KAUPUNKILAISET JA KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÄT MAKSAVAT KOVAN HINNAN: Äärioikeistolainen vasemmisto ajaa Kokoomuksesta äärioikealta ohi

Äärioikeistolaisuutena pidetään viimevuosisadan alkupuolella vaikuttanutta saksalaista poliittista ajatussuuntaa ja toimintaa muistuttavavaa poliittista liikehdintää. Äärioikeistalaisuus perustuu uhoon, pelotteluun ja tuomitsemiseen. Myös maaperän täytyy olla suotuisa, jotta äärioikeistolaisuus kykenee itämään. Hieman Lenin ja Maon tokaisuja tokaisuja muunnellen voisi tuosta hyvästä maaperästä todeta: Vallankumous tarvitsee itääkseen ja kasvaakseen tietämättömiä työläisiä, takapajuisia talonpokia ja tyhmää armeijaa. Näinhän jossain oli 2008.

Ilman tiedotusmonopolia vallankumouksen onnistuminen nojaa tyytymättömyyteen, väkivaltaan ja kaaokseen. Kun ihmisillä menee tarpeeeksi huonosti, he ovat valmiita mihin vaan, jotta olot ja eläminen muuttuisi paremmaksi. Jos tiedotus on hallinnassa, ei edellisistä tarvitse välittää. Onnistuneessa wallankaappauksessa voi nousta huipulle, kunhan noudattaa menstyksekkään tiedotusministerin ohjetta: Kun valehtelet, valehtele kunnolla; niin ettei kukaan voi uskoa, että joku voisi esittää noin räikeän valheen! - tämä mediaministeri oli Joseph Goeppels.

2008, jo hyvissä ajoin alkuvuodesta, media alkoi eräällä paikkakunnalla luoda luomalleen Jumalalle poikaa - synnytettiin myytti rauhan miehestä. Tätä toitotettiin yli puolivuotta ja waaliuurnille waeltava kansa uskoi saaneen messiaan - Jumalan pojan. Raamatun myytti Jumalsta ja hänen pojastaan astui tietämättömien työläisten ja takapajuisten talonpoikien keskuuteen.

Äärioikeistolaisuuden takaa löytyvät useinmiten sanat kansa ja sosialismi, joihin vetoamalla 1920 luvun Italiassa ja hieman myöhemmin Saksassa hallittiin molempia maita. Äärioikeistolaisuus tarvitsee aina syntipukkeja: kommunisteja, juutalaisia, erilailla ajattelevia jne.. Vainottavat toimivat pellotteena, jottei oppositiota tai ajattelua tai uhkaa johtajille synny ja jos tällainen syntyy tehdään siitäkin esimerkki julkisella mestauksella tyyliin Erwin Rommel.

Median 2008 eräällä kulmakunnalla waltaan nostama heikko weikko sai median avulla waltaansa  lähes kaikki päätäjät. Ne harvat ketkä eivät alistuneet tähän waltaan saivat kokoea median moukaroinnin ja walheellisen häpäisyn. Syntyi pelote, joka sai päätäjät seuraamaan messiasta aivan kuten Adolf Eichmann seurasi johtajaansa - sokeasti sääntöjä noudattaen ja henkilökohtaisesti elämässä eteenpäin pyrkien.

Myös muuten päättäjät olivat, Hannah Arendtia löyhästi siteeraten, kuten Eichmann, poliittisesti heikkoja, velttoja ja luomiskyvyttömiä. He olivat kuin vettyneitä ajopuita tehden tahdottomasti kaiken, mitä Jumala ja hänen poikansa esitti. Vaikka kaikki meni ruhtinaallisesti Winoon, se kuitattiin walheellisella uholla. Talouden surkeudesta ei saanut mainita, se oli kiusaamista ja häiriköintiä.... jatkuu....

HÄMÄRÄÄ HYVIN HÄMÄRÄÄ NOVIDAILUA - OLLAANKO TEKEMÄSSÄ KAUPPOJA TOISEN OMAISUUDESTA?

Voisitko kuvitella, kun tyyppi joka omistaa kiinteistöstä parikymmentä prosenttia ja on riitaantunut loput omistavan toisen  tyypin kanssa, ryhtyy myymään po. kiinteisöä; jotta saisi mieluisan enemmistöosakkaan? Millä lihaksilla ja millä valtuuksilla Uusikaupunki neuvottelee Novidan kiinteistöistä, kun se omistaa niistä vain onnettoman pienen osuuden?

