Eutanasiaa on markkinoitu maassamme näyttävästi vaihtoehtona parantumattomille kärsimyksille. Nyt nimiä on kasassa riittävästi ja eutanasia aloittaa elämänsä eduskunnassa. Kansaedustajien enemmistö näyttänee, lobbauksen ansiosta, vihreää valoa ns. armonkuolemalle eli arvokkaalle kuolemalle vaihtoehtona kestämättömille kivuille. Ratkaisu tuntuu inhimilliseltä ja hyvältä. Muuta muistakaapa se, että Suomi on kivun hoidon kehitysmaa, jossa Suomen kipu ry:n mukaan miljoona ihmistä elää kroonisista kivuista kärsien.
Kun otamme huomioon nykyhallituksen lapsiin, köyhiin ja sairaisiin sekä vanhuksiin kohdistuvat epäinhimilliset säästöt, sopii epäillä josko eutanasia on vain yksi uusi säästömuoto, jolla turvataan tulonsiirrot rikkaille ja vähennetään yhteiskuntaa rasittavien ja veroja korottavien kansalaisten määrää. Jos maassamme on todellakin miljoona kroonisista kivuista kärsivää, saadaan valtion talous kevyesti kuntoon tarjoamalla tuntuvalle osalle heistä vaihtoehto nimeltä arvokas kuolema. Kyseisessä kuolemassahan ei ole yhteiskunnalle mitään rahallisesti arvokasta vaan pikemmin se on edullista: piuhat irti ja piipusta pihalle tai paffilaatikossa poteroon!
Ei voi sanoa etteikö lääkärikuntamme noteeraisi mitenkään miljoonaa kroonisesta kivusta kärsivää suomalaista, sillä he ovat oiva rahasampo tai ainakin rikkaimmat heistä. Kun julkinen puoli ei isommin satsaa kivunlievitykseen, tarjoaa yksityiset terveystahot kivunlievitystä korvausta vastaan. Näinköhän pian saamme tähän kipukuvioon kolmannen vaihtoehdon eli heille keiden varat eivät mahdollista kivutonta elämää, tarjotaan eutanasiaa. Ja perustuuko eutanasiakin tulevaisuudessa julkiseen hieman tylsempään veitseen ja terävään yksityiseen veitseen - se lienee selvää, että kivun osalta parantava veitsi on heitetty syrjään.
Lääkärit koulutetaan yhteiskunnan varoilla eli jokainen veroja maksava kustantaa lääkärien kouluttamista. Tätä taustaa vasten voidaan eräiden lääkärien käytöstä pitää äärettömän röyhkeänä, itsekkäänä ja epäinhimillisenä heikomman ihmisen hädällä hyötymisenä. Ehkäpä meidän täytyisi puhua nykyisellään eutanasian sijasta eutanaziasta. Keskustelua eutanasiasta täytyy syventää koskemaan myös siitä, kuka ja missä oloissa tekee päätöksen lähimmäisen päivien päättämisestä. Se lienee selvää ettei tehtävää voi antaa heille joiden kutsumus on raha ja henkilökohtainen hyöty - silloin elämästä ja kuolemasta tulee kallista kauppatavaraa!
Niin ikään poliittinen johtomme ei isommin kristillisellä lähimmäisen rakkaudella ja köyhempiä kansalaisia auttamalla pisteitä kerää. Hehän tekevät ja sanovat mitä vain päästäkseen ja pysyäkseen vallassa. Emme siis voi antaa eutanasiaa minkään poliittisenkonklaavin tehtäväksi. Tuolloin alkaa poliittinen kalmankauppa tyylillä: Viime viikolla tapettiin pari demaria, joten nyt on kokoomuslaisten vuoro. Entäpä kuinka käy, kun pikaista tehohoitoa tarvitsee vaikkapa, itsensä kännissä telonut, kansanedustaja juoppo poika? - Saattavat tuolloin tavallisen Puttosen piuhat olla herkässä ja tuonen lautturi hänen seuraava juttukaveri. Eli eiköhän ensin kivunhoito pitäisi saada kansainväliselle sivistysmaiden tasolle ja vasta sitten, pitkän suunnittelun ja perusteellisen harkinnan jälkeen, aloittaa eutanasiatoimenpiteet.
LINKIT:
Miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta!
Rahalla pääset eroon kivusta
Suomenkipu.fi kotisivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!