIESTINTÄ/MARKKINOINTISEKTORIMME OVAT SAANEET AIKAAN? Jos jotain tämän suunnan tekemistä tapahtui, sen piilottaminen onnistui varsin mainiosti. Mieleeni ei putkahda kuin yksi elinkeinotoiminnastamme hyötynyt uusikaupunkilainen: NYKYINEN TORIVAHTI!

Mitä ilmeisimmin elinkeinopuoleltamme puuttuvat suunnitelmat tai, jos suunnitelmia piilee jossain, niiden aktiivinen toteuttaminen. Autotehtaan myötä keskustamme palvelut paranevat terveyspalveluiden osalta, joten onneksi edes tehtaan aktiivisuuden seurauksena saamme lisää vilinää keskustaan. Toivotaan kuitenkin ettei joku kaupunkimme valopää keksi motittaa keskustaamme riippusängyin, tekonurmin, rättiviritelmin ja siten estää jatkossakin keskustamme kehittämisen.

Kaupunkimme markkinointi/tiedottaminen sokaisee totaalisella amatöörimäisyydellä. Uusikaupunki ei näy eikä kuulu missään. Merefestit kuolivat, Crushell-viikkoa ei noteerattu valtakunnan mediassa ja Minifarmin kutistuminen näkyi selvästi. Murheellisen kesän 2018 ainoiksi positiivisiksi asioiksi voimme nostaa uuden majoitusliikkeen saapumisen kaupungin keskustaan ja tietenkin kasvuaan jatkava Karju-rockin.

Uudenkaupungin viestintä/markkinointi/elinkeonpolitiikka häikäisevät brežneviläisellä pysähtyneisyydellään. Meidän tiedottamisemme ei tähtää positiivisen Uusikaupunki-tiedon levittämiseen kaupungin ulkopuolelle. Tiedottamisemme kääntyy sisäänpäin, kaupunkilaisille todistetaan kuinka hienoja kaikki, todellisuudessa kalliit ja ahterilleen menneet, epäonnistuneet hankkeemme ovat. Tällä tyylillä mikään ei uudistu ja elämme pysähtyneisyyden ajassa, jossa pienen piirin tiedottajat palkitsevat toisiaan - MOISESTA LUVUN NEUVOSTOMEININGISTÄ EI LÖYDY VETOVOIMAA KAUPUNGIN KASVULLE, kuten tilastot tylysti osoittavat.

Meidän viestijät, tiedottajat ja toimittajat seuraavat ajan henkeä trendikkäästi yhdessä asiassa eli tittelissään. Nyt heistäkin, kuten isoimmissa kylissä, tuli sisällöntuottajia. Ja mitä tämä heidän tuottamansa sisältö, jota he syytävät mediasuolesta ulos. -SE ON SILKKAA PASKAA, JOKA EI PALVELE VÄHÄÄKÄÄN, KAIKEN RAHOITTAJAA, TAVALLISTA KAUPUNKILAISTA. Tavallinen peruskaupunkilainen jatkaa riippusänkyjen, demokatujen, rättiviritelmien, korkeuksiin nostettujen sontikoiden, tekonurmen ja suihkulähteiden hävittyä ostosmatkojaan Myllyyn - SIIS MITÄ JÄI KÄTEEN? Päättäjänä kysyisin niin Uudenkaupungin elinkeinopolitiikan, markkinoinnin kuin viestinnän perään, sillä onhan meillä vieläkin mellevät kasvun mahdollisuudet!

lauantai 27. lokakuuta 2018

DUUNARIT JA YRITTÄJÄT SAMASSA VENEESSÄ

Sipilä puhuu yrittäjistä ja yrittäjyyden kautta syntyvistä työpaikoista, mutta todellisuudessa hän sijoittajana ajaa sijoittajien etua. Viimeisessä MOT-ohjelmassa valotettiin kuinka Suomessa sijoittajat siirtelevät rahaa verottajan ulottumattomiin. Hälyttävimmäksi ohjelman anniksi nousi se, ettei eduskunta juurikaan hinkua menetettyjen satojenmiljoonien eurojen perään. Sijoittajien ehdolla kehittyvä Suomi muuttuu väistämättä maaksi, jossa tavallisella työllä ei voi enää elää.

Suomea pyörittävät niin duunarit kuin pienyrittäjät. Heidän työstään ja selkänahastaan revitään tämän maan kapeneva hyvinvointi ja eliitin kasvava elintaso. Hyvän esimerkin sijoittajien ja duunarien etujen törmäämisestä tarjoaa Uusikaupunki, jonne syntyi tuhansia uusia työpaikkoja. Kaikki luulisivat Uudenkaupungin asukasluvun kasvavan, mutta totuus näyttää toiselta: palkkojen pienuuden ja korkeiden vuokrien/asuntojen hinnan vuoksi Uudenkaupungin väkimäärä vähenee. Asunnot muuttuvat muualle veronsa maksavien työporukoiden kämpiksi.

Raju työpaikkojen lisääntyminen näkyy esim. paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa merkittävä osa asiakasvirrasta koostu autotehtaan työntekijöistä, jotka asuvat muualla eivätkä siis maksa veroja Uuteenkaupunkiin. Kun vientiteollisuus investoi esim. Uuteenkaupunkiin, Kuopioon, Äänekoskelle, joiden duunarit elävät pienellä palkalla ja siksi maksavat entistä vähemmän veroja kotikunnalleen, valtiovalta kanavoi vallasväelle ja etenkin sijoittajille uusia mahdollisuuksia kiertää veroja. Tämä velkaannuttaa Suomea ja ajaa koko maan perikatoon.