Käsittämätöntä on myös se, että miksi Uusikaupunki valitsee neuvotteluissa vain yhden kumppanin ja sen kaikkein onnettomimman eli yt-neuvotteluja käyvän Winnovan. Jos Winnovan tilanne on niin onneton, että sen täytyy pistää tulevaisuutensa turvaamiseksi 40 nykyistä työntekijäänsä pihalle, niin miksi lähteä tämmöiseen uppoavaan purteen mikro-osakkaaksi? Alkaa jo ihmetyttämään koko touhun tuloshakuisuus.

Kaupunginhallituksesta olisi syytä löytyä harkintaa, jotta tämä loppumaton töppäilyjen ketju saataisiin viimeinkin poikki. Sopisi edes ajatella Novidan työntekijöitä ja paneutua tosissaan tulevaisuuden valmisteluun. Tällaisia oppilaitoksia luutii kohta niin iso luuta, että itsekkyys ja puoluen kannattaa viimeinkin unohtaa. Kaupunkilaiset ovat valinneet hallituksen jäsenet eikä puolueet, joten kaupungin etu ensimmäiseksi!

Kuten alussa totesin muut omistavat ylivoimaisesti suurimman osan Novidasta, joten jos siitä joku kauppaa tekee, sen tekee tuo selkeä enemmistö eli loimaalaiset. Ehkäpä olisi järkevintä pistää ensin välit kuntoon ns. omistajan kanssa, jotta he myyvät Novidan hyvällä hinnalla ja parhaaseen osoitteeseen tai tekevät itse positiivisessa mielesä tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä!

Winnovan yt-neuvottelut Satakunnan Kansassa

Ukis.fi:n uutinen Novidan myynti kuvioista

ILTARUSKON UKI: Hallitaanko kaupunkia median kautta poskettomin lupauksin - kuvaako virkahenkilökato todellisuuden

Onko Uusikaupunki iltaruskon kaupunki? Kaupunkia yritetään viedä eteenpäin poskettomin haihatteluin, joita markkinoidaan mediassa realistisina mahdollisuuksina. Samalla viimeisetkin osaavat valmistelijat kyllästyvät surkeisiin päättäjiin ja lähtevät, jos pääsevät!

Anne Takala on päättänyt hakea virkaa muualta, Mika Raula lähti, terveyskeskuksen johtaja vaihtuu solkenaan, lääkärit eivät pysy täällä, kauhulla odotetaan: koka Sari Rantanen nostaa kytkintä jne.. Kun samalla ei esim. teknistäjohtajaa löydy millään, voi todeta jonkun mättävän ja pahasti Uudessakaupungissa.

Meillä on täysin kokematon ja vailla auktoriteettia heiluva mukava mies kaupunginjohtajana. Kuitenkaan hänen piikkiinsä ei nykyistä tilannetta voi pistää ja terveessä kaupungissa ja terveessä organisaatiossa hän saattaisi johtaa kaupunkiamme menestyksellä. Arvostettu konsultti Eero Laesterä totesi 2010 valuustollemme: Mitä helvettiä te olette tehneet täällä vuoden 2002 jälkeen?! Vaikka hän esitti luvut ja faktat tapahtuneesta sekä ennusteesta, suurinta osaa valtuutetuista ei kiinnostanut Laesterän sanoma. Kiinnostuksen puutteen lisäksi myös toinen mahdollisuus täytyy kirjata vakavasti: VALTUUTETTUJEN ENEMMISTÖLLÄ EI KERTAKAIKKIAAN OLE RIITTÄVÄÄ YMMÄRRYSTÄ TEHTÄVIENSÄ MENESTYKSELLISEEN HOITOON!

Meidän on ensiksi tunnutettava tapahtuneet, sciscoa ne ja korjattava tehdyt virheet. Viimeinkin menneisyydestä täyttyy oppia eikä jatkaa teränsä menettäneen kirveen takomista kiveen. Vanhalle menolle on kertakaikkisesti pistettävä piste tehdyt virheet myöntämällä ja niiden tekijät korvaamalla. Me olemme menettäneet tuhansia sukkaita a-sellaisia, heittäneet miljoonia kaupunkilaisten rahaa taivasten tantereille, nostaneet veroja ja ajaneet palveluita alas. Tätäkö kaupunkilaiset haluavat? - Tuskinpa haluavat.

