sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Yksimielistä Uudenkaupungin alasajoa?

Katsoessamme Uudenkaupungin historiaa voimme todeta sen osaamattomuuden, käyttämättömien mahdollisuuksien ja menetetyn tulevaisuuden tyyssijaksi. Etenkin kaupungin viimeiset vuodet ovat armottoman onnettomia, todellisten tohelojen  tunarointia. Olemme Suomen ainoa kaupunki, johon on syntynyt muutamassa vuodessa reilut tuhat työpaikkaa ja silti väestökehityksemme on negatiivinen. Tämän toteutuminen vaatii huippunsa viritettyä osaamattomuutta ja megatumpelointia.

Uusikaupunki on säästänyt itsensä kuoliaaksi - AAMEN! Jätimme autotehtaan työpaikkojen suoman mahdollisuuden käyttämättä luopuessamme kaupunkimme puitteiden kehittämisestä. Ainoa kehitysaskel puitteiden muodossa on tekonurmi, mutta senkin toteutti paikallinen urheiluseura muutamalla kymppitonnilla. Satsasihan Uusikaupunkikin lähes saman summan urheiluun ostamalla kaupunkilaisten rahoilla vanhan kivinavetan, johon paikalliset g-harrastajat rakensivat itselleen satojentuhansien eurojen ökyravintolan.

Vielä 1990-luvulla Uudestakaupungista pyrittiin luomaan mukavaa 25 000 asukaan kaupunkia. Suunnitteilla oli korttelikouluverkko ja koko kaupungin tasapuolista kehittämistä. Kun tuon aikainen virkakunta on vaihtunut, on kaikki kehitys ja luovuus kadonnut tulevaisuuden suunnitelmista lopullisesti. Ajansaatossa myös päättäjien laatu ja luomiskyky on romahtanut ja jäljelle on jäänyt muutaman populistin ontot pulinat. Asiaan kuin asiaan otetaan sitä voimakkaammin kantaa, mitä vähemmän on tietoa tai ymmärrystä.

Päätöksentekokulttuurimme on valahtanut jopa alle menneen valtuustokauden tason. Silloin sentään puhuttiin aloitteiden sisällöstä, nyt ne tuomitaan ilman perusteluja. Kaupungissa päättäjät iloitsevat yksimielisyydestä, joka kuitenkin on viemässä kaupunkia tuhon partaan tuolle puolen. Aikaisemmin oli sentään muutama valtuutettu ja tarkastuslautakunta, jotka kritisoivat vallinnutta menoa. Nyt on enää ilmoilla ainoastaan lautakunnan olemattomuudesta kumpuavaa sisäistä  kritiikkiä. Surullista - hyvin surullista - keskustelu on kuollut!

Takavuosina Uudenkaupungin päättäjät halusivat rohmuta kuntaliitosten kautta itselleen kaiken päätösvallan Vakka-Suomessa. Luojan kiitos kaikkialta torjuttiin täkäläisten lähentelyt. Syy oli hyvin yksinkertainen: Muualla nähtiin se, mille täällä oltiin sokeita: Uudenkaupungin tuhoon vievä päätöksenteko ja haihatteluihin satsaaminen sekä kuoliaaksi säästäminen. Jos muualla olisi uskottu uusikaupunkilaisiin, olisi koko Vakka-Suomi pian vasaran alla.

Nyt huomattava osa uusikaupunkilaisia on oman paikkakuntansa vankeina. He eivät pääse täältä pois, koska asuntoa ei saa millään kaupaksi.  On vähintäänkin surkeaa, että juuri se pitää ihmiset täällä, miksi he haluaisivat muuttaa pois eli kaupungin laiminlyöty kehittäminen. Kehityksen laiminlyönti ei jää ainoaksi kaupunkimme työntövoimaksi ja tänne muuttoesteeksi, vaan palveluihin ja puitteisiin nähden suhteettoman korkeat verot ja taksat kasvattavat kielteistä kuvaa Uudestakaupungista.

Kaikki edellä kerrottu on osoitus onnettomien tyyppien epä-älyllisestä toiminnasta ja onnistuneesta kyvystä roikkua vallassa vuosikymmenestä toiseen. Nyt näillä tyypeillä, jotka hehkuttavat yksimielisyyttä, on väline betonoida asemansa ja siirtyi siirtyä diktatuuriin. Laki tarjoaa mahdollisuuden vähentää Uudenkaupungin valtuutettujen määrän 27:n eli näin viimeinenkin vaihtoehtoja tuova tyyppi poistuu ideoineen valtuuston lehtereiltä. Vannaksen kaupungissa siirrytään nazisaksalaiseen yksimielisyyteen.

Soteuudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä olisi parempi, että miettiviä päitä löytyisi valtuustosta mahdollisimman paljon. Mutta tämähän ei sovi meidän naziyksimielisyyteen. Ikävä vaan, että että valtion talous ja kaupunkimme talous sekä Uudenkaupungin vetovoimavaje huomioiden loppumme on lähellä ja se tapahtuu, nykytyyppien johdolla, rytinällä kuten nazisaksan romahdus aikanaan.

Kaupungin varoilla nuorille: liikuntaa vai kaljaa?

Uudessakaupungissa on käynyt niin ikävästi, että jo aikaa sitten kaupungin kehitys karkasi väärille urille. Lapset ja liikunta ovat olleet säästökohteita ja ovat sitä edelleen. Meillä jopa po. sektorin valmistelija on liikunta-, kulttuuri ja nuorisovastainen.

Muistakaa tämän virkahenkilön legendaariset lohkaisut: Toivottavasti kukaan ei enää esitä tekonurmen rakentamista ja myydään teatteri. Kun aikoinaan nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja etsi aktiivisesti ratkaisuja kaupungin liikuntapuitteiden pitämisen kilpailukykyisinä sai hän lopulta potkut esihenkilöltään, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäänee Suomen ennätys koulujen lopettamisessa.

Uusikaupunki lienee ainoita tämän kokoisia kuntia, joissa ei ole nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajaa ja sen sektorin lautakuntakuntaa. Tältä pohjalta on hankala edes kuvitella liikunta- ja vapaa-ajan puitteiden pysymistä verrokkikuntiin nähden kilpailukykyisinä.

Uusikaupunki on harjoittanut ja haikaillut pitkälti 1970-luvun tyylistä hallielinkeino- ja asuntopolitiikkaa ja sen seurauksena menettänyt yli 3 000 asukasta. Näin syntyneitä velkoja ja laskevia verotuloja on rahoitettu opetuskulujen ja liikuntapalvelujen "säästöillä". Tämä taas on edelleen kasvattanut kaupungista poismuuttoa ja talousvajetta.

Kaupunkimme kehityksessä on varsin huvittavaa se, että onnettomasti kohdellun nuorison ja vapaa-ajan puitteiden vuoksi kaupunkimme asukasluku ei romahda totaalisesti: Muualle, hyvien opetus- liikuntapuitteiden pariin, haluavat lapsiperheet eivät pääse eroon asunnoistaan kuin pilkkahinnalla, siksi he eivät voi muuttaa pois. Luonnollisesti kaupungin päättäjien ratkaisut, asioiden hoidon tyyli ja mm. tuulimyllyjunttaus ovat osaltaan auttaneet siinä, että väki karttaa Uuttakaupunkia muuttokohteena.

Nähdäkseni silloin, jos kyse on liikunta- tai monitoimihallista, kuuluu se kunnan rakennettavaksi. Tämä varsinkin silloin, jos rakennelma tulee koulujen yhteyteen. Käsittääkseni kaupungin on luotava kilpailukykyiset puitteet urheiluseuroille, jotta nämä voivat keskittyä itse päätoimintaansa, joka on pitkälti nuorisotyötä.

Mielestäni silloin päättäjät ovat auttamatta vikatiellä asukasviihtyvyyden kehittämisen suhteen, jos heidän mielestään meillä on miljoonia euroja jonkun oppilaitoksen ostoon, mutta ei senttiäkään liikuntaan tai jos meillä on varaa ottaa  alkoholinvalmistuksen takaamiseksi miljoonien eurojen vastuut kaupungille, mutta ei antaa senttiäkään liikuntarakentamiseen. Onpa koomista, että tällä alkoholille jees ja liikunnalle njet -linjalla on ollut valtuuston äänestyksessä jopa liikuntapaikoista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja.

Jokaisen sopii pohtia mielessään, kumpi saa lapsiperheen muuttamaan kaupunkiin: Kaupungin rahoittama panimo vai kaupungissa lapselle tarjotut hyvät liikunta- tai opiskelupuitteet?

tiistai 22. joulukuuta 2015

PRESIDENTIN HATUNNOSTO ISUZU-MIEHELLE!

Uudenkaupungin elinkeino-osaamista hehkutettiin menneinä vuosina melkoisesti. Tämä oli hehkutusten perusteella oikea yrittäjien paratiisi. Yrityksiä tuli vuositasolla kymmenittäin ja työpaikkoja sadoittain ellei peräti tuhansittain. Väillä Uudestakaupungista oli tulossa terästeollisuuden keskus ja propelli, joka nostaa koko EU:n kukoistukseen. Toisena hetkenä tuulivoima oli Uudenkaupungin menestystä pyörittävä propelli. Aiheet vaihtuivat, mutta elinkeinopropelli pyöri.

Ikävä vaan, että kaikki tämä oli silkkaa paikallisjulkaisun markkinoimaa utopistista propagandaa. Yrityksiä tuli ja meni, mutta työpaikkoja ei tullut. Median markkinoima elinkeinopropelli kyllä pyöri, mutta sen ansiosta ainoastaan veronmaksajien setelit lentelivät taivaan tuuliin. Luonnollisesti elinkeinopropellin vinhasta pyörinnästä jäi jotain näkyvääkin jäljelle: Iso miinusmerkkinen luku kaupungin saldoon.

Kuten paikallismedia julisti: Ei elinkeinopropellia ilman sitä pyörittävää epeliä. Kaikesta voi oppia niin tästäkin: Ei puhumalla puut kasva eikä kirjoituksilla kirsikat kuki eikä osaaminen synny sillä, jos osaamatonta ylistetään osaajaksi. Nyt tästä median hehkuttamasta epellistä ja elinkeinopropellista maksetaan isoa laskua Uudessakaupungissa. Ne varat, jotka meillä tuolloin oli ja joita ei enää ole, ovat pois kaupunkimme kehittämisestä.

Ei elinkeinopolitiikka ole sitä, että virkamiehet alkavat piilottaa maahan veronmaksajien varoin ostettuja kultahippuja, jotta saamme hintaan mihin tahansa Uuteenkaupunkiin kultakaivoksen, koska joku ohikulkija erehtyi kysymään epeliltä: Löytyykö kaupungilta peruspääomaa ja rahoitusta kultakaivokseen. Eivät kuntien virkahenkilöt luo yrityksiä tai työpaikkoja, sen Uusikaupunki on karvaasti ja isolla rahalla näyttänyt maailmalle.

Elinkeinopropellia pyörittävät osaaminen, ideat, työntekijät ja sopiva sijainti. Näillä edellytyksillä syntyy yritys ja sen työpaikat. Kaupungin tehtävä on markkinoida puitteita eikä leikkiä pankkia rahoittamalla heitä, ketkä eivät saa pankista rahaa. Jos kaupunki haluaa tehdä jotain yrityselämän eteen, sen tulee kehittää kaupungin puitteita ja palveluita, jotta yritysten on helppo saada uusikaupunkilaisia työntekijöitä. Valtiovallalta yritysten tulee saada ainoastaan edellytykset työllistää, tehdä tulosta ja mahdollisuus maksaa niin hyvää palkkaa hyville työntekijöille, että näillä on ostovoimaa ja veronmaksukykyä.

Eivät yritykset tarvitse tukia tai verohelpotuksia vaan toimintaedellytyksiä. Jokainen yritys on valmis maksamaan veroja kunnon tuloksesta; mutta tuskinpa yhtään yritystä motivoi se, jos huonosta tuloksesta täytyy maksaa pieni vero. Kaikkein eniten homma menee poskelleen silloin, kun osaamattomat virkahenkilöteoreetikot alkavat sählätä tukien kanssa. Nämä tuet ovat viime kädessä pois menestyviltä yrityksiltä, niiden palkanmaksukyvystä ja siten tuet myös laskevat ostovoimaa ja veronmaksukykyä.

Se, että amatöörimäisen tiedottamisen johdolla on sorruttu nazisaksalaiseen henkilöpalvontaan ja hehkutettu olemattomia, jopa miljoonien munauksia elinkeinomenestyksenä, on jättänyt todelliset työpaikkojen luojat Sonkkila, Laihonen jne. katteettoman uhon ja munausten peittelyn varjoon. Uudessakaupungissa on osattu ja osataan edelleen ja tästä osaamisesta meillä on oikeus olla ylpeä.

Useimmat muistavat kuinka eräs kovia kokenut diplomi-insinööri ajeli vanhalla pick-up Isuzulla. Mies ei antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään vaan yritti sitkeästi. Ja mikä parasta diplomi-insinööri onnistui. Monella loksahti suu auki, kun miehen yritys sai merkittävän palkinnon ja hänet kutsuttiin presidentinlinnaan juhlimaan itsenäisyyttä.

Merkittävintä palkitussa Vahteruksessa on se, että yritys tekee mittavaa vientikauppaa eikä ainoastaan pyöritä maamme sisällä jo olevaa rahaa. Paikallismediassa pitkälti varjoon jäänyt, todellinen elinkeinovaikuttaja, Mauri Kontu on luonut omalla osaamisella työpaikan 200 ihmisille. Vahterus on mahdollistanut monen omakotitalon nousemisen Uuteenkaupunkiin ja monen uusikaupunkilaisen lapsen elämälle ja olemiselle hyvät puitteet.

Mauri Kontu korostaa avoimesti työntekijöidensä roolia Vahteruksen menestyksessä. Ja käytännössä tämä näkyi pahimman depression aikana, jolloin yrityksessä jaettiin työtä massiivisen lopputilien jaon sijaan. Myös tapa jolla Mauri Kontu nostaa positiivisesti esiin kotiseutuaan, on parasta markkinointia Uudellekaupungille ja Vakka-Suomelle. Ehkäpä me kaikki voimme presidentin tavoin nostaa esiin uusikaupunkilaisen ja vakkasuomalaisen realismin eli osaamisen, yrittäjyyden ja onnistumisen ja todeta: Vuosi 2016 on koko maakunnalle mahdollisuuksien vuosi!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Suomen tämän päivän terroristit huomisen sankareita?

Kuluneena vuotena Suomi on muuttunut. Poliittiset päätökset saivat aikaan tyytymättömyyttä, joka on kasvanut väkivallaksi. Enää ei kyse ole muutaman kymmenen äärijärjestöjen jäsenen välisestä kinasta ja kevyestä mukiloinnista vaan nyt ministereiden kimppuun hyökätään, talot sytytetään tuleen, raketteja ammutaan ihmisten päälle eli protestirikollisuus kasvaa kasvamistaan. Hälyttävintä tässä kaikessa on se, että laittomuuksia tekevät tavalliset kansalaiset.