Aikoinaan esim. lääkärit maksoivat ruhtinaallisesti veroja kotikuntiinsa, nyt suuri osa heistä työskentelee oman yrityksen nimissä ja niin sanotusti verosuunnittelee menestyksekkäästi tulojaan ja samalla kasvattaen tavallisten suomalaisten verotaakkaa. Vinoutumaa pitää hallituksen mukaan korjata pienpalkkaisten duunarien työllä. Heitä rokotetaan kikyillä ja vastaavilla. Koko ajan Suomessa putkahtaa mitä mystisempiä esityksiä ahdistamaan tavallisen kansalaisen elämistä ja kasvattamaan epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla hallitus suunnittelee sotea, joka todellisuudessa kanavoi väheneviä verovirtoja pörssiyhtiöiden kautta veroparatiisein.

Tavallinen duunari ei pysty pian elämään palkallaan. Onneksi hänellä on sentään turvanaan jonkinmoinen sosiaaliturva, joka muuten puuttuu pienyrittäjältä. Pienyrittäjä soutaa samassa veneessä tavallisen perusduunarin kanssa, joskin pienemmällä airolla. Suomalainen pienyrittäjä on Marxin mukaan tämän päivän riistetty proletaari. Hänen työstään repivät aimo-osan vakuutusyhtiöt, pankit, verottaja ja yksityinen byrokratia. Ja mikä ilkeintä, jos yrittäjä sairastuu tai loukkaantuu, hänen tulonsa simahtavat siihen, mutta vakuutus kulut ja vastaavat juoksevat.

Suomen hyvinvoinnin perusta nojaa perusduunareiden ja pitkälti pienyrittäjien aikaansaannoksilla. Kun huomattava osa pienyrityksistä elää suoraan duunarien ostamista palveluista ja tavaroista, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi nämä kaksi ryhmää ovat asetettu vastakkain. Kaikkien pitäisi hoksata: Mitä enemmän perusduunari tienaa sitä enemmän hän maksaa palkastaan veroja, joilla pyöritetään yhteiskunnan peruspalveluita ja mitä enemmän perusduunarilta löytyy ostovoimaa, sitä enemmän hän voi käyttää yksityisiä palveluita eli ostaa tavaroita sekä palveluita.

Suomen teollisuuden kilpailukykyä eivät vie duunarit, joiden ostovoima jää reilusti alle ruotsalaisten ja saksalaisten. Siksi koko Suomi hyötyisi siitä, että duunarien palkat nousisivat. Kaikkien duunarien ja pienyrittäjien tulisi liittyä yhteen ja ajaa yhteistä etua. Nyt em. kuppikunnat on usutettu toistensa kimppuun. Tästä tilanteesta hyötyvät maamme suuripalkkaisimmat virkahenkilöt, poliittiset päättäjät ja ökyomaisuuksiaan kasvattavat isot kihot.

Mitäpä tekevät yrittäjien etujärjestöt valtakunnan tasolla ja paikallisesti, puolustavatko ne yrityksiä esim. vakuutusyhtiöiden ylivaltaa vastaan, vaativatko yrittäjäyhdistykset esim. edullisempaa polttoaineveroa, jotta yrittäjille plus niiden asiakkaille jäisi enemmän rahaa käteen? -Yrittäjien edunvalvojat eivät aja kysymyksessä esitettyjä asioita, vaan taistelevat perusduunarien oikeuksia ja vähäistäkin vaurastumista vastaan. Sopisi kysyä äänekkäimmältä duunarien kurmoottajalta kauppaneuvos KKlta: Haluatko kauppoihisi asiakkaita, joiden taskusta löytyy kympin sijaan satanen?

Jos yrittäjien edunvalvojat toimivat typerästi, eipä löydy hurraamista duunarien vastaavissa järjestöissä ja puolueissa. Ay-liike keskittyy kasvattamaan omaisuuttaan esim. vuokra-asuntojen suunnalla ja jakaa omille kihoilleen tuloksista ruhtinaalliset korvaukset. Ay-liikkeen pomot tienaavat, kuten vallasväki konsanaan. Entäpä mistä löytyvät työväenpuolueiden viimeaikaiset saavutukset työväestön edunvalvojana? -Molempien puolueiden johdossa keikkuu juristi, joten ei taida ihme piillä siinä, että maamme 2 000 asianajajaa tienaa saman verran kuin 70 000 vientiteollisuuden duunaria!

Eikä tulevaisuudelta sovi odottaa muutosta, joka parantaisi perusduunarin tai pienyrittäjän asemaa. Tähän loppuun voimme ottaa hyvän esimerkin Uudestakaupungista. Kaupungissa sijaitsee Suomen suurin tehdas, mutta yhtään siellä työskentelevää ei kelpuuteta työväenpuolueiden ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Sen sijaan kaksi tohtoria asetettiin ehdokkaaksi. Sopisi uusikaupunkilaisten katsella kaupungin kehitystä, joka tyssäsi siihen, kun kaupunki ei enää saanut omaa työläiskansanedustajaa Arkadianmäelle. -Kiitokset Helena Vartiaiselle Vakka-Suomen parhaasta urheilukentästä! Alamme lähestyä tilannetta, jossa muutos vaatii ökydemareiden työväenlaulujen muuttumista luotien lauluksi!