Onnettoman epärealistisen supertunaroinin megahuippuesimerkki löytyy ihan lähi päiviltä: OSTETAAN SAIRAALA! Minä kysyn: Millä helvetin rahalla; niilläkö, jotka lurahtivat Tontonmäkeen, niilläkö jotka pistettiin hallihullutteluun, katulamppuihin, risteyksiin ja niilläkö jotka pistettiin kuluja kasvattaneisiin säästöihin? Jos olisimme hoitaneet asiamme niin, etteivät tuhannet ihmiset olisi muuttaneet täältä pois, meillä olisi velan sijaan aikaisempaa paremmat palvelut, alhaisemmat verot, taksat ja TUKEVASTI SEISOVA SAILAALA. Se, että sairaalamme on liipasimella, jota jo sormi puristaa, on omien päättäjiemme valintojen seurausta.

Toinen megabrezneviläisyyden esiinnosto on säästötyöryhmä. Tämä poppoo istui vuositolkulla ja varmasti tuhansia euroja paloi pelkkiin kokouspalkkioihin. Mitään konkreettisia säästöjä tuo porukka ei saanut koskaan aikaiseksi, mutta uhoa piisasi senkin edestä: Oli mijoonajahtia, erikoissairaanhoidon miljonasäästöt jne. Kaikki tuo oli täysin katteetonta median sokerilla kuorruttamaa teatteria. Ainoa merkittävä säästyöryhmän sisältä löytynyt säästö olivat Rainer Tähtisen säästyneet kokouspalkkiot. Rainer jätti ryhmän vuoden jälkeen, koska se ei saanut säästön säästöä aikaiseksi eikä Tähtinen nähnyt kaupunkilaisen edun mukaiseksi istumista jossain täysin turhassa nollapoppoossa.

Muistan Olli Mäkelän, ainuita virkamiehiämme joiden kanssa ystävytyin jopa kupinnostoon asti - muut ovat Lahikainen ja Pelttari, siis Mäkelä totesi aikoinaan: Nyt kaupungin talous on kunnossa, enkä jää katsomaan kuinka politikot sen sotkevat. Mäkelä oli tehtävänsä tasalla oleva, vastuullinen ja suorasanainen kamreeri. Lukuunottamatta suorasanaisuutta Takala on samanlainen kuin Olli Mäkelä, siksipä Takala ei sano lähdön syytä yhtä suoraan. Kamreerittaren lähtöön, kuten muuhunkin kaupungin henkilöstöpakoon sekä rekrytointivaikeuksiin on suhtauduttava vakavasti ja tätä ei voi tehdä muuten kuin menneisyyteen katsomalla.

Meillä kattettomien lupausten antajat keikkuvat julkisuudessa ja muokkaavat yleistä mielipidettä Nämä surrealististen ratkaisujen esittäjät, faktoja vääristelevät tyypit, keiden lausahdukset pitäisi kaupungin edun nimissä upottaa Mariaanien haudan syvimpiin onkaloihin, ovat olleet vuosikaudet päätöksenteon huipulla. Totuutta vääristelemällä ehkä keikutaan vallassa, mutta valheella ei pistetä mitään asiaa kuntoon.

Toivotan Takalalle  menestystä Nokian valintaprosessissa ja Uudenkaupungin asukkaille parasta tulevaa. Kaupunkilaisten parashan toteutuu silloin, jos Nokialla mitatataan Takalan osaamista päättäjiemme mm. säästötyryhmän onnettoman työn eli kaupungin talouden eikä kamreerittaren valmistelun kautta! Onhan todella hurjaa, jos johtajistomme osaaminen jää pitkälti Parviaisen ja Rantasen varaan!

Naantali saa satamaltaan 2 miljoonaa euroa vuodessa – Uusikaupunki saa satamaltaan 0 euroa vuodessa

Kunnallisten satamien yhtiöittämisen taustalla on kuntalaki, joka velvoittaa kuntia siirtämään kilpailutilanteessa olevan toiminnan yhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Uusikaupunki yhtiöitti satamansa ensimmäisten joukossa nopeasti. Naantali odotti, katsoi, käytti aikaa valmisteluun neljä vuotta ja teki harkitun päätöksen.