Aikaisemmin kahvipöytäkeskusteluissa lähes poikkeuksetta tuomittiin itsenäisyyspäivän häiriköt. Nyt ministerin naamalleen saamat colat herättävät hilpeyttä, toivovatpa jotkut seuraavalla kerralla naamalle lentävän jotain vahvempaa. Jopa lukuisat tuhopoltot saavat ymmärtämystä kansalta. Tuleeko yhä useammista tavallisista kansalaisista lakia rikkovia terroristeja tai jopa sankareita? Koska alkaa tavallisten kansalaisten järjestäytynyt toiminta järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan?

Ongelmaa pahentaa eniten se, että kukaan ei pohdi syitä tyytymättömyyteen ja väkivaltaan, vaan ainoastaan seurauksia pyritään torjumaan. Hölmömpikin hoksaa, että tämä johtaa väistämättä kierteeseen, jossa konstit kovenevat puolin ja toisin. Tuntuu lähinnä hölmöläisten hölmöilyltä suitsia kansalaisten tyytymättömyyttä siten, että kansaa valvomaan palkataan, poispotkittujen  poliisien tilalle palkattuja, osa-aikaisia ja alipalkattuja vartiointiliikkeen miehiä.

Suomen ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että päättäjät ovat onnistuneet tuhoamaan demokratiamme toimivuuden ja uskottavuuden. Kansa ei saanut sitä,  mitä se viime vaaleissa äänesti. Kansasta on tehty pienen, mitään yleishyödyllistä tekemättömän, aateliseliitin elättäjä, näiden etua päättäjämme turvaavat ja siunaavat kansan kustannuksella. Meillä on legioona dosentteja, professoreja jne., joista enemmistöllä ei ole kansan mielestä mitään yhteiskunnallista hyötyä.

Koulutetut, tavallisen kansalaisten arjesta vieraantuneet, teoreetikkomme ovat fiksuja tapauksia. Heittäessään mielikuvituksellisia teorioita mitä mystisimmistä asioista he osoittavat oman hyödyttömyytensä. Jos jokin professori, kuten Siksten Korkman, sanoo jotain käytännössä hyödynnettävää, eivät päättäjämme sitä ymmärrä ja toteuta. Jos otamme  tiedettä tekniikan ja kansan oloja parantamalla tekevät professorit pois, niin mitä virkaa on lopuilla? Pitkälti loppujen kärki esiintyy mediassa ylistäen toistensa käytäntöön sopimattomia teorioita eli osoittavat hyödyttömyytensä.

Tämän eliitin rahoittaa kansa, joista 400 000 on työttömänä, miljoona tekee epävarmaa osa-aikatyötä jne. Jos tälle porukalle, joka ei pysty työllään rakentamaan realistista tulevaisuutta, päättäjät ja asiantuntijat tarjoavat pakkolakien kautta entistä ankeampaa tulevaisuutta, onko ihme, jos tyytymättömyys alkaa purkautumaan väkivaltaisesti. Etenkin Persut ovat syöneet niin totaalisesti vaalilupauksensa ja sen osalta voidaan puhua Suomen historian suurimmista vaalivalheista. Kun puolue roikkuu sitkeästi vallassa vähääkään välittäen antamiensa lupausten pettämisestä ja kansan protesteista, onko kummallista, jos kansa alkaa liikehtimään levottomasti?

Kaiken huipuksi kansalle, jolle tarjottiin välttämätöntä vyönkiristystä kerrotaan maahan otettavan kymmeniätuhansia pakolaisia, joista aiheutuu miljardien eurojen kulut. Päättäjät kertovat, että heihin meillä on varaa, kunhan kansa taas kiristää lisää vyötä ja ottaa pakolaiset keskelleen asumaan. Kun huomioidaan pakolaisten tähän asti onnettomasti onnistunut vastaanotto ja kotoutus sekä niistä poikineet äärimmäisen ikävät ongelmat, ei liene outoa, jos kansa alkaa kapinoimaan myös maakunnissa.

Kun yleinen mielipide on entistä voimakkaammin laittoman kapinoinnin puolella, on Suomessa syntymässä äärimmäisen vaarallinen tilanne. Maassamme yhteiskunnan vastaisesta väkivallasta tulee laajalti hyväksyttyä arkea. Pääkaupunkiseudulla tämä pystytään hoitamaan poliisivoimin, mutta miten kehäkolmosen ulkopuolella, josta poliisivoimia on vahvalla kädellä leikattu? On enää vain ajan kysymys, milloin ministereiden kokema väkivalta kohdistuu paikallispäättäjiin. Väkivallan uhka leijuu turvattomien paikallispoliitikkojen yllä.

Syntyneen väkivallan uhkan vaikuttaessa päätöksentekoon, voidaan sanoa lopullisesti hyvästit äänestämällä tapahtuneelle edustukselliselle päätöksenteolle. Epätoivoinen osa kansasta on saanut tarpeekseen ja ottaa väkivallalla sen päätösvallan, minkä se tuntee kuuluvan itselleen.  Jos näin tapahtuu, liikutaan tukevasti vallankumouksen tiellä. Kun sille tielle on lähdetty, ovat kumouksen seuraukset olleet mullistavia ja mittavan murheellisia.

Avoimuus, rehellisyys sekä, dosenttien ja professorien sijaan, kansan kuunteleminen, sen perustarpeiden ja tulevaisuuden turvaaminen ovat avain yhteiskunnan vastaisen väkivallan torjumiseen. Kansa on kyllästynyt asemaan, jossa sillä maksatetaan aikamme aatelisten elintaso ja elostelu. Jos syntyneen väkivallan ja tuhopolttojen kierrettä ei saada nopeasti poikki, ovat tämän päivän väkivaltaiset lainrikkojat huomispäivänä kirjoitettavan historian sankareita. Olisi pikaisesti tehtävä jotain, jotta viimeinen kivi lentää mahdollisimman pian, sillä ensimmäiset kivet ovat jo lentäneet.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Vastaanottokeskusaloite etenee ripeästi Uudenkaupungin päätännässä

Valtuustoon jätetty aloite: Uudessakaupungissa vastaanottokeskuksesta on keskusteltava ja päätettävä avoimesti, eteni todella nopeasti, vain viikossa, kaupunginhallituksen käsittelyyn, josta se lähtee eteenpäin valmisteltavaksi. Valmistelun jälkeen valtuustoaloite palaa kaupunginhallitukselle. Sieltä se etenee valtuustoon.

Kaupunginjohtajan ehdotus kaupunginhallitukselle:
Kaupunginhallitus päättää antaa aloitteen hallinto- ja kehittämiskeskuksen, sivistyspalvelukeskuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden valmisteltavaksi.
Päätös: Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.

Aloite:
Valtuustoaloite 8.12.2015:  Uudessakaupungissa vastaanottokeskuksesta on keskusteltava ja päätettävä avoimesti

Globaalin pakolaistulvan kosketettua Suomea on maamme ajautunut ajoittaiseen ja ennen näkemättömään anarkiaan. Taloja poltetaan, ihmisiä uhkaillaan ja väkivallasta on tullut suomalaista arkea. Vielä vuosi sitten kukaan ei olisi voinut kuvitella Suomessa tapahtuvan mitään vastaavaa. Joku saattaa väittää, että olemme syyttömiä pakolaisongelmaan ja sen hoitaminen kuuluu muille, mutta totuus on kokolailla toinen. Ensinnäkin suomalaisten on myönnettävä se, että maamme on halunnut kansainvälisiin päättäjien pöytiin ja  myös päässyt niihin.

Maamme edustajat ovat olleet EU:ssa katselemassa esim. Afrikan rannikolla tapahtuvaan ryöstökalastuksen hyväksymistä ja tällä hetkelläkin suomalaisia on kouluttamassa esim. irakilaista virkavaltaa pitämään sikäläistä oppositiota kurissa. Suomi on siis ollut aiheuttamassa maanosaamme nyt koskettavaa pakolaistulvaa, siksi myös suomalaisten on tunnettava vastuunsa pakolaisongelman hoitamisessa. Ensinnäkin suomalaiset voisivat viimeinkin esittää ratkaisuja, joilla pakolaistulvan syyt saataisiin poistettua.

Tämä ei kuulu tälle foorumille, mutta sen sijaan se, että maahamme on, lähes ilman minkäänlaista kontrollia, päästetty noin 30 000 ihmistä, kuulu suomalaisille ja siten myös uusikaupunkilaisille. Meidän on yhteisesti löydettävä pikainen ratkaisu, joka sopii parhaiten niin pakolaisille kuin kantaväestölle. Kuten kaikki ovat viime aikoina huomanneet, pakolaisia ei voi teljetä kuukausiksi ja vuosiksi vanhoihin kouluihin tms. odottamaan kotoutusta. Jokainen on havainnut, että moisesta asuttamisesta seuraa suuria ongelmia.

Vaikka lähes kaikki pakolaiset eivät saisikaan turvapaikkaa Suomessa, täytyy kaikkia heitä kohdella alusta alkaen inhimillisesti ihmisinä. Jos toimimme jatkossakin nykytyylillä ja luulemme olevamme hyväntekijöitä, elämme harhakuvitelmissa. Näiden harhakuvitelmien seuraukset ovat karmeita etenkin pakolaisille. Osa heistä saapuu tänne järkyttävistä oloista suurin odotuksin he haaveilevat turvallisesta tulevaisuudesta Suomessa, mutta päätyvät, saamansa kohtelun uhreina tekemään rikoksia ja ajautumaan vankilaan.

Kun  tämä toistuu ja toistuu päivittäin, pitää meidän rehellisesti pohtia auttamisemme todellisia tavoitteita ja motiiveja: Olemmeko päätöksillämme vain ostamassa itsellemme hyvää omaatuntoa päästämällä mahdollisimman monta pakolaista maahan vai olemmeko todellakin vilpittömästi auttamassa pakolaisia yksilöinä ja ihmisinä? Tästä kierteestä kumpuaa perusteltu pelko, joka saa osan suomalaista nousemaan pakolaisten vastaanottoa vastaan.

Kuvitelkaa niitä paikkakuntia, joissa pakolaisia on tulitettu, heidän kimppuunsa on hyökätty, heidän asuttamiaan tai niiksi tarkoitettuja rakennuksia on sytytetty tuleen tai heidän asuttamiensa rakennusten ikkunoita on kivitetty. Vaikka näillä paikkakunnilla 95% ihmisistä ottaisi pakolaiset lämmöllä vastaan, tekee jäljelle jäävä pieni vähemmistö tulijoiden saapumisesta ikävän kokemuksen ja onnistuneesta kotoutuksesta utopistisen mahdottomuuden. Vaikka itse kuuluisimme kuinka humaaniin enemmistöön,  enää demokratian säännöt eivät pelaa. Jos asiaa ajatellaan pakolaisen asemasta - hän on aina kärsijä, olipa suomalaisten äänestystulos pakolaisen kannalta kuinka ystävällinen tahansa.

Ensinnäkin pakolaisten menestyksekkäälle vastaanotolle pitäisi olla myönteinen maaperä, toiseksi pitäisi olla selkeä vastaanotto- ja kotoutussuunnitelma eikä vaan vastaanottaa pakolaisia asuttamalla heitä johonkin loukkoihin ja kolmanneksi pakolaisilla pitäisi olla Suomessa turvallinen tulevaisuus eli esim. opetusta ja työtä. Jos mikään näistä kolmesta ei toteudu, sopii perustellusti kysyä: Onko kovinkaan inhimillistä ja humaania edes suunnitella pakolaiskeskusta tänne tai muualle Suomeen, jos niiden tiimoilta epäonnistumiset seuraavat toisiaan?

Eikä asiaa helpota se, että pakolaisiin skeptisesti tai pelokkaasti heidän vastaanottoon suhtautuvat leimataan tylysti rasisteiksi tai heitä kartetaan kuin ruttoa. Sosiaalisuuden ja demokratian sääntöjen sekä periaatteiden mukaan heidänkin kanssa tulee keskustella ja heidän mielipiteensä tulee noteerata. On suorastaan pöyristyttävää, ettei tätä ryhmää kuulla, sillä hehän ovat vastaanoton  onnistumisen suhteen ratkaisevassa asemassa. Nykyinen tapa hoitaa po. asiaa on jakanut kansan ja avannut ovet anarkialle.

Mikäli rehellisesti faktoihin nojaten pohditaan pakolaisten lähtökohtia, muita vastaanottovaihtoehtoja ja pakolaisia täällä odottavaa kohtelua, on käsittämätöntä kuinka joku kehtaavat kutsua heitä, jotka vastustavat pakolaisten tänne ottamista, rasisteiksi. Todellisuudessahan juuri nämä henkilöt tarjoavat pakolaisille Suomea parempia vaihtoehtoja, joita löytyy runsaasti mm. Itävallassa, Sveitsissä tai Saksassa.

Esimerkiksi kukaan Uudessakaupungissa ei tiedä miten menestyksekkäästi tänne kaavailtu vastaanottokeskus tulisi toimimaan . Kukaan ei tiedä mikä olisi pakolaisen asema kuukauden kuluttua saati puolen vuoden kuluttua eikä kukaan tiedä sitä mitä vastaanottokeskuksen seurauksena paikkakunnallamme tulee tapahtumaan?

Kun otetaan rehellisesti esiin tänne kaavaillun pakolaiskeskuksen toimijan vastaavien laitoksien ongelmat muualla Suomessa, lienee suurta inhimillisyyttä vastustaa tänne kaavailtua vastaanottokeskusta ja sen myötä eskaloituvia vaikeuksia niin pakolaisille kuin kantaväestölle.  Jos joku maaseudulla kohtelisi karjaansa kuten Suomessa nyt kohdellaan pakolaisia, pistettäisiin tämä karjankasvattaja välittömästi eläintenpitokieltoon. Onko siis rasismia vaatia pakolaisille parempaa kohtelua kuin eläimille?

Tämän johdosta esitän:

Uudessakaupungissa järjestetään kaikille kaupunkilaisille avoimia keskuksen/informaatiotilaisuuksia, joissa esitellään vastaanottokeskuksen toimijaa sitovat pakolaisten vastaanotto-olot, vastaanotto- ja kotoutusohjelma sekä niiden vaikutukset kaupunkiin ja sen asukkaille. Lisäksi mahdollinen vastaanottokeskus on tämän kokoisella paikkakunnalla niin iso asia, että se on tuotava kattavin tiedoin ja sitovin suunnitelmin esitettynä Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

Kyseessä on Uudenkaupungin ja sen asukkaiden tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä periaatteellinen linjaus, joka kertoo selkeästi paikallisten asukkaiden valitsemien valtuutettujen faktoihin nojaavan kannan po. asiassa. Kun vastaavia päätöksiä on tehty Suomen kunnissa, niitä on myös noudatettu eli valtuusto on ratkaissut ja siis ratkaisee pakolaisten vastaanoton.

torstai 17. joulukuuta 2015

NAZIMEDIAN VAIKUTUS JATKUU VIELÄ VUOSIA

Uudessakaupungissa ei julkisesti tunneta päätöksenteon lähihistorian kaikein mädimpiä käänteitä. Jopa selkeät valheet pysyvät ihmisten mielissä sitkeästi totuutena. Kaiken tämän alku löytyy valtuuston tv-lähetysten lopettamisesta. Kyseiset lähetykset eivät olleet mikään valtava show tai yleisömagneetti, mutta kaikkien nähtäville tarjottu lähetys esti median valehtelun. Syntynyt aukko tiedonvälityksessä mahdollisti tavoitteellisen valehtekun, jolla vaikutettiin päätöksentekoon, jopa käytyihin vaaleihin. Nämä valheet vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa.

