MEDIA MUUTTUI - VAAN MUUTTUIKO TARPEEKSI?

Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan kuntavaaleissa 60 prosenttia suomalaisista tekee äänestyspäätöksen valtakunnan politiikan perusteella. Syy vaalikäyttäytymiseen löytyy paikallismediasta. Paikallisjulkaisut kirjoittavat mielellään journalistisesti "haastavia" uutisia: Jouluna annetaan lahjoja, syksyllä lehdet putoavat puista ja keväällä puihin kasvaa lehtiä. Ilmeisesti ilman näitä valaisevia ja paikkakunnille tärkeitä paikallisuutisia kulmakunnat pysähtyisivät syntyneen informaatiotyhjiön vuoksi.

Kun vielä huomioimme kuntavaalien äänestysprosentin jämähtäneen 2012 Uudessakaupungissa niinkin alhaiseksi kuin 61,1, voi perustellusti todeta ettei demokratia enää toimi kuntatasolla. Itsestään selvä informaatio itsestäänselvistä asioista ei juurikaan lisää kaupunkilaisten tietoa tai motivoi heitä toimimaan vaaleissa aktiivisesti kaupungin parhaan saavuttamiseksi. Kuten Helsingin Yliopiston tutkimuksen tekijä toteaa paikallismedian laiminlyövän demokratian kannalta tärkeän tiedon levittämisen!

Meillä on mielikuva inhimillisistä työväenpuolueista, jotka taistelevat köyhälistön ja kapitalistin riistämien työläisten puolesta. Luonnollisesti muutamien työväenpuolueiden historiasta löytyy veristä kapinahenkeä murhineen. Vastapainoksi meillä on porvaripuolueita, jotka mielletään riistäjiksi ja joiden historiaan kuuluvat kuningashaihattelut, mielivaltaiset teloitukset ja ihmisten soramonttuihin sotkemiset. Nämä mielikuvat, kuten tuoreemmatkin historian käänteet muokkaavat äänestäjän näkemyksiä, jotka eivät vastaa tämän päivän todellisuutta - aika ja puolueet ovat muuttuneet!

Nykyään yhä useammat hamuavat valtaa katteettomilla vaalipuheilla ja härskisti ratsastavat puolueidensa saavutuksilla ja vuosisadassa syntyneellä inhimillisellä maineella. Ikävä, että näitä tyyppejä löytyy joka kaupungista ja heitä yhdistää vain ja ainoastaan henkilökohtainen etu ja henkilökohtainen vallanhimo. Nämä tyypit ovat valmiita puolustamaan itseään ja kaveria, mutta lopuista kaupunkilaisista he eivät välitä tuon taivaallista. Häikäilemättömille puolueiden ja aatteiden hyväksikäyttäjille suurin osa kaupunkilaisista on typerää vaalikarjaa, jolle kuuluu ainoastaan maksajan rooli.

Härskeimmillään perinteikkään puolueen historian saavutukset ja veronmaksajan miljoonat eurot ollaan valmiita uhraamaan yhden itsekkään, ihmisen etujen saavuttamiseksi. Vai miltä tuntuu se, että veronmaksajan miljoonia euroja ollaan valmiita käyttämään, jotta yksi ainoa ihminen, paikallinen napapoliitikko, saa itselleen mieleisen työpaikan. Häikäilemättömimmillään, vaalivalheilla saavutettu poliittista asema, voidaan valjastaa täysin vastoin vaalilupauksia ja siten suurimmasta julkisten palveluiden puolustajasta tulee yhdessä yössä päättäjä, joka kanavoi kaupunkilaisilta kerättyjä euroja veroparatiisiyhtiöihin. Jos samaan litaniaan voi asettaa kansan voimakasta tahtoa ja selkeää mielipidettä vastaan tapahtuvan, jättituulimyllyjen rakentamisen suojelun vain siksi, että esittelijä sattuu olemaan omalle puolueelle mieleinen persona, ovat puolueen arvot ja meriitit alistettu valheen ja viekkauden keppihevoseksi.

Ynnätkäämme vielä edellisiin kaikkien kanssa riitelevä, mukamas yrittäjien etua ajava, muutaman yrittäjän tukevasti tukema ehdokas, jota tukevat yrittäjät tekevät tilin kaupunkilaisten rahoilla, niin voimme todeta medialta jääneen paljon olennaista kertomatta. Jos media aikaisemmin manipuloi, valehteli ja markkinoi sarvipäitä messiaina tai tunareita osaajina, on siihen nähden otettu askel oikeaan suuntaan: Siirtymisen suunta on tasapuolisuuden aika, jossa toimittajat passiivisesti odottavat yhteydenottoja politiikan tekijöiltä. Tästä aktiivisuuden puutteesta johtuu pitkälti se, ettei kansa tiedä asioiden todellisia taustoja. Median ansiosta toveri, joka äänestää vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, saakin vaalien jälleen valintansa ansiosta riitaa, eriarvoisuutta ja harvojen etujen ajoa!

Totuutta etsivä ja tasapuolisesti tarjoava media on demokraattisen yhteiskunnan selkäranka. Mikäli yhteiskunnan selkäranka puuttuu, alkaa selkärangattomien lierojen valtaan nousun ja häikäilemättömän omaneduntavoittelun. Politiikassa totuuden tulee olla pölkky, jolle pistetyn valheen pään totuutta vaaliva media kirves katkaisee!