Naantalin satamayhtiöittämistä valmisteltiin siltä pohjalta, että syntyvä yhtiö on elinkelpoinen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä sen toiminta on kannattavaa. Naantalissa sataman liiketoiminnan arvoksi on määriteltiin 12 miljoonaa euroa, tästä summasta satamayhtiö jää velkaa kaupungille 10 miljoonaa euroa. Kaupunki perii kahdesta annetusta lainasta 4,5 ja 2,8 prosenttin koron.
Naantali siirsi liiketoimintakaupalla sataman rakennukset ja laitteet satamayhtiölle. Sen sijaan sataman maa-ja vesialueet sekä laiturit jäävät Nantalin kaupungin omistukseen. Naantalissa satamayhtiö tulee maksamaan kaupungille vuokraa em. alueista ja laitureista. Näin kaupunki turvaa tuloutuksen omistamastaan satamayhtiöstä.

Naantalin kaupunki odottaa satamayhtiön tuottavan ensimmäisinä vuosina hieman yli 2 miljoonaa euroa vuodessa. Tuotto koostuu vuokra- ja korkotuotoista. Lisäksi yhtiö maksaa kiinteistöveroa.
Alkujaan Uudenkaupungin satamaliikelaitoksen toimintaan kuului Hepokarin satama, Yaran teollisuussatama (omalla sopimuksella), Suukarin keskuskalasatama, Pyhämaan Ristikarin kalasatama ja n. 1400 pienvenepaikkaa eri puolilla kaupunkia. Yhtiöityksessä perustettiin Uudenkaupungin Satama Oy jonka osakekannan Uudenkaupungin kaupunki omistaa kokonaan.
Yhtiöittämisessä liikelaitoksen varat ja velat ja sen käytössä olleet maa-alueet siirtyivät satamayhtiölle, 1 400 venepaikkaa jäi kaupungille. Sataman rakennusten ja maa-alueiden tasearvo oli käypää arvoa alhaisempi; Tästä järjestelystä Uudenkaupungin kaupunki sai 9,3 miljoonaa euroa.

Uudenkaupungin sataman yhtiöittämisessä ei, kuten Naantalin yhtiöittämisessä, varmistettu sataman tuloutusta omistajalleen. Todellisen rahan siiron puuttuessa, voitanee todeta yhtiöittämisen olleen varsin alkeellista tilikikkailua, jolla Uudenkaupungin talous saatiin näyttämään kirjanpidollisesti todellisuutta paremmalta.

Naantalin suuremman ja Uudenkaupungin pienemmän sataman liiketoiminnat eivät ole vertailukelpoisia. Kaupungin edun nimissä olisi kuitenkin odottanut jonkinlaista tuloutuksen varmistamista satamahtiöltä sen omistajalle Uudenkaupungin kaupungille. Nyt mahdollisten kiinteistöverojen lisäksi kaupungin ainoaksi satamatuotoksi jäänee satamaa johtavan rakennusmestarin maksama kunnallisvero – tämä sillä edellytyksellä. ettei hän vaihda paikkakuntaa.

Kunnallisten satamien yhtiöittämisen taustalla on kuntalaki, joka velvoittaa kuntia siirtämään kilpailutilanteessa olevan toiminnan yhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Uusikaupunki yhtiöitti satamansa ensimmäisten joukossa nopeasti. Naantali odotti, katsoi, käytti aikaa valmisteluun neljä vuotta ja teki harkitun päätöksen.

Naantalin satamayhtiöittämistä valmisteltiin siltä pohjalta, että syntyvä yhtiö on elinkelpoinen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä sen toiminta on kannattavaa. Naantalissa sataman liiketoiminnan arvoksi on määriteltiin 12 miljoonaa euroa, tästä summasta satamayhtiö jää velkaa kaupungille 10 miljoonaa euroa. Kaupunki perii kahdesta annetusta lainasta 4,5 ja 2,8 prosenttin koron.
Naantali siirsi liiketoimintakaupalla sataman rakennukset ja laitteet satamayhtiölle. Sen sijaan sataman maa-ja vesialueet sekä laiturit jäävät Nantalin kaupungin omistukseen. Naantalissa satamayhtiö tulee maksamaan kaupungille vuokraa em. alueista ja laitureista. Näin kaupunki turvaa tuloutuksen omistamastaan satamayhtiöstä.