Uudenkaupungin päätännästä ja etenkin valtuustosta ja muutamasta kaupunginvaltuutetusta annettiin julkisuuteen täysin totuuden vastainen kuva. Viimekauden valtuusto ei ollut riitaisa, yksikään valtuutettu ei käyttäytynyt huonosti, mistään siihen viittaavista sadoista median väittämistä ei löydy pöytäkirjamerkintää saati tallenetta. Ainoastaan koulutuslautakunnassa keskustelu kävi joskus kiivaana ja jopa kerran lautakunnan enemmistö marssi ulos kokouksesta. Nämäkin episodit johtuivat käsiteltäväksi tulleista  herkistä asioista, esittelijästä, puheenjohtajasta sekä tietenkin silloisesta hallituksen puheenjohtajasta.

Vainoaikaan paikallistiedotusta johti henkilö, joka ei käynyt itse kertaakaan yhdessäkään valtuustonkokouksessa. Kun hänelle tästä huomautettiin, mediapersoona kirjoitti välittömästi julkaisuunsa kaverinsa kertoneen valtuustonkokousten olleen hirveitä, muutaman öykkärivaltuutetun sabotoimia, tilaisuuksia. Tiedonvälitys nojasi po. tapauksessa anonyymiin kaveriin tyylillä: "se oli joku iso, mustapartainen mies". Kuitenkin totuuden tiesi koko valtuusto ja sen tietää nykyinen valtuuston enemmistö, mutta heiltähän ei kysytty tai heidän eikä kannattanut paljastaa omaa kumileimasimen rooliaan.

Meillä  ei ole vieläkään päästy lähistorian suhteen edes neuvostoliittolaiselle tasolle, jossa rehabilitoitiin vallanpitäjien ja niiden halltiseman median tuomitsemia henkilöitä. Siksipä me Uudessakaupungissa emme ole rehellisyydessä edes neuvostoliiton tasolla vaan elääme nazikulttuurin tyylisessä tiedotuskäytännössä, jossa rehabilitointia ei tapahtunut. Vieläkin ja lähes päivittäin nazimedian tuomitsemat päättäjät kärsivät heitä sivaltaneista sadoista perättömistä julkisista kirjoituksista, samoin nazimedian pyörittäjä saa esikuntineen suitsutusta ja kantaa päällään tolkun ihmisen viittaa sekä palkintojen myötä päänsä päällä sädekehää.

Yleensä historian valheet ja vääryydet korjataan jälkikäteen esim. Neuvostoliitton rehabilitointi tai Etelä-Afrikan totuuskomissio. Meillä ei ole käynyt näin, koska valassa on yhä nazitiedotuksen avulla  noussut enemmistö, joka hyväksyi viattomien ihmisten mollaamisen ja elämän pilaamisen  nazimediassa. Vaikka mediassa ovat tyypit vaihtuneet, heidän edeltäjiensä levittämä tieto elää. Tähän tietoon perustuu myös tämän päivän uusien toimittajien työ, sillä eivät he olleet näkemässä totuutta vaan elivät nazimedian luomassa valhemaailmassa kuten muukin kaupunki.

Kun nazimedian vetäjä palkitaan, häntä juhlitaan ja samalla jeesutellaan pakolaisten vastaanotolla, voidaan puhua härskiäkin härskimmästä kaksinaismoraalista. Jo joulun vuoksi olisi kohtuullista puhdistaa, jouluaattona 2010 alkaneilla, sadoilla valheilla loattujen ihmisten maine. Sadoista perättömistä mollauksista ei kärsi ainoastaan muutama entinen luottamushenkilö, vaan myös heidän perheensä, sukulaisensa ja lähipiirinsä eli kymmenet täysin ulkopuoliset ihmiset.

Viimeeksi eilen kaupassa aivan tuntematon ihminen alkoi haukkumaan minua häirikoksi, naisen hakkaajaksi jne.. Mielestäni kenekään ei tarvitse joutua moisten perättömien syytösten kohteeksi. Yksityinen ihminen ei voi tällaisen vainon kohteeksi joutuessaan reagoida siihen muuten kuin ryhtyä asioimaan vieraalla paikkakunnalla. Nähdäkseni tämä on kohtuutonta etenkin silloin, jos kaikki perustuu äärimmäisen niljakkaaseen vuosia jatkuneeseen valehteluun: KUINKA KAUAN TÄMÄ SAA JATKUA? -Kenties vuosia, jos ei muuta pois..., mutta eihän täältä pääse .....




tiistai 15. joulukuuta 2015

Yksimielistä säästämistä: ATK-järjestelmään 750 000€!!!!!

Taloushallinon atk-järjestelmän uusimiseen upotetaan 750 000€. Johtuuko järjestelmän uusiminen kenties siitä, että säästösyistä vähennettiin väkeä ja nyt halpoja ihmisiä korvataan kalliilla konevoimalla? Samalla kaupunki säästää 20 000€ atk-henkilökunnassa, eikö se näin mennyt. Yksimielisyys sanan pohjana on yksi ja se on aika vähän eli voidaanko tässä yhteydessä käyttää säästöpäätöksen yksimielisyydestä synonyymia vähämielisyys?

Havaitsin itse taloushallinnon atk-järjestelmän uusimisen kustannukset jo jonkin aikaa sitten. Mutta tietokoneet ovat niin kaukana vahvimmasta osaamisalueestani, lakanoiden vedosta, jotta päätin olla munaamatta itseäni ja vaieta eli puuttumatta 750 000€ investointiin. Kun Juha Aaltonen ilmaisi ihmetyksen hämmentämänä samaan asiaan ja kehotti ottamaan asian esiin, ajattelin myös niin tehdä valtuustossa.

Mutta eipä kukaan jututtamani valtuutettu kiinnostunut atk-järjestelmään uppoavasta 750 000€:sta, joten päätin vaieta ja olla inahtamatta koko valtuuston istunnon ajan. Olisinhan vain häirinnyt kokouksen yksimielistä harmoniaa ja pitkittänyt puuronhimoisten pättäjäin murkinalle pääsyä. Itsekin halusin nopeasti pois kokouksesta katsomaan Lukko-TPS peliä. Näin kaikilla valtuutetuilla oli yksimielinen yhteinen etu, siisipä olin asian suhteen totaalisen tyst.

Tänä aamuna jo neljäs, atk-juttuihin perehtynyt, kaverini lausui valtavan ihmetyksensä 750 000€ atk-järjestelmän suhteen. Soitinpa sitten eräälle viidennelle kaverille, joka työskentelee po. ohjelmia toimittavassa yrityksessä. Ensin atk-kaveri ei uskonut hintaa millään, väitti siinä olevan nollan liikaa. Hän totesi hintojen vaihtelevan sen mukaan mikä on ostajan tiedon taso, mutta 750 000€ yhden alan järjestelmästä, hän piti silkkana huippu kusetuksena. Kuitenkin atk-tyyppi totesi kovan myyjän ottavan aina kaiken mahdollisen hyödyn asiakkaasta - ei kaheli ole kahisevan kaapija vaan kahisevaa karttava.

Hankitun atk-järjestelmän on oltava maaginen uniikkitapaus ja sittenkin hinta vaikuttaa käsittämättömän korkealta, selitti atk-veijari. Näinköhän meidän yksimieliset tai vähämielest, ihan kuinka vain, helmitauluajan kasvatit pistivät kolmen tekonurmen tai neljän Sorvakon kentän paskahuusin hinnan menemään vai lieneekö joukkiossa piilevää huipputason atk-osaamista? No toisaalta, nämähän ovat kaupunkilaisten rahoja ja yksimielisyys über alles!

maanantai 14. joulukuuta 2015

UUTEENKAUPUNKIIN LAAJAA KEHITYSRINTAMA!

Lähes kaikki tahot kiittelivät Uudenkaupungin yksimielisyyttä ja sen löytymisen pitäisi olla kaikille kaupunkilaisille hieno juttu. Jotta yksimielisyydestä olisi maksimaalinen hyöty, sitä  on syytä käyttää laajasti ja järkevästi kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Mitä enemmän yksimielisyydellä parannetaan kaupungin ja sen asukkaiden olemista, sitä paremmin täällä asiat ovat ja sitä positiivisempi kuva Uudestakaupungista lähtee maailmalle.

Positiivinen Uusikaupunki huomataan laajalti muualla ja jos tämän myötä syntynyt kuva on parempi kuin muualla asuvan ihmisen oman kotikunnan kuva, alkaa Uusikaupunki kiinnostaa muuttomielessä. Se, että säästämme yksimielisesti kaupungin talotta kuntoon, ei säväytä muualla eikä saa aikaan muuttorysäystä saati edes muuttovärähtelyä tänne. Perinteisellä säästämisellä ja talouden tasapainottamisella on niin ikävä kaiku, että ne eivät herätä kenessäkään positiivisuutta vaan puistatusta.

Jos säästämisen ja kaupunkiorganisaatiota järkeistämisen ohella ryhdymme yksimielisesti kehittämään kaupunkia parantamalla sen puitteita ja palveluita, herätämme maailmalla positiivista huomiota, saamme tänne uusia asukkaita, joiden avulla kaupungin talous kuntoutuu. Kun muualla tehdään pääsääntöisesti ankeita päätöksiä, meidän positiiviset päätökset loistaisivat kuin aurinko Suomi nimiseen synkkyyteen.

Positiivisuus saisi ihmiset kiinnostumaan ja muuttamaan tänne, rahoittamaan hankkeitamme, jakamaan väärien päätösten vuoksi kasautunutta taakkamme ja rakentamaan kanssamme Uudestakaupungista maamme mukavinta ja parasta asuinpaikkaa. Tämän kaiken toteuttamiseksi tarvitsemme ryhmän sopivia uusikaupunkilaisia luomaan positiivisen, mutta realistisen kehitysohjelman.

Ensinnäkin kamreeritar saa selvittää koko kaupungille avoimesti Uudenkaupungin taloudellisen tilanteen myös mahdollisesti laukeavien Kuntarahoituksessa olevien miljoonien eurojen vastuiden osalta. Niin ikään kaikille on avattava sote-uudistuksen vaikutukset ja Suomen valtion nykyinen taloudellinen tila ja sen ennusteet lähivuosille - siis Neuvostoliitosta tuttu viisvuotisennuste ja -suunnitelma. Näin kaikki voivat nähdä kehityksen realistiset mahdollisuudet ja luoda siltä pohjalta selkeät tavoitteet.

Tällä sapluunalla väistetään Uudenkaupungin kohellustyylinen asioiden hoito. Tästä hyvänä esimerkkinä on liikuntahalli. Kukaan ei tiennyt viisi vuotta sitten tilannetta eikä tiedä nyt, mikä tilanne on hallin suhteen viiden vuoden kuluttua. Meillä on vallalla äärimmäisen impulsiivinen valmistelu: Yht´äkkiä päättäjille tuodaan eteen joku Tontonmäki, Novidan osto miljoonilla, Pask´lahden rakentaminen jne.. Kun tällaisia miljoonatempauksia putkahtelee esiin vähintään kerran vuodessa, ei päätöksenteossa voi olla mitään suunnitelmallisuutta tai tolkkua.

Jos olisimme vuonna 2009 tehneet selkeän viisvuotissuunnitelman kaupungin kehittämiseksi ja noudattaneet sitä, olisi meillä nyt  uusi monitoimihalli, täysimittainen tekonurmi, remontoitu uimahalli sekä alhaisemmat verot ja taksat sekä enemmän asukkaita. Selkeät, realistiset suunnitelmat ja niistä kiinnipitäminen mahdollistavat kaupungin kehittämisen ilman ikäviä taloudellisia yllätyksiä. Nykypoukkoilulla vain kasvatamme massiivista kiinteistöjen korjausvelkaa, joka syö päivä päivältä enemmän ja enemmän kehitysmahdollisuuksiamme.

Kun Uudenkaupungin realistiset kehitysmahdollisuudet on kartoitettu, perustamme kaupunkiin kehitysryhmän. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että Uudellakaupungilla on taloudelliset edellytykset kehittyä. Kehitysryhmään valittavilla ihmisillä on oltava tietoa, intoa, vastaanottokykyä, luovuutta eikä joukossa saa olla yhtään itsekästä jarrua,  aina vastaan peruspessimistiä, joka jo ikävällä olemuksellaan ja härkäpäisyydellään sabotoi muiden ryhmäläisten työn.

Meillä politiikasta on seuloontunut lukuisia luovia ja yhteistykykyisiä tyyppejä, joita olen nähnyt esittämässä tai kannattamassa vaihtoehtoja. Voinkin miltei mennä valalle siitä, että kaupungin kehittämisen kannalta parhaat kaupunkilaiset eivät ole luottamustehtävisä: Jarno Nikula, Sanna Loven, Mikko Siivonen, Markku Varjo, Jarmo Segerroos. Heidän lisääksi lisäisin ryhmään Harri Lehtosen, Sonja Stenmannin ja Esa Kerkolan. Valtuustosta valitsisin kehitysryhmään Sami Virtasen ja kaksi Järvistä ja virkahenkilöistä kamrerittaren pitämään kehityksen talouspuitteet realistisina ja teknisenjohtajan tuomaan alansa osaamista.

Luonnollisesti kaupungissa on muitakin ihmisiä, joilla tietoa, visioita , kyky kuunnella muita ja saada suunsa auki, mutta tuossa on tyyppikavalkaadi, joka varmasti sitoutuisi asiaansa. Ryhmän vetäjäksi pistäisin valtion tuet, alueen olot, seurat ja puuhaihmiset tuntevan Tuija Suomisen.


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Sami Virtasen liikuntahallialoitteenseen on tartuttava!

Jo menneellä valtuustokaudella kapunkimme vapaa-ajanpuitteiden kehittäminen nousi useat kerrat esiin. Tuolloin voimakkaimmin ja pisimmälle valmistelussa eteni tekonurmi, jolle oli löydetty rutkasti jopa kaupungin ulkopuolista rahoitusta. Kaikki kuitenkin tyssäsi ja Uuteenkaupunkiin jäi syntymättä Suomen halvin täysimittainen tekonurmi. Tuija Suomisen suuri työ valui hiekkaan!