Naantalin kaupunki odottaa satamayhtiön tuottavan ensimmäisinä vuosina hieman yli 2 miljoonaa euroa vuodessa. Tuotto koostuu vuokra- ja korkotuotoista. Lisäksi yhtiö maksaa kiinteistöveroa.
Alkujaan Uudenkaupungin satamaliikelaitoksen toimintaan kuului Hepokarin satama, Yaran teollisuussatama (omalla sopimuksella), Suukarin keskuskalasatama, Pyhämaan Ristikarin kalasatama ja n. 1400 pienvenepaikkaa eri puolilla kaupunkia. Yhtiöityksessä perustettiin

Uudenkaupungin Satama Oy jonka osakekannan Uudenkaupungin kaupunki omistaa kokonaan.
Yhtiöittämisessä liikelaitoksen varat ja velat ja sen käytössä olleet maa-alueet siirtyivät satamayhtiölle, 1 400 venepaikkaa jäi kaupungille. Sataman rakennusten ja maa-alueiden tasearvo oli käypää arvoa alhaisempi; Tästä järjestelystä Uudenkaupungin kaupunki sai 9,3 miljoonaa euroa.
Uudenkaupungin sataman yhtiöittämisessä ei, kuten Naantalin yhtiöittämisessä, varmistettu sataman tuloutusta omistajalleen. Todellisen rahan siiron puuttuessa, voitanee todeta yhtiöittämisen olleen varsin alkeellista tilikikkailua, jolla Uudenkaupungin talous saatiin näyttämään kirjanpidollisesti todellisuutta paremmalta.

Naantalin suuremman ja Uudenkaupungin pienemmän sataman liiketoiminnat eivät ole vertailukelpoisia. Kaupungin edun nimissä olisi kuitenkin odottanut jonkinlaista tuloutuksen varmistamista satamahtiöltä sen omistajalle Uudenkaupungin kaupungille. Nyt mahdollisten kiinteistöverojen lisäksi kaupungin ainoaksi satamatuotoksi jäänee satamaa johtavan rakennusmestarin maksama kunnallisvero – tämä sillä edellytyksellä. ettei hän vaihda paikkakuntaa.

Ölisevä saparo heiluttaa lammasta

Näin Kunnat.net sivulla:

"Luottamushenkilön asema

Valtuutetun aloiteoikeus

Luottamushenkilöillä on keskeinen asema edustukselliseen demokratiaan perustuvassa kunnallisessa päätöksenteossa. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttävät luottamushenkilöt valtuustossa.

​ Kuntaliiton laatimassa Valtuuston työjärjestys -mallin mukaan valtuutetun aloite annetaan kokouksessa kokouskutsussa mainittujen asioiden käsittelyn jälkeen.

Kuntalaissa ei säädetä valtuutetun eikä muunkaan luottamushenkilön aloiteoikeudesta. Asia on jätetty valtuuston työjärjestyksen ja muiden johtosääntöjen varaan. Laissa kuitenkin edellytetään, että aloitteen käsittelystä otetaan tarpeelliset määräykset valtuuston työjärjestykseen."

Toisten valtuutettujen toimia arvosteltaessa olisi syytä löytyä edes edes hiukan itsekiritiikkiä. Kylläkin on pidettävä varsin luonnollisena ja erittäin yleisenä ilmiönä sitä, kun itseltä ei löydy tietoa, tulevaisuuden visioita saati pienintäkää kykyä tai viitseliäisyyttä perehtyä kirjoitettuun tekstiin, syntyy näillä eväillä poikkeuksetta kritiikkiä, joka tasollisesti voidaan luokitella halpahintaiseksi ölinäksi!

Jokainen voi tykönään pohtia minkälaisella luonteella, avaraktaseisuudella ja yhteistyövalmiudella on varustetty sellainen, sellainen siis sellainen valtuutettu, joka Jumalan lailla ryhtyy ohjaamaan muita valtuutettuja. Jos tämä opettavaisen Jumalan roolin ottanut ei perehdy asioihin eikä itse esitä mitään merkittävää, tulee mieleen väkisin, että hän liikkuu väärällä estradilla. Ehkä hän on kuin tyyppi, joka on jalkapalloilijana huippu, mutta luistelutaidoton ja eksynyt jääkiekkokentälle. Kun näin pääsee käymään syntyy vain massiivista ölinää, jolla luistelutaidoton pyrkii pääsemään esiin, sillä hänenhän täytyy aina päästä esiin.

Hyvä valtuutettettu ajaa sinnikkäästi kuntalaisten etua ja kannustaa muita valtuutettuja samaan työhön. Hyvä valtuutettu häikäisee ideoilla, ajatuksilla ja muiden ideoita ja ajatuksia tukemalla. Kun tämä hyvä valtuutettu pistää kuntalaisen edun oman etunsa ja jopa puolueensa edun edelle, voidaan häntä hehkuttaa erittäin hyvänä valtuutettuina. Toimiessaan täysin toisin hän saattaa erottua hyvien joukosta mustaakin mustempana hattiwattina.

Valtuutetun aloiteoikeus on kuntalaisten asioihin perehtyneen ja heidään parhaaksi toimivan valtuutetun viimeinen oljenkorsi silloin, kun muut vallankäyttäjät ovat eliminoineet hänen kaikki demokratian muille sallimat vaikutusmahdollisuudet. Aloitteiden merkitys korostuu entisestään, jos päätöksenteko on valtaa omivaa ja huonoutensa vuoksi salailevaa aina hallitustasoa myöden. Silloin aloitteiden merkitys nousee huippuunsa, jos päätöksentekoa valvova, ainoa lain vaatima lautakuntakin on muuttunut vain saparon heiluttamaksi lampaaksi.

Puolueellista uutisointia: KAIKKI PAHA TULEE VENÄJÄLTÄ!

Tänään uutisoidaan valtionyhtiön monopolin voimalla: Venäjän tukemat kapinalliset ampuivat jne. Sitä ei kerrota, että Venäjä tukemat kapinalliset puolustavat 15 miljoonaa venäjän kielistä, joita heidän oma hallitus ampuu ja tappaa. Miksei kerrota, että pääosa kapinnallisten aseistuksesta on lähtöisin niistä Ukrainan armeijan varuskunnista, jotka kokonaisuudessaan loikkasivat kapinallisten puolelle?

Toisaalla valtionyhtiön voimin kerrotaan Irakin hallituksen ampuneen sairaalaan ja aiheuttaneen lukuisia kuolleita. Miksei kerrota, että Nato ja EU tukee Irakin armeijaa? Mikei kerrota, että Nato ja EU aseistivat myös nämä Irakin kapinalliset?

Miksei valtionyhtiö tiedota sitä, että Ranskassa vastustetaan USA:n perässä juoksua ja esim. sitä, ettei Venäjän jo maksamia sotaaluksia luovuteta tilaajalle? Miksi suomalaisille annetaan tarkoituksella täysin yksipuolinen kuva maailman menosta? Onko tämä Natoon vievää natosopivaa tiedottamista?

Sen minä ymmärrän, että veroilla elävä kirkko julistaa omaa sanomaansa. Mutta sitä minä en ymmärrä, että verovaroilla toimiva Yle jakaa yksipuolista tietoa. Jokainen joka ei ole kirkon sanomaan tyytyväinen voi erota siitä. Mutta yleveroa maksat, vaikka sinulla ei olisi edes radiota! KANSA MAKSAA SIITÄ, ETTÄ SITÄ SUMUTETAAN?

Suomalainen valtaeliitti on pelannut itselleen sellaisen tiedotusmonopolin, joka saisi natsi-saksan Goebbelsinkin kateelliseksi. Tilanne kerta kaikkiaan käsittämätö, kun samalla täällä väitetään Suomen olevan vapaan tiedotuksen demokraattinen maa. Ei voi olla demokratiaa, jos päätöksiin nojaava tieto ei ole tasapuolista ja faktoja tarjoavaa!

Ukrainan tulitauko osoittaa: Suomi ei tarvitse Natoa, mutta maailma tarvitsee puolueetonta Suomea!

Putinia pidetään rauhan enkelinä, eikä syyttä, EU:n tukiessa Ukrainan omia kansalaisia tappavaa ja sen oikeuksia polkevaa hallitusta, Venäjä antoi humanitaarista apua, otti vastaan pakolaisia ja etsi rauhaa. Totuuden nimissä viimeistään Ukrainassa saavutettu tulitauko osoittaa Suomen puolueettomuuden tarpeellisuuden.