Liikuntahalli ja monitoimihalli nousivat menneellä valtuustokaudella esiin useita kertoja usein toteutusvaihtoehdoin esiin. Lautakunnassa asia eteni positiivisessa sävyssä, mutta kaikki tössäsi jossain ja aina jatkettiin samoin meiningein samoissa puitteissa ilman omaa modernia hallia.

Ainoa merkittävä liikuntateko, mitä viime valtuustokaudella tehtiin oli nuoriso- ja liikuntalautakunnan lakkauttaminen. Kyseessä lienee historiallinen tempaus tämän kokoisessa "urheilu"kaupungissa. Syytä nihkeyteen ei tarvitse kaukaa hakea. Muistakaapa kuka sanoi legendaariset lausahdukset: Toivottavasta kukaan ei enää esitä hiekktekonurmen rakentamista - Myydään Crussell.

Nyt olisi korkea aika tehdä selvä, aikataulutettu suunnitelma liikuntahalli, mielummin monitoimihallin rakentamisesta Uuteenkaupunkiin. Jo pelkkä päätös olisi selkeä signaali: Muuttakaa Uuteenkaupunkiin, me satsaamme lapsiin, nurisoon ja terveeseen elämään! Toistaiseksi ainoastaan Kokoomuksen Järvinen on todella syvällisesti pohtinut halliasiaa aina sen rahoitusta myöden. Toivotaan siis, että aika on viimeinkin kypsä ja Sami Virtasen aloite menee läpi ja aloittaa vyöryt: UUDENKAUPUN KEHITTÄMINEN JA MASSAMUUTON KAUPUNKIIMME!

Sairaalan alasajo oli selvä jo 2009 ellei peräti 2001

Vuonna 2009 Naantalin seminaarissa kamreeritar yritti avata luottamushenkilöille nykyisen maailman, Suomen ja Uudenkaupungin taloudellisen tilanteen. Suuri johtaja hyppäsi, heti esityksen alussa, estraadille ja painotti Uudenkaupungin selvinneen pahemmastakin ja lama kiertää Uudenkaupungin. Samalla jäi luottamushenkilöille jakamatta konsulttityö, josta kaupungin talouden ongelmakohdat osoitettiin selkeästi verrokkikuntien avulla. Nolona kamreeritar käänsi esityksensä kulkua, koska luottamusmiehet uskoivat Messiaansa sanomaa.

Jo ennen tätä Rainer Tähtinen kritisoi 2009 alkaneen valtuustokauden ensimmäisessä kokouksessa silloista hallihulluttelun huipennusta: Uudestakaupungista oli tulossa Euroopan teräskaupan keskus, syntyisi satoja uusia työpaikkoja, kunhan kaupunki vain ensin takaisi reilun viidenmiljoonan euron lainat. Tämän jälkeen tulivat katuvalohullutukset, keittiöremontit, "Tontonmäet", risteykset, historiikit, ulkomaanmatkat, ralliauto, soijatehtaan teiden ja vesiputkistojen vaatimat miljoonat eurot, tuli Hinku-hanke ja satojen tuhansien eurojen konsulttikulut.

Kaikken tuon piti tuoda kaupunkiimme puolitoistatuhatta työpaikkaa, ikävä vaan, että TOISTAKYMMENTÄ MILJOONAA EUROA JOKO KAUPUNKILAISTEN SITOUMUKSINA TAI SUORANA RAHANA MENI  EIKÄ TYÖPAIKKOJA TULLUT. Kaikki tuo rahoitettiin ajamalla alas palveluita, nostamalla veroja ja taksoja sekä ottamalla velkaa. Kaiken tuon läpivienti perustui hölmöihin päättäjiin, joita Messias veti kuin pässiä teuraalle.

Kamreerittaren seuraava yritys avata luottamushenkilöiden silmät kaupungin kasvaville ongelmille sisälsi maan ykköskuntakonsultin Eero Laesterän tuomisen Uuteenkaupunkiin. hän piti tilastot tukena esityksen, joka avasi kaikille kaupunkimme ongelmakohdat, kehityksmahdollisuudet ja vinoutuneen huoltosuhteen. Laesterän esityksessä kävi selväksi Uudenkaupungin muuttuneen vauraasta ja kehittyvästä kaupungista velkaantuvaksi, valtionosuuksien varassa kituuttavaksi kaupungiksi. Suomen Kuvalehdestäkin tuttu, laajasti siteerattu ja arvostettu konsultti kiteytti esityksen sanoihin: MITÄ HELVETTIÄ TE OLETTE TEHNEET TÄÄLLÄ VUODEN 2001 JÄLKEEN?

Alkoi keskustelu Uudenkaupungin tulevaisuudesta tai keskustelun aiheesta piti alkaa. Rainer Tähtinen yritti sitä, mutta niin oikealta kuin vasemmalta alkoi syyttely huoltosuhteen korostamisesta: ei ikäihmisiä saa syyllistää, tuo oli ikärasismia, ei ikäihmiset ole taakka, on terveitäkin seitsemänkymppisiä jne.. Näin porukka osoitti tylyllä tavalla: He eivät lue Suomen Kuvalehtä, eivät tunne Eero Laesterää, eivät ymmärrä nähtyä tai kuultua vaan vaan vievät omine pinttyneine mielipiteineen tätä kaupunkia turmiolle. Valtuutetuilla ei ollut pienintäkään halua tai kykyä ymmärtää yhtään mitään uutta saati suunnitella tulevaisuutta.

Edellisen valtuustokauden aikaisen hallituksen puheenjohtajan on siis turha syyttä nykyistä hallitusta väestökadosta tai muistakaan ongelmista. Itseasiassa viime valtuustokaudella tehtiin väestökatoa voimakkaimmin kiihdyttävä ja huoltosuhdetta vinouttava päätös: Kaupungista lopetettiin viisi koulua. Silloinen hallituksen puheenjohtaja totesi koulujen lopettamisen myötä kaupungin talouden korjaantuvan lopullisesti. Kaikki näkevät nyt kaupungin ajautuneen ojasta allikkoon niin talouden kuin väestökehityksen suhteen. Koulujen lopetuksen jälkeisenä vuotena Uudenkaupungin väestö väheni lähes 300 asukkaalla - pääasiassa lapsiperheitä muutti pois kaupungista.

Koulujen lopettaminen tapahtui härskillä lautakunnan ja valtuuston manipuloimisella. Koomisin tilanne syntyi, kun koulujen säilyttämistä kannattaneet kutsuivat tohtoritason auktoriteetin esittämään faktoja pienten koulujen säilyttämisen positiivisista vaikutuksista kaupungin kehitykselle. Vastavetona esittelijä kutsui pääkaupunkiseudulta entiesn ukilaisen tusinarehtorin puolustamaan koulujen lakkauttamista.

Vastakkain olivat tohtorin lähdetietoineen esittämät faktat ja pienestä sinisestä vihosta mututietoa levittävä rehtori. Kuinka ollakkaan, kuten kaikki nyt tietävät, rehtorin sininenvihko voitti tohtorin tutkitut faktat. Nyt taidetaan samalla veijarilla höynättää päättäjiä lopettamaan Kalannista yksi koulu ja satsaamaan rahaa vanhan ja räsän koulun remonttiin kaupungin keskustassa. Tämä haave on täysin epärealistinen suunnitelma jo valtakunnan talouden vuoksi. Mutta täällä esittelijä vie haavetta härkäpäisesti eteenpäin syöttämällä ontuvia ellei peräti naurettavia perusteluja  päättäjille. Itseasiassa opetustoimemme, maataloutta lainaten, on lähes yhtä hyödytön kaupungin lasten opetuksen kehittämisessä kuin maho lehmä meijerille.

Hölmömmänkin pitäisi hoksata, että tuollaisen lehmän hyötykäyttö ei löydy meijeristä vaan teurastamolta. Vielä 1990-luvulla kaupungillamme oli yleviä, mutta realistisia kehitystavoitteita: Täällä suunniteltiin korttelikouluverkkoa ja elämisenpuitteiden kehittämistä jne.. Nyt kaikki, etenkin lapsille ja vapaa-aikaan kohdistuva, on säälimättömien säästöjen kohtena. Virkakunnan vaihtuessa kaupungista on hävinnyt luovuus ja tilalle on tullut esittelijöiden härkäpäisyys ja itsekäs junttausmenttaliteetti. 2000-luvulla kaupunkia ei ole, valaistusta lukuuottamatta, yritetty kehittää pätkääkään muuttovoittoiseksi.

Parhaista päivistään Uusikaupunki on menettänyt  yli 3 000 asukasta eli lähes 15% väestöstään. Jos asukasluku olisi pysynyt samana tai kasvanut, ei kukaan puhuisi nyt sairaalaan alasajosta. Meillä ei ymmärretä virheiden tapahtuneen jo aikaa sitten: Mitä helvettiä teitte vuoden 2001 jälkeen? -Kasvatimme julkista puolta, hakkasimme rahaa "suuriin seikkailuhin", hallihaihatteluun sekä muihin älyttömyyksiin ja nyt on maksun aika.

Nykyinen hallitus sai perinnöksi miljoonavelat. Hallitus ei valinnut kehittämistä ja kasvua tieksi talouden tasapainottamiseen vaan tiukan talouspolitiikan. Sitä voidaan ja saakin kritisoida, kuten kaikkia päätöksiä. On kuitenkin epäloogista, jos ongelman aiheuttaja ryhtyy kritisoimaan aiheuttamansa tai ainakin ratkaisevasti kasvattamansa ongelman hoitoa. Olisi ainkoinaan itse hoitanut asiat itse sille mallille, etteivät ongelmat olisi kasvaneet vaalien aikaisiin mittoihin.

Toisaalta edellisenkin valtuustokauden hallitus sai oman perintönsä eli vinon kehityssuunnan. Kun Uudenkaupungin kurimuksen kierteeseen ja sen historiaan perehtyy, löytyvät sen takuuhenkilöinä samat, kymmenet vuodet vallassa istuneet, henkilöt. Ovatko kaikki päättäjämme olleet onnettomia surkimuksia? -Eivät, mutta sopii pohtia miksi lautakunnissa ja valtuustoosa aktiivisimmat ja luovimmat ovat päättäneet jättää luottamustehtävät: Jarno Nikula, Timo Ellä, Esko Tähtinen, Mikko Siivonen, Johanna Ruoranen, Jarmo Segerroos jne. jne. Kysykääpä suoraan heiltä ja saatte tylyn vastauksen.

Joku saattaa nyt pitää uusikaupunkilaisia äänestäjiä hölmöinä, kun he äänestävät vuodesta toiseen samoja tumpeloita valtuustoon. Kyse ei ole kuitenkaan äänestäjien hölmöydestä vaan tiedosta ja semminkin väärästä sellaisesta: Kuinka joku voi luulla, että kaupungissa talous on kuralla ja tulevaisuus täynnä vyön kiristämistä, jos juuri ennen vaaleja järjestetään, Suomen mittapuussa ennen näkemättömät, kiitosjuhlat kaupungin menestykselle ja sen tekijälle? Tällaisella neuvostotyylisellä perusteettomalla juhlinnalla, faktoista vaikenemalla ja valheita uutisoimalla on vuosikymmenet kaupunkilaisten äänet suunnattu "tolkun ehdokkaille" eli Uudenkaupungin alamäen takaajille.

Eikä väärällä tiedolla ratsasteta ainoastaan vaaleissa vaan myös sen jälkeen päättäjien keskuudessa. Vai luuletteko te, että esim. Kokoomuksessa, jossa uudet tulokkaat ottavat ruorin kouriinsa ja ohjaavat Uuttakaupunkia paremmille vesille, saavat vallassa kauan olleet päättäjät kilvan kertomaan tulokkaille: Me oltiin vuosikymmenet tuon vanhan, ahterilleen vievän, tien kovimpia takuuhenkilöitä, itseasiassa me valittiin ja johdettiin kaupunki tuolle tielle. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa - virheistä ei saa oppia, sillä kansa saa tietää totuuden ja minulta menee valtuustopaikka!: Siinä kiteytettynä uuskikaupunkilainen poliittisen ajattelun ydin yhdessä lauseessa.

Uusikaupunki on herkkähipiäisten, härkäpäisten, luomiskyvyttömien ja  tehtäviinsä kelpaamattomien esittelijöiden vanki. Kamreeritarta käy suorastaan sääli, hän on yksin kuin Sixten Korkman valtakunnan tasolla eli tietää missä vika on, mutta kukaan ei tartu hänen tarjoamaansa tietoon. Tekninenjohtaja on tuonut ryhtiä, samoin uusi sote-pomotar piti mitä lupasi. Aikaisemmin suureen äänen julistettiin miljoonajahteja ja erikoissairaanhoidossa tulevan miljoonien eurojen säästöjä, mutta ne jäivät tuolloisen hallituksen puheenjohtajan kateettomaksi uhoksi.

Lopuista esittelijöistä tulee mieleen lähinnä sokea maalivahti, joka ei saa mitään kiinni tai kentälle lähetetty luistelutaidoton hyökkääjä, joka hoippuroi kaukalon laidalla,  jottei kepsahtaisi jään pintaan. Meillä tulisi viimeinkin vaatia esittelyltä luovuutta, laatua ja osaamista tai lainata maataloudessa käytettyä hoksaamista: Maho lehä ei hyödytä meijeriä se kuuluu teurastamoon!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Vastaanottokeskus: Tervetuloa Ukiin! Paras paikkakin on katsottu!

Jossain taustalla valmistellaan pakolaiskeskuksen pykäämistä kaupunkiimme. Mitkään järkevät faktat eivät saa tuota hanketta raiteiltaan. Käytäntö on osoittanut ettei järjellä ole sijaa päätöksenteossamme. Kun rähinäremmin paukuttajat ja toisinaan ajattelijat jotuvat älyttömyyden siementen ryytimaaksi, hölmöys alkaa itää ja itää. Lopulta siitä kasvaa hulluuden puu, johon ei mikään pure. Tämä vaan on taas kerran hyväksyttävä!

Siispä otamme vastaan pakolaiskeskuksen, hoidamme kotoutuksen ja ilakoimme monikulttuurisesta tulevaisuudestamme. Jotta kotoutus ja monikikulttuurisuus toteutuisi, täytyy pakolaiskeskuksen sijaintipaikka valita tarkkaan. Hätköinti ei ole hyväksi ja huolimattomasti valittu sijoituspaikka antaa kaupungillemme rasistisen leiman. Jo tässä vaiheessa täytyy korostaa inhimilillisyyttä

Useimmat meistä eivät ole kelvollisia tai edes halukkaita vastaanottamaan pakolaisia. Heidän mielestään meillä on ongelmia omastakin takaa. He haluiaisivat pistää ensin omat asiat kuntoon, jotta pakolaisten auttajien määrä kasvaisi. Osa näkisi paremmaksi jopa sen, että lentoyhtiölle maksettavat sadattuhannet eurot käytettäiin pakolaisten auttamiseen siellä, missä se on edullisempaa, järkevämpää ja inhimilillisempää. Mutta päätetty mikä päätetty: Pakolaiskeskus istutetaan Ukiin!

Me tavalliset ihmiset emme käsitä emmekä hoksaa mitään, se on todettu rähinäremmin paukuttelijain ja huru-hemmojen taholta. Siis me tavalliset kulkijat emme ymmärrä mitään pakolaisista tai heidän asioistaan. On vain yksi kulmakunta, jossa väki on riittävän kultivoitunutta ja ymmärtäväistä pakolaisille.

Saman kulmakunnan tulotaso on sitä luokkaa, että siellä vaimoväkeä harvemmin rasitetaan työllä. He saavat päivät pitkät ulkoiluttaa lapsiaan ja buudeleitaan sekä järjestellä veikeitä tupperwearekutsujaan. Varmasti heiltä löytyisi intoa, harrastusta ja lähimmäisen rakkautta taakaamaan pakolaisten onnistunut sisään pääsy yhteiskuntaamme.

Kaupunginosan, johon veirasmaalaiskeskusta kaavaillaan paranee sen puitteiltaan mahdollisen kansainvälistymisen myötä. Alueen lapset saavat hienon lähdön globaaliin maailmaan, kun kohtaavat kenties arameaa ja ranskaa puhuvia salskeita leikkikavereita jo hiekkalaatikolla. Muun Suomen ökyt katsovat kateellisina valitun kaupunginosamme lasten kaukomailta saamia uusia leikkivaikutteita, kun lasten lyödessä leikkiä hiekka ja vähän muukin iloisesti pöllähtää!

Muistakaamme olla monikulttuurisuuden suhteen ennakkoluulottomia ja runsaskätisiä, tarjotkaamme aina ja joka suhteessa parasta: Tulokkaille voi kelpuuttaa vain koulutettuja, sivistyneitä naapureita,  tulokkaiden asuntojenon  oltava muhkeita ja melleviä, eikä vanha sairaalaa, jonka  viemäreissä eritteet väijyvät pytyllä istuvien lapsosten pikkuvarpaita. Tarjotkaamme myös maisemallisesti tukijoille vain parasta eli merinäköala!

OLKAAMME INHIMILILLISIÄ:

PAKOLAISET TERVETULOA YKSKOIVUUN!!!

torstai 10. joulukuuta 2015

Ukin henki: Yksimielisyydellä talous kuntoon - davai davai!

Tiistain kaupunginvaltuston kokous oli yksimielistä yksimielisyyden ylistystä. Ei inahdustakaan vastaan, ei säröjä tekeviä vastaesityksiä. Uusikaupunki on todellakin löytänyt yksimielisyyden talouden hoidossa. On yksin yhdyttävä yksimielisti yksimielisyyteen ja todettava kaupungissamme tehdyn yksimielisesti yksimielisyyden historiaa.

Itse yhdyin yksimielisyyteen lähinnä siksi, että enpä löytänyt kannatusta vaihtoehtoisille esityksilleni. Siispä en pitkittänyt kokousta turhilla puheilla ja aiheuttanut kaupunkilaisille kuluja. Näin varsin sähäkästi muut suuntasivat ahmimaan kaupunkilaisten kustantamaa puuroa ja minä puolestani pääsin katsomaan päivän päätapahtumaa Lukko-TPS jääkiekko-ottelua. Sekin oli yksimielin, varsinainen peliaika päättyi yksi yksi.

Kokouksen yksimielisyyttä ylistävät puheet tarjosivat jatkuessaan varjoisia vivahteita puhujien pikkujutuista: asukkaat lähtee, tulevaisuus on epävarmaa, sairala lähtee, koulut retajaa, kiinteistöjä on liikaa ja talouskin kaatuu tulevaisuudessa. Kokousväki muistuttikin lähinnä, lännen elokuvista tuttua, muutaman päsmärin höynäyttämää epä-älyllistä laumasieluista kasattua lynkkausporukkaa, jossa takarin taavit, minä mukaan lukien, seurasivat kellokkaiden ohjeita samalla tuumien: Eihän tästä näin mitään hyvää tule, mutta ollaan hiljaa ettei kokousharmoniaan tule säröä. Suoraan sanoen masentava tilaisuus, jota ei olisi paikalle ratsastaessaan pelastanut edes Clint Eastwood.

Lynkkausporukka on oikein tosissaan vetämässä vallanhimossa, itseriittoisudessa ja näköalattomuudessa ja tietämättömyydessään Uuttakaupunkia narun jatkoksi. Kaupungin pelastanee kuitenkin lynkkausporukan kömpelyys - kukaaan ei osaa tehdä solmua. Näin se menee, valheellisten vippaskonstimediavaalien mainingit lyövät kauan ja se maksaa  kaupunkilaisille paljon.

Yksi on vähän eli yksimielisyyttä voidaan pitää myös vähämielisyytenä. Eikö se ole aika vähän, jos kaupunki johon nykyaikana on tullut toistatuhtaatta työpaikkaa menettää asukkaitaan? Kaupunki, joka ei vähääkään satsaa tulevaisuuteen kehittämällä itseään houkkuttelevakasi muuttokohteeksi, on huonosti hoidettu eli se  on onnettomien tolvanoiden käsissä - vai?

Kuten valtuustossa totesin Uusikaupunki on kuin perhe, jolta on leipä lopussa. Sen sijaan, että kotiin hommattaisiin enemmän leipää, sieltä vähennetäänkin syöjiä. Näin meidän vähämieliset päättäjät toimivat. He ovat kuin juoppo pohjalaispariskunta syvältä maakunnasta, joka rällää lasten rahat Seinäjoen ja Vaasan yöhön, samoin meilläkin viedään lapsilta kaikki - jopa tulevaisuus. Mitä esim. liikunnalista Uuteenkaupunkiin on saatu kaupungin toimesta viime vuosina? -Sorvakon urheilukentän paskahuussi lienee ainoa merkittävä sporttisaavutus, sehän kiertää jo viidettä vuotta kenttää, mutta ainoastaan  suunnittelupöydällä.

Aivan oma lukunsa löytyy opetussuunnalta, siellä yksi kääkkä unelmoi viilaavansa vielä kuudennen kouluntappoloven Coltinsa perään. Nyt olisikin tarjolla oikein iso lovi, sillä kaavailussa on ampua päiviltä suuri koulu Kalannista. Tämä ajatus on uponnut jo Kalannin keskustalaisiin, sillä he ovat valmiita uhraamaan oman koulunsa vanhan puolityhjän koulun remonttihaihatteluun. On epä-älyllistä edes kuvitella, valtion nykyisessä taludellisessa tilassa, sen satsaavan puolityhjän, rapistumaan päästetyn vanhan koulurähjän remonttiin miljoonia euroja.

Muualla virkahenkilöille maksetaan esim. siitä, että lapset saavat laadukasta opetusta - meillä maksetaan siitä, että lapsilta viedään koulut ja saadaan viimeisetkin nuoret perheet muuttamaan muualle. Päättäjät eivät tee tälle suuntaukselle mitään, kääkkää saa jatkaa hämäriä pimeyden puuhia lasten kärsiessä. Toisaalta, vaikeuksissa olisi ongelman valmistelijan kanssa Clint Eastwoodkin. Tuskin hänkään selviäsi tästä megapirullisesta, yössä ja varjoissa mieluiten vaeltavasta kalvakasta kieroilijasta ilman hopealuotia.

Uudenkaupungin tilannetta ja päätäjien toilailuja on mukava seurata läheltä, mutta ringside paikat ovat todella kalliit ja silloin omat lapset ovat shown uhreja. Halukkaille tiedoksi, että hyviä edullisia paikkoja löytyy hiukan kauempaa, mutta siti näkyvyys tänne on hyvä. Raumalla on myytävänä 172 omakotialoa ja siinä sivussa lapset saavat laadukasta opetusta ja harrastusmahdollisuuksia löytyy kaiken ikäisille. Kак прочь !



torstai 3. joulukuuta 2015

Vihreät ottivat voodoon painostusvalikoimiin!

Aikoinaan kiisteltiin suvivirren ja koulujen joulujuhlien sopivuudesta uuteen uljaaseen monikultuuriseen ja suvaitsevaiseen Suomeen. Yleensä suvaitsevaisuuden myötä tulee lisää jotain uutta ja myönteistä eikä esim. mielipidevapauden jyrkkiä rajoituksia. Nyt Vihreät ovat käytännössä osoittaneet mitä heidän suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus on.

Käytännössä vihreiden suvaitsevaisuus on sitä, että heitä täytyy suvaita, mutta heidän ei tarvitse suvaita mitään eikä ketään, joka on erimieltä tai edes erehtyy sanomaan jotain ei vihreää tai peräti esittää Vihreitä parempia inhimillisiä ratkaisuja. Väistämättä Vihreistä tulee mieleen 1930-1940 luvuilla vaikuttanut keski-eurooppalainen valtiomies.

Tuo valtiomies tykkäsi eläimistä, ei syönyt lihaa, ei polttanut, ei juopotellut eikä pahemmin kuunnellut muiden mielipiteitä saati noudattanut näiden toiveita. Uudessakaupungissa Vihreä luottamushenkilö toimii suvaitsevaisuuden suhteen kuten tämä keskieurooppalainen valtiomies. Luottamushenkilö uhkasi avoimella Facebook-sivullaan pakolaisten vastaanottokeskuksen vastustajia voodoo nukella ja neuloilla sekä leimasi heidät tietämättä itse mistään mitään.

Kyseinen Vihreä on siis tuonut osaltaan ja käytännössä, voodoon muodossa, monikulttuurisuutta suomalaiseen kunnallispolitiikkaan. Kokonaan toinen juttu on se kuinka tälläinen tyyppi suvaitaan nuorten asioista päättävän lautakunnan jäseneksi. Mutta anteeksi, nythän minä eksyin suvaitsemattomuuden kauheille poluille, jolle kuuluvat suvivirret eikä koulujen joulujuhlat, mutta sen sijaan voodoo...

Linkki käytännön Vihreään suvaitsevaisuuteen

perjantai 27. marraskuuta 2015

Pakolaispolitiikkamme on perustuslain vastaista

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle maamme kansalaiselle oikeuden koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nyt harjoitetun pakolaispolitiikan seurauksena on tullut ilmi lukuisia tapauksia, joissa Suomen kansalaiset ovat joutuneet hallituksen harjoittaman politiikan vuoksi kohtuuttomasti kärsimään mm. kohtuuttomasta häirinnästä ja väkivallasta. Hallituksemme on rikkonut ja rikkoo räikeästi Suomen perustuslain toisen luvun seitsemättä pykälää.

Ketään esim. raiskattua ei yhtään lohduta se, että hänelle todetaan: Se oli vain yksittäistapaus. Samoin on täyttä palturia väittää, että raiskaaja olisi saattanut olla suomalainen. Hallituksen on viimeinkin puututtava pakolaispolitiikan kaikkiin lieveilmiöihin. Hallituksen täytyy viimeinkin hyväksyä ettei pakolaispolitiikkamme toimi. Se ei palvele vähimmässäkään määrin kantaväestöä eikä pakolaisia. Hallitsematon pakolaispeli on viimeinkin vihellettävä poikki ja estettävä siitä aiheutuvien laittomuuksian eskaloituminen omankädenoikeuden käyttöönotoksi ja lynkkauksiksi.

Ensimmäiseksi rajamme on suljettava ja tänne saa päätää vain heitä, ketkä eivät ole minkäänlainen riski kantaväestölle tai toisilleen - JO PERUSTUSLAKIMME EDELLYTTÄÄ TÄTÄ! Toiseksi on hyväksyttävä se tosiasia ettei SPR pysty hoitamaan pakolaistenvastaanottoa sen enempää pakolaisten kuin kantaväestönkään osalta onnistuneesti. Nykyinen hallitsematon tilanne ajautuu päivä päivältä pahempaan tilaan, joten hallituksen on viimeinkin pysäytettävä ongelma, joka kasvaa vierivän lumipallon lailla.

Suomen perustuslaki:

2 luku

Perusoikeudet 

7 §

Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

torstai 26. marraskuuta 2015

SPR:n osaamattomuus raiskauksien taustalla?

Suomessa tehdään päätöksiä tunteella ja siitä kumpuavalla kaiken järjen tappavalla ääliömäisellä uholla. Kukkahattutädit ja kellohamesedät ovat mukainhimillisyydellään pilanneet tuhansien suomalaisten ja pakolaisten tulevaisuuden. Nämä itsekkäät mukainhimilliset eivät ole mitenkään valmistautuneet pakolaisten tuloon eivätkä he ole antaneet ajatustakaan ensimmäisellekkään käytännön asialle. Jos joku on erehtynyt vähänkään kysymään tai kyseealaistamaan suunniteltuja ratkaisuja tai epäilemään kotoutuksen onnistumista, on hänet valtamedian myötävaikutuksella leimattu juntiksi tai rasistiksi. Kiitos valtamedian ja mukasuvaitsevaiden jopa pakolaisten asemaa parantavat ehdotukset leimattu rasismiksi tai vaeittu kokonaan.

Vaikka päättäjämme ovat nähneet maahanmuuttajien ongelmat Ruotsissa, jolla on kymenien vuosien kokemus asiasta, silti he ummistavat naapurin ongelmilta silmänsä.Myös Suomessa on nostettu esiin nopean pakolaisten maahan saapumisen seurauksena syntyneet ongelmat. Vieläkään päättäjät eivät halua vähääkään perehtyä maahanmuuton ongelmien aiheuttajaan TOTAALISESTI EPÄONNISTUNEESEEN KOTOUTUKSEEN!

Kukkahattutädit ja kellohamesedät eivät ole käyneet edes armeijaa, joten he eivät tunne massamajoituksen ongelmia. Kun parisataa äijää pistetään jopa vuosiksi samojen seinien sisään, alkavat pian vitsit väljähtyä ja naamat kyllästyttää. Meillä ollaan tietoisesti tehty valinta, jossa edelliset ongelmat lisättynä hormoonien hyrräämisellä tuhoavat lukuisan ihmisen elämän.

Pakolaisten vastaanotto kelvottomiin oloihin on äärimmäistä rasismia. Samalla kun koirankasvattajat valvovat tarkasti myymiensä pentujen kotiolojen laatua, meillä 150 000€ vuodessa tienaava arkkipiispa usuttaa pakolaisia tyhjien kirkkojen kellareihin eli oloihin joihin koiraakaan ei saisi asuttaa. Pakolaisten kotoutus vaatii kodin, tyhjät koulut, kasarmit tai sairaalat ei ole mikään kestävä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä ajallisesti, sälyttämistä suomalaisten harteille ja kasvattamista valtaviin mittoihin.