Jos Putin oli rauhan enkeli, hän sai siipensä residentti Sauli Niinistöltä. Sauli Niinistön merkitys tulitaukoon johtaneiden neuvotteluiden alussa oli merkittävä. Jos Suomi olisi ollut liittoutunut suuntaan tai toiseen, ei presidentillä olisi ollut toimintaedellytyksiä Ukrainan tulitauon aikansaaneen prosessin käynnistämiseen. Näin ollen Suomen liittoutumisen seurauksena tappaminen, jossa kuoli kymmeniä ihmisiä päivässä jatkuisi yhä.

Myös Suomen kannalta puolueettomuus on välttämätöntä, sillä sen myötä vientiteollisuudellemme aukeavat markkinat niin itään kuin länteen. Jos korostamme omaa rooliamme puolueettomana, itsenäinäisenä sekä kansainvälisesti vastuullisena maana, Suomi voi jopa vahvistaa kansainvälistä asemaansa kaikilla tavoin.

Rasismin luonteen saanut: kaikki paha tulee Venäjältä- suhtautuminen on karistettava pois ja se on korvattava faktoilla. Ensimmäisenä voimme ottaa käsittelyyn energiapolitiikkamme ja todeta, muutaman seikan: Natomaa ei ole saanut toimitettua toimivaksi vieläkään Suomeen lupaamaansa ydinvoimalaa , se näyttää myöhästyvän lähes kymmenen vuotta; Sen sijaan toisaalla Venäjä toimittaa kaasua maalle, joka suhtautuu Venäjään avoimen vihamielisesti ja jolla on miljardeja maksamatonta kaasulaskua.

Siispä jos päätämme nyt rakentaa ydinvoimalan, ei rasismi saa olla rakentamisen esteenä, vaan ratkaisut on tehtävä faktapohjalta, turvallisuus, taloudellisuus ja koko laitoksen tarve huomioiden. Mielenkiintoiseksi tulevaisuuden vertailuksi jää ainoastaan se, kumpi näitä ydinvoimaloista valmistuu nopeammin tai hitaammin vai valmistuuko kumpikaan!

Jo riittää VENÄJÄ, VENJÄ, VENÄJÄ huutaminen

Suomi on demokratia, Suomessa on sanan vapaus, olemme länsimaisia ja Suomi kuuluu länteen. Näin varmasti on, mutta Venäjä on Venäjä, se on iso, se on arvaamaton, se saattaa suuttua ja se on ihan vieressä. Olemmepa sitten mitä mieltä tahansa omasta Suomesta tai Venäjästä, me emme voi tilastollisille, määrällisille tai maantieteellisille faktoille yhtään mitään. Harva meistä rakastaa Venäjää, mutta useimmat meistä haluavat tulevaisuudessakin tehdä töitä ja elää turvallisesti vapaassa Suomessa.

Suomen johdon olisi syytä viimeinkin pohtia, mikä on Suomen ja suomalaisten etu toimissa Venäjää vastaan. Olemme mukana kansaivälisessä klikissä, joka ärsyttää ja painostaa Venäjää sotilaallisiin toimiin Ukrainassa. On myös aivan selvää, että Venäjä ei loputtomiin sormi suussa vartoo  Ukrainan hallituksen johdolla tapahtuvaa 15 miljoonaisen venäjänkielisen jatkuvaa alistamista ja moukaroimista. Jossain vaiheessa Venäjä puuttuu tähän ja sehän taas on oikea lottovoitto Ukrainan hallitukselle ja USA:lle.

Ukrainan venäjän kielisten asema on sama kuin Suomen ennen maamme itsenäistymistä. Vähemmistö elää rajatuilla oikeuksilla enemmistön armoilla. Joskin aikoinaan Suomella oli autonomia, mutta joka tapauksesta pelko venäläistämisestä vallitsi Kerenskin aikana. Suomi itsenäistyi Venäjän vallan alta ja tuskinpa siinä mitään tuomittavaa on. Eikö Ukrainan venäjän kielisillä ole sama oikeus? Minkä takia heidän pitäisi elää ja EU:n pakottaa heidät elämään maassa, jossa he ovat sorrettu vähemmistö? Onko ainoa syy tähän venäjän kieli ja Venäjä?