Meidän on katsottava historiaan ja tunnustettava se tosiasia, että kotoutuksen ominut SPR on karkeasti epäonnistunut tehtävässään. Jos näin ei olisi, ei ongelmiakaan olisi syntynyt. SPR vuokraa pitkälti kunnilta, teettä työn mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoisilla ja maksattaa kaiken yhteiskunnalla. Ehkäpä toiminnalta voitaisiin vaatia hiukan enemmän laatua, ettei osasta pakolaisia ja kantasuomalaisia tulisi näennäisnhimillisen, mutta käytännössä rasistisen pakolaispolitiikkamme elämällään maksavia uhreja.

Onnistunut kotoutus alkaa tiukasta ja toimivasta seulasta sen suhteen ketä maahan päästetään. Epäluulot poistuvat, jos kantaväestö voi luottaa maahanmuuttajiin eikä heidän tarvitse pelätä, että tulijoiden joukossa on terrorin tekijöitä tai taparikollisia. Toiseksi maahantulijoiden on kohtuullisessa ajassa kyettävä kustamaan olonsa ja mielummin vieläpä kyettävä tuottamaan lisäarvoa Suomelle. Tämä on pystyttävä osoittamaan käytännössä kantaväestölle. Jos näin käy ovat maahanmuuttaja tervetulleita.

Kun maahaanmuutto on osoitettu koko kantaväestölle hyväksi asiaksi, täytyy maahanmuttajat asuttaa normaaleihin koteihin eikä sulloa keskitysleirtyylillä hylättyihin kouluihin, kasarmeihin jne.. Tämän vuoksi maahan on päästettävä perheitä ja lapsia. On naurettavaa väittää, että joku lähimmistään välittävä isä lähtee henkensä kaupalla niin huonoista oloista, ettei niissä pysty elämään jättäen perheensä näihin täysin elinkelvottomiin oloihin. Joka moiseen uskoo on aina höynäytettävissä!

Pakolaisten vastaanotto ja etenkin kotouttaminen on vaativaa toimintaa aina valmisteluista alkaen. Kyseessä on haasteellisempi asia kuin kolikon heittäminen hyväntekeväisyyskeräykseen tai keskustelua kaihtaen enemmistöpäätöksen läpi junttaaminen. Pakolaisista päätettäessä on aina hyväksyttävä se periaate, että pakolaiset tulee asuttaa sinne, missä heidän on parasta olla ja minne heidät otetaan mieluiten vastaan. Jos toimitaan toisin syyllistytään itsekkyyteen ja rasismiin: Ja ainoa muutos mitä saatiin aikaiseksi oli LÄMMÖN JA POMMISATEEN  MUUTTUMINEN KYLMYYDEKSI JA KIVISATEEKSI! Tämä tuskin lienee kenekään tavoite.




keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Saatiin VANNAS-ALLAS monitoimihallin, uimahalliremontin oder hiekkatekonurmen hinnalla!

Uudenaupungin keskustasta valmistui kerralla hieno. Miljoonien euron voimalla toteutettu suunnittelu und työ muutti Pasklahden pohjukan haisevasta lätäköstä silmille kauniiksi und jaloille mukavakulkuiseksi käyskentelysopukaksi. Uusikaupunki ehosti kasvojaan häikäisevän huomattavasti, etenkin Pasklahden valaistus on harvinaisen hieno sekä näkemisen arvoinen. Käykää ihmeessä iltakävelyllä nauttimassa mahtavasta valo/vesielämyksesestä.

Valoviritykset eivät Uudessakaupungissa mene aina ihan putkeen. Toivotaan nyt käyvän toisin, etteivät Vannas-allasta kiertävät valot sammu suhisten niiden jäädessä joka syksyisten veden nousujen alle. Niin ikään on paikallaan toivoa valoilta jämäkkää jään kestävyyttä. Olisihan se tosi noloa, jos koko komeus olisi kaput ensimmäisen nousuveden oder talven jälkeen.

Kun puhutaan yhteisön rajallisista varoista, on jonnekin laitettu raha aina jostain muualta pois. Tämä korostuu etenkin silloin, kun varallisuutta on vähän oder se on peräti miinuspuolella. Tuolloin pyritään priorisoimaan turha prameus und keskittymään investoinneissa tärkeiden puutteiden korjaamiseen sekä mahdollisimman täydelliseen kansan tarpeiden tyydyttämiseen. Demokratia takaa näiden kansalle tärkeiden tarpeiden toteutumisen.

Toista on epädemokratiassa. Etenkin edesmenneissä Neuvostoliitossa und Hitlerin Saksassa näyttävä mahtipontinen rakentaminen ajoi tylysti kansan tarpeiden ohi. Päättäjät rakensivat spektaakkelityylisiä muistomerkkejä. jotka eivät juurikaan palvelleet kansa arkea tai tarpeita. Mainituissa yhteiskunnissa näihin mahtipontisiin puitteisiin satsattiin säästämällä räikeästi kansalta und teettämällä työ kansalla. Kansa sai kiristää armottomasti vyötä, kun betoonilla sekä valoilla pönkitettiin vallasväen asemaa und elostelun puitteita.

Edellä mainittu on  esimerkki, ajan saatossa hukkuneesta, totalitarismista, jossa rakennelmista ei pahemmin kansalta kysellä. Onnekkaina me elämme päätöksenteon suhteen avoimessa demokratiassa, jossa kansa saa, valitsemiensa edustajien välityksellä, juuri sitä, mitä se haluaa. Me uusikaupunkilaiset halusimme hienon, valaistun Pasklahden, kaupungin työntekijöiden irtisanomisia, kaupungin palveluiden alasajoa, muuttotappiota emmekä monitoimihallia, uimahalliremonttia oder tekonurmea. Pulinat pos, kansan tahto on toteutunut. Ai niin: Siltä pupillit puhki, joka vanhoja muistaa... Scheiße, дерьмо!

tiistai 24. marraskuuta 2015

NATO-SUOMI OLISI NYT SODASSA VENÄJÄN KANSSA?

Syyrian selkkaus osoitti karulla tavalla kuinka suuri riski Natoon kuuluminen olisi Suomelle. Tänään Nato-maa Turkki ampui alas venäläisen rynnäkkökoneen, joka ei mitenkään uhannut Turkkia ja jonka Turkki väittää lentäneen sen ilmatilassa. Ylen toimittaja totesi tänään Venäjän ilmaiskujen sotkeneen Syyrian tilanteen. Minun käsittääkseni Syyriassa on ollut sekaista jo vuosia ennen Venäjän lentokoneiden ilmestymistä sotakarkeloihin. Ennen Venäjän Syyriaan tuloa siellä on kuollut satojatuhansia ihmisiä ja yli miljoona on lähtenyt pakolaisiksi. Kaiken sekaannuksen takana on pitkälti ollut Nato, USA ja EU.

Ensinnäkin USA aseisti Syyrian oppositiota, josta syntyi mm. Isis. USA:n rooli on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä se esim. aseistaa kurdeja ja turkkilaisia, jotka sotivat keskenään. Tunnettu tosiasia lienee myös se, että Turkki auttaa Isistä, joka sotii USA:ta ja kurdeja vastaan. Siispä Syyrian asiat olivat varsin sekaisin jo ennen Venäjän kuvioihin tuloa. Kaiken huipuksi Turkki takaa Isiksen talouden välittämällä terroristien öljyä maailmalle. On käsittämätöntä kuinka Yle vaikenee ja vääristelee totuutta, jonka jokainen voi tarkistaa nettiä käyttämällä niin itäisistä kuin läntisistä uutistoimistoista.

Turkin käyttäytyminen osoittaa sen, että Natoon kuuluu varsinaisia höyrypäävaltioita, jotka eivät välitä vähääkään edes USA:n sopimisista. Usa, Venäjä ja Ranska ovat ilmoittaneet, että maat informoivat toisiaan lento-operaatiosta, jottei mitään ikävää tapahdu. No nyt tapahtui, Nato-maa Turkki ampui alas venäläisen rynnäkkökoneen. Pelkään ettei venäläisillä ole järkeä laskea kymmeneen ja rauhoittua, vaan maa tekee jotain joka saa taas lumipalloilmiön nytkähtämään.

Meidän on tajuttava se, että Naton ja USA:n etupiiriin kuuluu Suomen kantilta katsottuna varsin oudosti toimivia, käyttäytyviä ja vähemmän deokraattisia maita. Turkki antoi esimakua tästä juuri tänään. Jos Suomi olisi nyt Natossa, saattaisi se aivan meistä riippumattomista syistä ajautua avoimeen konfliktiin Venäjän kanssa. Lievempi, mutta kyseenalainen tilanne olisi sekin, että Suomi Nato-maana joutuisi puolustamaan Naton kumppanimaan hallitusta, joka hyväksyy esim. lapsiavioliitot ja kivitykset. Eiköhän tämä päivä osoittanut, että meidän kannattaa pysyä kaukkana liitoutumisesta. Samat riskit odottavat myös idän suunnalla!


maanantai 23. marraskuuta 2015

Ylen uutisrasismin tavoittena Nato

On hienoa, että Yle kertoo venäläisten sotatoimien Syyriassa aiheuttamista siviiliuhreista. Sen sijaan on kohtuutonta, että niistä toitotetaan joka käänteessä ja länsimaiden vastaavien tekosten siviiliuhreista vaiettaan. Samoin tavoin joka käänteessä Yle toitottaa venäläisten sotivan Syyriassa olevia hyviä kapinallisia eikä niinkään Isistä vastaan. Mihin Ylen uutisointi nojaa ja miten se määrittelee hyvät kapinalliset?

Ei tarvitse suurempaa tutkimista, kun huomaa kaiken USA:sta ja Natosta lähtevän olevan Ylelle ylen hyvää. Jos Yle uutisoisi samoin USA:n ja Naton kuin venäläisten sotatoimien aiheuttamista siviiliuhreista, ei uutisiin muuta mahtuisikaan. Niin paljon siviiliuhreja ovat USA:n miehittämättömät lennokit aiheuttaneet Pakistanissa ja Afganistanissa. Kun Yle tarkoituksellisesti vaikenee näistä iskuista ja korostaa venäläisten vastaavia, on se aivan selkeä puolen valinta: Yle on Naton ja natomielisten äänitorvi Suomessa.

Puolueellisuudessaan Yle syyllistyy häikälemättömästi jopa rasismiin. Pariisin ikävät tapahtumat saivat ansaitun huomion ja uhrit oikeutettua myötätuntoa, mutta entäpä terroristien räjäyttämän venäläisen lentokoneen yli 200 kuolonuhria. Ensin Yle ei millään kertonut, että kyseessä oli Airbus eli eurooppalainen lentokone. Seuraavaksi annettiin ymmärtää, että kone oli huonossa kunnossa tai sen miehistö töpeksi koneen maahan.

Kun vielä huomioimme venäläiskoneen uhreista suurimman osan olleen Suomen rajalla sijaitsevasta Pietarista ja sen, että Suomessa asustaa melkoisesti venäjänkielisiä, on uutisointi Pariisin tapahtumiin verrattuna törkeästi syrjivää eli avoimen rasistista. Suomessa ryssittelystä on tullut normaalia Nato-sopivaa verbaliikkaa ja sen suhteen pienimmästäkin tasa-arvon vaatimisesta tiedottamiseen tai edes Naton toimista kysymisestä on tullut TROLLAUSTA, AIVAN HIRVEÄÄ TROLLAUSTA!

Vanhemmat meistä muistavat kuinka Yle oli aikoinaan kallellaan itään ja punainen. Nyt osittain samat tyypit vetävät uutisointia toiseen laitaan puolueelliseksi. Herää kysymys oliko aikasemmin tiedotuslinjan takana pelko ja nyt raha vai onko Yleen ajautunut väkeä, joka koiranlailla etsii itselleen isäntää? Koko Ylen touhu alkaa muistuttaa lukiolaisten tekemää lehteä, jossa vaietaan ja valitaan totuudesta juuri se, joka parhaiten markkinoi omaa mielipidettä ja näkemyksiä.

Kaiken huippuna voidaan pitää Ylen teettämää tutkimusta, joka pönkittää Ylen asemaa luotettavana uutisoijana. Tutkimusyritys jututtaa tuhatta suomalaista ja kertoo Ylen olevan luotettavin uutisten välittäjä. Tutkimusyritys toimii liiketaloudellisella periaatteella ja yksi sen suurimpia asiakkaita on Yle. Voiko taloudelliseen voittoon tähtäävä yritys vahingoittaa työllään suurta asiakastaan? Tietenkin se voi näin tehdä, mutta jostain kumman syystä kaikissa teettämissään tutkimuksissa Yle pärjää ylettömän hyvin!

On aivan selvää, että Yle ja muu perinteinen media vetelee viimeisään. Jo nyt jokainen asiasta kiinnostunut voi perehtyä monipuolisesti eri tietolähteitä vertaamalla maailman asioihin. Ei uutisoinnissa enää menesty minkään sortin manipuloija, oikean ja väärän opettaja tai mielipiteen muokkaja. Jos uutismedia haluaa säilyttää uskottavuutensa, se säilyy tasapuolisella uutisoinnilla eikä härskillä manipuloinnilla, jota täytyy pönkittää ostetuilla tutkimuksilla.

Yleen upotetaan vuosittain 500 milj. euroa rahaa, joten siinä piisaa voimaa tasapuolisen uutisoinnin toteuttamiseksi. Sen sijaan, että Yle on sinne pesineiden koirankaltaisten uutisisäntää etsivien ns. toimittajien suojatyöpaikka, se voisi keskittyä toimitustyöhön puolueettomana tiedotusvälineenä. Jos tämä ei onnistu, niin ei siihen tarvita kansalta väkisen verotettettua 500 milj. euroa.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

SA-sauvakävelyosasto auttamaan Ranskan muukalaislegioonaa

Suomessa ollaan muuttamassa lakia, jotta voimme antaa aseellista apua maailmalla. Johan suomalaisia sotilaita on jo nyt mm. kouluttamassa irakilaisia kollegojaan, jotta maan hallituksen päätöksiä, yhdeksän vuotiaiden tyttöjen pakkoavioliittoja, ei häiritä opposition voimin; joten mihin lainmuutosta enää tarvitaan. Kun katsomme maamme poliittisen kärjen tylsyyttä, olisi lakia pikemminkin kiristettävä. On vastuutonta antaa valheisiin, laittomuuksiin, verosuunnitteluun, tekstiviesteihin ja suoraan sanoen tyhmyyteen kompuroiville poliittisille ketkuille päätösvaltaa yhdenkään suomalaisen hengestä.

Ääliömäisintä on se, että joku jopa puhuu Suomen Virolle antamista turvatakuista. Virolainen sotilasparaati on itsessään koomisuuden huippu: Ensin tulevat hollantilaiset niillä romupanssareilla, joita ei saatu myytyä edes Suomelle. Marssijonon peräpäässä tepastelee sikaaria tupruttelevien teksasilaisten stetsonryhmä tiiraillen taivaalta satavaa lunta kysyen: Mitä tuo on? Vieläkö tämän jonon hännille pitäisi liittää pikakoulutettu suomalainen sauvakävelyosasto?

Virolaisia ei ole koskaan edes kiinnostanut itsenäisyys saati sen puolustaminen. Tulipa maahan venäläinen tai saksalainen aina virolaiset ovat olleet mäellä laulamassa: Tere tulemast . Samalla maassa ovat alkanut armottomilla puhdistuksilla ja käräytyksillä  höystetty entisen miehittäjän haukkuminen. Kaiken huippu Balttiassa lienee erään vähemmistön kohtelu Saksan edellisen nousukauden aikana. Ei tarvinut sakemannin rakentaa väestönharvennuskombinaatteja Balttiaan kuten muualle Eurooppaan. Baltit olivat saksalaisia miellyttäen hoitaneet koko ongelman jo ennen päätöstä"lopullisesta ratkaisusta".

Onkos kukaan huomannut, että Suomen meiningit ovat aikalailla samat kuin 1930-luvulla. Uho ja sapelinkalistelu kovenee sitä suuremmaksi, mitä pienemmäksi sapeli käy. Osoittaa melkoista tietämättömyyttä, harkintakyvyn puutetta ja epäisänmaallisuutta sotkea Suomea kansainvälisiin selkkauksiin, kun maamme puolustuskyky on ajettu alas. Muistakaa kuinka kävi, kun "Kannaksen paraatiovet jäivät auki"? - NYT SUOMEN KOKO ITÄSEINÄ ON REVITTY MAAN TASALLE!

Mitä Ranskaan tulee, Muukaislegioona on huipuunsa koulutettu ja koulittu, hamaipaisiin asti aseitettu eliittilegioona. Sitä ei ole hätisesti kerätty slummien lukutaidottomista narkkareista, kuten eräs toinen, maailmalle turvatakuina tyrkyttetty, porukka. Muutaman kuukauden pikakoulutuksen saanneella suomalaisella varusmiehellä ei ole mitään sotilaallista annettavaa Ranskalle. Poikkeuksen muodostavat suomalaiset pohjoisen poromiehet ja idän luonnossaliikkujat, joiden tietotaitoa hiitämisestä ranskalaiset tarvitsevat kenties silloin, jos Isis hyökkää hiekka pöllyten suksimalla.

Suomen ulkopoliittinen asema, talous ja puolustus ovat niin retuperällä, että muun maailman ongelmien sijaan meidän tulisi ensin pistää omat asiamme kuntoon. Kansantalous on hyvä mittari Suomen kansainvälisille suhteille ja puolustuskyvylle. Kun kansantalous on kuralla, on kansainväliset kauppasuhteet hoidettu huonosti ja joudumme säästämään puolustusmenoissa. Nyt olemme juuri tässä tilanteessa eikä sitä paranna 1930-luvun tyylinen uho tai olemattoman sapelin kalistelu.

Pitää ensin katsoa karttaa ja hoksata maantieteellinen sijaintimme; tämän jälkeen on syytä tutkia historiaa ja hoksata kenen kanssa meidän on välttämätöntä pysyä hyvissä väleissä. Tältä pohjalta, kun suhteet ovat kunnossa, kumpuaa myös se vienti, joka työllistää ja vaurastuttaa koko Suomen. Maahan jonka ulkopolitiikka ja kauppasuhteet ovat kunnossa ei ole kovinkaan usein, jos koskaan sotatoimien kohde.

Siltä varalta, että joutuisimme sotilaallisen aggression kohteeksi on meillä oltava uskottava puolustuskyky. Suurvallan hyökkäystä Suomi ei pysty mitenkään torjumaan, mutta maamme miehittämisen voimme tehdä niin kalliiksi, että siihen ei kannata ryhtyä. Tämä vaatii välineitä, osaamista ja ennen kaikkea puolustustahtoa, jonka takaa tasa-arvoinen, tasaisesti asutettu ja luotettavien päättäjien johtama Suomi. Paras turvatakuu, kuten totesin,  on pitää suhteet ulkovaltoihin kunnossa.  Jos pystymme tekemään sen puolueettomuuden säilyttäen, on meillä myös suuri kansainvälinen rooli riitojen ratkaisijana.

Viro puolestaan saa kiittää kahdesta asiasta Suomea. Ensinnäkin suomalaiseet voittivat Viron sisällissodassa venäläiset paikallisten katsoessa flekmaattisina vierestä: Kuinkahan tässä käy?  Toiseksi pystyssä pysymisestään Viro saa kiittää Suomen kallista viinan hintaa. Jos Suomi laskisi rutkasti alkoholiveroa ja suomalaiset lopettaisivat alkoholin oston Virosta, jäisi varmaankin maan suurimmaksi tuloksi ulkomailla työskentelevien virolaisten kotimaahansa lähettämät palkkarahat.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Islamille annettava verotusoikeus Suomessa

Suomalaisista noin 73% kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, Ortodokseja suomalaisista on 1,1% 

(2012 61 343) ja vuonna 2014 muihin uskontokuntiin kuului Suomen väestöstä 1,6%. Luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee voimakkaasti, mutta ortodokseilla kirkkoon kuuluminen on varsin vakaata. Näillä kahdella suurimmalla kirkkokunnalla on Suomessa lain turvaama verotusoikeus.




Kuluvana vuotena uskotokuntien suhteessa on tapahtumassa merkittävä muutos. Suomeen on saapunut ja saapumassa kymmeniätuhansia islaminuskoisia. Ilmeisesti jo nyt massamme olevien islamilaisten määrä on suurempi kuin ortodoksien. Väestömuutoksen vaikutukset ovat merkittäviä, sillä Suomessa on lailla turvattu uskonnonvapaus ja uskontokuntien tasa-arvoinen kohtelu.

Vuonna 2003 astui voimaan uusi uskonnonvapauslaki. Aikaisemman 1923 voimaan tulleen lain mukaan kirkkokunnat olivat eriarvoisessa asemassa. Nyt, vuoden 2003 jälkeen laki velvoittaa kohtelemaan uskonnollisia yhteisöjä tasa-arvoisesti. Tämä laki velvoittaa myös valtiovaltaa ja kuntia. Nykyään kaikilla kirkkokunnilla on yhtäläinen oikeus esim. omistaa maata tai rakennuksia.

Laista voidaan tehdä suoraan se tulkinta, että siinä missä ortodokseilla myös islamilaisilla on oltava verotusoikeus. Myös islaminuskon nopea kasvu on hyvä peruste sen verotusoikeudelle. Jos näin ei toimita, silloin ei noudateta vuonna 2003 voimaan tullutta uskonnonvapauslakia ja sen turvaamaa uskontojen tasapuolista kohtelua.

Tasapuolisuuden suhteen Suomen hankalin tilanne lienee Uudessakaupungissa, jossa luterilainen kirkkorakennus on seisonut kaupungin keskeisimmällä tontilla 140 vuotta. Erikoinen ongelma syntyy Uudessakaupungissa siitä, että po. kirkko on rakennettu kaupungin maalle eikä seurakunta ole maksanut 140 vuoden aikana vuokraa rakennuksen maapohjasta. Kaupungin olisi syytä pikimmiten esittää kohtuullinen, mutta käypä vaatimus menneiden vuosien vuokrasaatavista. Mikäli näin ei tapahdu voi mikä tahansa kirkkokunta vaatia, vuoden 2003 uskonnovapauslain takaamaan tasa-arvoiseen kohteluun vedota, itselleen samaa kohtelua minkä luterilainen kirkko on saanut Uudenkaupungin kaupungilta. Herää kysymys: Saavatko Suomen islamilaiset pyytämällä ilmaisen moskeijatontin keskeltä Uuttakaupunkia seuraavaksi 140 vuodeksi?

LINKKI 2003 USKONONVAPAUSLAKIIN

perjantai 20. marraskuuta 2015

ASEITA SUOMEN KOTIEN TURVAKSI!

Voisitteko kuvitella autojen ja autoilun kieltämistä vain siksi, että joku ajaa kolarin tai keittiöveitsien kieltämisen veitsionnettomuuden vuoksi? Entäpä voisiko tikkarit ja karamellit kieltää, jos joku on meinannut tukehtua niihin? -Tuntuu älyttömältä, mutta saman suuntaisista päätöksistä puhutaan nyt aseiden suhteen. Määrätyt tahot Suomessa haluavat rajoituksia aseisiin ja niiden hallussapitoon vain siksi, että terrori lisäntyy maailmalla.

Minulla on muutamia tuttuja joilla on runsaasti aseita. Jotkut harrastavat ammuntaa, toiset keräävät aseita niiden historian vuoksi. Näiden kaverien aseet ovat viranomaisten kirjoissa ja kansissa. Samoin ovat rekisteröidyt aseiden omistajat. Sopiikin pohtia miten näiden ihmisten harrastuksen rajoittaminen liittyy vähääkään viimeaikojen terroritekoihin tai tulevien ehkäisyyn?

Seinällä roikkuvaa lukotonta Mauseria tai muutakaan asetta ei voi mitenkään yhdistää minkäänlaiseen toisella puolella maanosaamme tapahtuneeseen veritekoon. Ampuminen on hyvä harrastus, joka vaatii niin erityisiä ominaisuuksia, että ilman ampumaharrastusta tuhannet suomalaiset notkuisivat toimettomina toreilla ja turuilla.

Vastuullisten aseidenkäyttäjien harrastuksen rajoittaminen terrorismiin vedoten on osoitus vain ja ainoastaan rajoitusta vaativien tahojen asioihin perehtymättömyydestä ja tetämättömyydestä. On kovin helppoa valjastaa julkinen sana aserajoitusten taakse ja olla muka tekevänsä suuri palvelus koko maailmalle. Näin tyhmällä tempauksellaan jotkin kellokkaat saavat itselleen hyvän mielen, mutta eivät mitenkään vaikuta alkuperäiseen päämääräänsä terrorismin torjuntaan.

Suomessa on varsin yleinen käytäntö, että asioita lähdetään valmistelemaan ja viemään päätökseen olemattomilla käytännön tiedoilla, mielikuvien ja mielipiteiden voimalla. Kun päätöksiin vielä sotketaan lyhytnäköinen säästäminen ja mitä muualla ajatellaan meistä -ajatus, on moni asia maassamme sotkettu älyttömyyden suon syvimpään silmäkkeeseen. Pohtikaapa hiukan sitä, miten Suomi on ajautunut nykyiseen taloudelliseen ja henkiseen lamaan sekä vajonnut totaalisesti syveneviin eriarvoisuuden syövereihin.

Suomen kehitykseen suunta on vienyt tavallisen kansalaisen asemaa alaspäin ja mikä hälyttävintä: Viime vuodet kansalaisten turvallisuutta on ajettu alas. Arjesta vieraantuneet teoreettishumaanit kukkahattutädit ja kellohamesedät ovat lisänneet merkittävästi etenkin maaseudun turvattomuutta. Enää vuosikymmeniin ei ole ollut kyläpoliiseja ja nykyään jopa kaupungitkin kärsivät poliisipulasta. Suuri osa Suomen väestöä on jätetty oman onnensa nojaan samalla, kun hämärämiesten liikehditä maaseuseudalla lisäntyy.

Itse asiassa kukkahattutädit ja kellohamesedät ovat näennäishumanismillaan ajaneet maaseudun turvatakuut niin alas, että pian jokainen joutuu turvaamaan koskemattomuutensa itse. Yhteiskuntamme ollessa nykytilassa olisi täysin perusteltua, että maaseudulla helpotettaisiin asukkaiden kykyä puolustaa itseään, lähimpiään ja omaisuuttaan. Toisin sanoen maaseudun asukkaille pitäisi antaa oikeus kantaa asetta, jotta he pystyvät paikkaamaan yhteiskunnan jättämän, jatkuvasti kasvavan, turvallisuusvajeen.

Eivätkä aseet ole Suomessa mikään ongelma, jos niitä osataan käyttää ja ymmärretään niihin liittyvät vaarat. Maaseudulla aseisiin osataan suhtautua normaalisti. Maaseudulla jotkut oppivat jo pienestä pitäen suhtautumaan aseisiin asiallisesti osana normaalia elämää. Ikävä vaan, että maaseudun ihmisiltä ei kysytä tässäkään asiassa mitään, heille jää vain maksajan turvaton rooli. Päätökset aseiden rajoittamisesta ovat tehneet ja, pahoin pelkään, tekevät jatkossakin näennäishumaanit kukkahattutädit ja kellohamesedät, jotka eivät tiedä aseista edes sen vertaa, että ASE YKSIN EI TAPA!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Koraanikoulut pelastavat Suomen ja maailman!

Koraanikoulut näyttävät jokseenkin yksitotisilta ja yhteen asiaan keskittyviltä pänttäyskeskuksilta. Nuoret pojat huojuvat polvillaan transsissa päntätessään äänekkästi pyhiä säkeitä päihänsä. Jos huojumisrytmi hidastuu, oppilaan ääni vaimenee tai silmäluomi lurpsahtaa, niin napakasti opettaja palauttaa opiskelurytmin ja oppilaan tarkkaavaisuuden. Askettiisuudesta ja kurista huolimatta Koraanikoulujen opetus on äärettömän tehokasta - se kantaa elämän tuolle puolelle.

Meistä länsimaisista useimmat pitävät Koraanikoulujen opetusta lähinnä fanaattisten uskonkiihkoilijoiden järjestämänä aivopesuna. Meille länsimaiden maallistuneille tyypeille on mahdotonta käsittää opiskelu, joka tähtää uskonnollisiin ja henkisiin päämääriin. Täällä koulua täytyisi täydentää esim. jääkiekolla, musiikilla, ajo-opetuksella jne. ja silloin se ottaisi askeleen lähemmäs meidän ymmärrystämme. Mutta jos tuo toteutettaisiin, ne eivät olisikaan enää Koraanikouluja.

Koraanikoulussa opitaan kunnioittamaan luontoa, oikeaoppista lähimmäistä ja kaiken ohessa tulee opittua lakikin. Niillä nurkilla laki on ja pysyy, joten opetus on vankalla pohjalla. Koraanikoulun ohella ja jälkeen voi opiskella auttamaan lähimmäistä esim. lääkäriksi tai hoituriksi. Sen sijaan lääkäriä lukkuunottamatta ei noilta kulmakunnilta löydy arvostusta läntisen hierarkian kärkiammateille. Henkisyys sekä lähimmäisenrakkaus jyräävät materialismin ja mammonan palvonnan Koraanivetoisissa maissa.

Entäpä kuinka kävisi, jos me toimisimme kuten Koraanikouluissa kasvatetaan eli asettaisimme henkiset arvot materialismin, kerskakulutuksen sekä totaalisen inhimillisen rappion edelle? -Ensimmäinen suuri voittaja olisi luonto - puhuminen ilmastonmuutoksesta ja kasvihuoneilmiöstä muuttuisi konkreettisiksi teoiksi, joilla maailma pelastettaisiin. Koraanivetoisissa valtiossa, jos niitä ei sorkita ulkopuoleleta, yhteiskunnan pysyvyys, lakien sekä arvojen kunnioittaminen ovat vankalla pohjalla luoden varmuutta ja uskoa tulevaisuudelle.

Suorastaan ihmettelen mikseivät Suomen Vihreät ole ottaneen Koraanin oppeja omikseen ja lähteneet muokkaamaan koululaitostamme koraanikoulutyyliseksi. Vaikka Koraanin oppien mukaan elettäessä joku pakkaa menettämään kätensä ja toinen saamaan kiven pähänsä, on kyseessä maapallon tulevaisuuden kannalta merkittävä vaihtoehto. Ja kuten totesin Koraanikoulun opit kantavat elämän tuolle puolelle - pystyykö suomalainen koulaitos tarjoamaan mitään noin pitkälle vievää?

maanantai 16. marraskuuta 2015

Poliittiset tuhkamunat avasivat terrorille paraatiovet!

Pakolaisia on autettava ja paras tapa auttaa pakolaisia on poistaa ne syyt, joiden seurausta pakolaisuus on. Jos EU lopettaisi ryöstökalastuksen Afrikan rannikolla, antaisimme apajansa union vuoksi menettäneillä afrikkalaisille kalastajille elintarvikeapua viisi vuotta, kalakannat elpyisivät ja nälkä ei ajaisi kalastajia jatkossa merirosvoukseen tai pakolaisiksi.

Entäpä IRAK, Libya, Syyria, Afganistan, voisimmeko oppia jotain niihin suunnatuista läntisistä "avustustoimista". Jos katsomme IRAK:a ja sen kehitystä, kuinka monen irakilaisen luulet pomppivan riemusta ja kiittävän läntistä kulttuurirypästä avunannosta? -Miljoonia kuolleita, miljoonia haavoittuneita, miljoonia kodittomia ja miljoonia pakolaisia on läntisen maailman avun tulos IRAK:lle. Lähellekään tuota ei olisi päässyt edes hirmuhallitsija Saddam Hussein.

Pitäisiköhän meidän viimeinkin antaa tiettyjen maiden elää tyylillään. Ehkä jossain on vääryttä, mutta eikö historia osoita, että sen poistamisen sijaan länsimainen apumme muuttaa vääryyden tuhoksi, tuskaksi, kuolemaksi ja pakolaisten loputtomaksi aalloksi. Jos jatkamme antamme "apuamme" ja sen katastrofaalisten seurauksien kasvattanista, eikö se tee meistä rasisteja ja niin suuria tuhon, kuoleman ja tuskan levittäjiä, että sadan vuoden kuluttua kirjoitettavassa historiassa Hitlerin touhut kutistuvat pieneksi puuhasteluksi tämän päivän rasistisen tuhoamisen rinnalla.

Suomi istuu päättäjien pöydässä esittämättä mitään. Suomi on näissä tilaisuuksissa se hiljainen tyyppi, joka pöydän päässä nauraa muiden vitseille ja varoo vahingossakaan loukkaamatta ketään - kaikkein vähiten isompiaan. Näissä pöydissä oli ja on edelleen mahdollisuudet nostaa ongelmien syvimmät syyt esille. Miksei kukaan nosta ensimmäistäkään ongelman aiheuttajaa esille ja ehdota niiden korjaamista? Edustaako Suomea päätäjien pöydässä poliittiset tuhkamunat vai onko syy tähän se, että ilman pakolaisia eivät näennäisinhimilliset pysty leikkimään edes näennäisinhimillistä auttajaa?

Nyt otamme Suomeen kymmeniätuhansia pakolaisia, jotka olemme pitkälti itse ajanneet kodeistaan. Tänne on lapannut ja lappaa väkeä ilman minkäänlaisia henkilöpapereita. Varmaankin suurin osa näistä ihmisistä on vilpittömiä avunhakijoita, mutta joukosta löytyy varmasti myös heitä, keiden kodit on tuhottu, elinkeinot hävitetty ja sukulaiset tapettu länsimaisin opein tai asein. Vaikka tulijoista vain muutama promille ajattelisi näin, nousee heidän määränsä satoihin ihmisiin. Ikävä kyllä, kenenkään hätää väheksymättä, joissain pakolaisena maahan tulevissa piilee viha ja sen seurauksena suuri riski. Ja tuon vihan siemenen ja riskin olemme me länsimaiset saaneet itämään.

Annammeko me kasvattamamme vihan kasvaa ja rönsytä tänne? Onko meidän ainoa auttamisen vaihtoehtomme kääntää selkämme onttemuuksien syille ja antaa pakolaisuuden myötä riskien levitä hallitsemattomana tänne? Totuus on se, että meidän auttamistyylimme ensimmäinen riski on se maahan muuttanut pakolainen, joka haluaa kostaa meille ne teot, jotka tuhosivat hänen kotinsa, tappoi hänen sukulaiset sekä vei hänen tulevaisuutensa tutussa turvallisessa ympäristössä. Tämä pakolainen löytää kaverin ja toisen he perustavat solun ja niinpä...

Kantavatko tavalliset suomalaiset perheet ja niiden lapset meidän antamamme avun riskit? Kuinka suu pannaan, kun Suomessa jysähtää. Lohduttaako se meitä, jos venäläiset ja ranskalaiset maalaavat Facebookin profilikuvaan Suomen lipun? Irvokkainta tässäkin riskin kantamisessa lienee se, että eihän se rasita päättäjien perheitä saati heidän lapsiaan. Aikamme vallasväki on jo aikaa sitten osannut suojata itsensä väkivallalta aivan kuten omaisuutensa Suomen verottajalta!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

SPR: ilmaisella verellä 65 milj. € entä pakolaisilla?

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun 2014 vuosikertomuksen mukaan sen liikevaihto oli 65,8 miljoonaa euroa. SPR:n tulos kasvoi vuoden 2013 2,4 miljoonasta eurosta vuoden 2014 5,9 miljoonaan euroon. Kun otetaan huomioon, että liikevaihto tehdään myymällä suomalaisten ilmaiseksi luovuttamaa verta sairaaloille ja kenties ulkomaillekin, ei kyse ole yhteiskunnallisesti tai rahallisesti mitättömästä toiminnasta.

SPR Veripalvelun veripussin hinta koostuu seuraavasti: lääketieteellinen tuki 1%, varastointi ja kuljetus 6%, tuotanto 15%, laboratoriotoiminta 26% ja verenluovutustoiminta 52%. Henkilöstöä veripalvelulla oli vuonna 2014 keskimäärin 525 ja niiden työpanoksen SPR ilmoittaa vastanneen 449 yhdeksän kokonaisaikaisen työntekijän työpanosta. Kaikkiaan veripalvellulla oli vakinaista 2014 433 vakinaista työntekijää, joista 88 % naisia. Työntekijöistä sairaanhoitajia ja vastaavia oli 32 %, laboratorioväkeä 18 %, lääkäreitä 3 %, luonnotieteilijöitä ja vastaavia 9 % jne.. Kupallistaväkeä veripalvelun henkilökunnasta on 5 %.

Tässä linkki SPR veripalvelun vuosikertomukseen

SPR:n omaisuudeksi arvioidaan noin 150 milj. euroa. Se maksaa johtajilleen mukavia palkkoja eli parhaimmillaan vuosipalkka pyörii 100 000 eurossa. Tämä ei ole mitään tavatonta, sillä esim. MLL:n johtajan palkka pyörii samalla tasolla ja piispat puolestaan tienaavat kovimmillaan rutkasti enemmän.

SPR on pitkälti ominut pakolaisten vastaanottamisen ja kotouttamisen Suomessa itselleen. Kun katsomme, aiemmin saapuneiden, maahanmuuttajien ongelmia Suomessa, voi perustellusti epäillä kotoutuksen laadukkutta Suomessa. Tänä vuonna maahan tulevien pakolaisten määrä Suomessa on kasvanut räjähdysmäisesti. Tämän asian yhteydessä SPR on hoitanut yhteiskuntavastuunsa merkittävästi ja ilmeisesti ilman SPR:n merkittävää roolia suurin osa pakolaisista olisi jäänyt saapumatta Suomeen.

Maallikosta pakolaiskuvio olevan pitkälti seuraava: esim. kunta vuokraa vanhan koulun SPR:lle, joka lähettää vuokralaskun eteenpäin, pienellä lisällä höystettynä,  valtiolle. Mikäli tiloja ei meinaa löytyä riittävästi, on valtio ilmaisut olevansa valmis pakkotoimiin, jotta pakolaisille saadaan kohtuulliset tilat. Koko kuvio tuntuu ihmeelliseltä ja pistää mittimään, mihin tarvitaan välikäsiä, joilla ei ole eväitä hoitaa kotoutusta? Aivan oma lukunsa on raha! Minkälaista businesta pakolaisilla tehdään kulissien takana?

Onko päättäjät ja muut kellokkaat heitä peesavinen laumoineen syyllistyneet ulkokultaiseen näennäisinhimillisyyteen eli maahan tuotetaan väkeä vähääkään pohtimatta kotoutuksen onnettomasta tasosta ja maahanmuuttajien elämisen puitteista. Kaiken huippu lieneen ollut 150 000 euroa vuodessa tienaava arkkipiispa, joka tarjosi tyhjien kirkkojen kellareita pakolaismajoitukseen eli paikkoihin, missä ei saisi pitää koiraakaan.

Jos joku on erehtynyt kritisoimaan pakolaisten onnetonta kotoutusta tai esittänyt vaihtoehtoja nykyiselle hallitsemattomalle Suomeen saapuvan ihmisvirran kohtelulle, on hänet suoralta kädeltä tuomittu ja haukuttu rasistiksi. Kaikkein koomisimmin tässä suhteessa toimivat ns. inhimilliset ymmärtäjät, jotka eivät kuuntele eivätkä keskustele vaan tuomitsevat asiohin perehtymättä, asioihin perehtyneitä tai ainakin asioita ajattelevia, vaihtoehtojen esittäjiä.

On vähintäänkin vinkeätä ja itsekästä tuoda pakolaisia huonompiin oloihin kuin he muualla pääsisivät vain siksi, että joku näyttelee näennäisinhimillistä. Kun tähän vielä liitetään lasten erottaminen vanhemmistaan, on auttaminen samaa tasoa kuin väärän rahan pistäminen Pelastusarmeijan joulupataan. Avoimmutta ja pakolaisen eikä näennäisinhimillisen auttajan tai pakolaisista hyötyvän asemaa tässä  pitäisi ensin ajatella. Ensimmäiseksi voisimme vaatia julkisuuteen SPR:n ja vastaavien toimijoiden roolia sekä siinä ohessa liikkuvia rahavirtoja. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Päivän opetus: ISLAMILAINEN EI KOTOUDU KOSKAAN!

Jälleen sattui yksittäistapaus, joka koskettaa satoja ranskalaisia. Osa heistä menetti henkensä, osa menetti terveytensä ja tuhannet ranskalaiset menettivät ystävän, sukulaisen tai lähimmäisensä. Kaiken lisäksi tapahtuma lyö maanosamme ylle synkän epävarmuuden varjon: Euroopan maat eivät pysty turvaamaan kansalaistensa turvallisuutta. Myös me suomalaiset elämme terrorin uhan alla.

Kaikeen löytyy aina syy ja syyllinen. Jokainen voi etsiä syyllistä historiasta: Onko tämän päivän terrorimiin vievän tien rakentaneet espanjalaiset ja englantilaiset vai Afganistaniin hyökänneet neuvostoliittolaiset tai jenkit manöövereineen? -Ehkäpä syy ja sylliset löytyvät noista historian tapahtumista ja tekijöistä, mutta se on aivan selvä, ettei yksikään pommin räjäyttämässä lentokoneessa menehtynyt venäläinen turisti eikä Pariisin silmittömän terrorin uhri ollut syylinen tai ansainnut julmaa kohtaloaan.

Ikävä kyllä olemme siinä tilanteessa, että syyllisen etsiminen historiasta ei paranna vähääkään tämän päivän terroriongelmaa - päin vastoin jahkaaminen antaa vain lisäaikaa terrorin suunnittelijoille. Eikä myöskään terrorin uhrien läheisten tai terrorista traumoja saaneiden asemaa paranna pätkääkään se, jos joku yrittää louhduttaa heitä laulamalla: Me maksamme velkaa... Nyt auttaa ainoastaa turvallisuuden luominen.

Yhteiskunnan perustehtävä on turvallisuuden luominen sen jäsenille ja siinä maanosassamme ollaan karkeasti epäonnistuttu: Takavuosina aloitettu terrorin vastainen sota on päättymässä terrorin riemuvoittoon! Sen sijaan että terroria pyrittäisiin kukistamaan, on terrorin tekijöille avattu paraatiovet marssia jokaiseen maanosamme kolkkaan. Tämän kaiken epäinhimillyyden ovat luoneet ja antaneet kasvaa inhimillisyydellä haihattelevat päättäjämme.

Jokainen meistä on valmis auttamaan hädässä olevaa kauimmaistakin. Tilanne muuttuu kokolailla toiseksi silloin, jos auttamiseen sisältyy suuria riskejä. Päästäisit varmasti kotiisi pakkasessa värjöttelevän kauimmaisen. Mutta päästäisitkö häntä sisään, jos siihen liittyisi riski, että hän tappaa lapsesi tai puolisosi? Tästä sinä äänestit viime vaaleissa ja nyt päättäjät killoittavat kilpeään päättäjien pöydässä riskeeraamalla perheesi päästämällä terrorisminriskin sisään!

Suomen menoa kaiken maailman kuppikunteihin perustellaan pääsyllä päätäviin pöytiin. Onhan pöydissä istuminen luonut meille turvallisuutta, kun meitä suojeltiin käyrien kurkkujen vaaroilta ja joulukuusidirektiivin vastaisilta joulukuusilta. Suomalaisia on IRAK:ssa kouluttamassa paikallista virkavaltaa, jotta he osaavat jämäkästi potkaista hallituksen vastustajan oven sisään ja oikeaoppisesti kovistella hallituksen vastustajan perhettä. Kun muistetaan, että juuri tuo suomaisten tukema hallitus hyväksyy yhdeksänvuotiaiden tyttöjen pakkoavioliitot, sopii kysyä: Olemmeko lähettäneet päättäviin pöytiin armottomasti töppöileviä ahterinnuolijoita vai tinkimättömästi asiaansa omistautuneita pedofiileja?

Olisikohan meidän ja päättäjien hyväksyttävä pikimmiten sellainen juttu, että, jos maahantulija on jäsen sellaisessa uskonnossa, joka ei hyväksy toisia uskontoja eikä ateismia, on tällaisen uskonnon jäsenen kotouttaminen mahdotonta. Onko meidän pistettävä kiireellä rajat kiinni, pohdittava kuulummeko oikeisiin kuppikuntiin maailla ja on niissä niissä Suomella riittävän kyvykäs ja isänmaallinen edustus? Vai onko maailma ajautunut siihen pisteeseen, että meidän on perusteltua pitää siltä pohjalta pikaisesti uudet eduskuntavaalit?