Jos jossain päin maailmaa hallitus terrorisoi omia kansalaisiaan, niin vapaa uljas länsi, johon Suomikin kuuluu, tuomitsee maan hallituksen toimet ja aloittaa sorretuille humanitaarisen avun tajoamisen ja jopa sotatoimilla tai asetoimituksilla avustaa ahdinkoon joutunutta vähemmistöä. Eikö näin ole käynyt Syyriassa, Lipyassa, Irakissa, Afganistanissa jne.. Miksi nyt Ukrainan ja toisaalta Israelin suhteen toimimme toisin? USA jouksuttaa EU:ta ja siinä sivussa natosopivaa Suomea kuin teuraslammasta. Ja jos joku niin Suomi on se teuraslammas, jonka, tällä menolla, suuri karhu nielaisee seuraavaksi.

Ukrainasta on lähtenyt YK:n alajärjestön mukaan 750 000 pakolaista Venäjälle. Venäjä vastaanottaa pakolaiset ja yhdessä Punaisen Ristin kanssa lähettää humanitaarista apua Ukrainaan, mutta mitä tekee Suomi? USA:n ja EU:n ohjeistamana Suomi boikotoi Venäjää. Onko tämä länsimaista inhimillisyyttä ja pyyteetöntä demokratian tukemista? Jos se on sitä, niin on syytä olla ylpeä siitä, että olemme osa läntistä maailmaa?

Mitä näistä boikoteista hyötyy Ukraina tai Suomi? Valtaeliittelejä lukuunottamatta kukaan ei hyödy yhtään mitään. Ukrainassa mikään ei muutu parempaan suuntaan eli vallassa olijat pönkittävät asemaansa ja kansan kurjuus jatkuu. Suomessa sen sijaan aluksi jopa 10 000 ihmistä menettää työnsä ja lopuksi menetämme pysyvästi hyvät kauppasuhteet Venäjän kanssa. Silloin tulevaisuutemme on taantuvan ja korviaan myöden veloissa olevan EU:n varassa ja se on jo kakkostakin huonompi kortti tulevaisuuspelissä.

Olisiko siis viimeistään nyt korkea aika muistaa Gandhin sanat: Mikään ongelma ei ole niin suuri etteikö sitä voisi keskustelemalla korjata. Suomen pitäisi näyttää vahvuuttaan ja otta johtajuutta po. ongelman ratkaisussa. Siihen emme pysty EU:n takarivin nöyristelijänä tai Venäjän nuoleskelijana, mutta itsenäisenä, puolueettomana, faktoja kunniottavana ja neuvottelevana kansainvälisenä vaikuttajana saamme rauhanprosessin käyntiin ja tuvaamme siinä sivussa myös Suomen tulevaisuuden!

KUKA MAKSAA VUOKRAKERRO$TALO$EKOILUN???

Vuokrakerrostalo putkahti esittälijän suusta jo 2012. Tuolloin hän markkinoi yhtä vaihtoehtoa, joka oli kupungin rakennuttama vuokrakerrostalo. Yhtenä painavana argumenttina esittelijä kertoi kaupungistamme kadonneen 900 asuntoa ja siitä johtuen Uudessakaupungissa olevan asuntopulan. Tuolloin kerrottu väite oli täysin utopistinen niin asuntojen katoamisen kuin asuntopulankin suhteen.

Syksyllä 2012 kaupungin oman vuokratalon läpijunttaukseen antoi panoksensa myös tilaisuuten kutsuttu isännöitsijä ja silloinen sosiaalijohtaja. Jälkimmäinen totesi sosiaalitoimiston asukkaiden tarvitsevan tarvitsevan vuokrakerrostalosta yhden kerroksen. Siksi sosiaalipuoli oli valmis rahoittamaan po. taloa puolellatoistamiljoonalla eurolla.

Vuokrakerrostalon alkumarkkinointi oli yhden vaihtoehdon äärimmäisen härskiä markkinointia. Ainoa tarjottu vaihtoehto oli kaupungin omistama vuokrakerrostalo. Alkumarkkinointia olisi määrätyiltä perusteluiden osalta voinut pitää valtuuston aliarviointina, jos valtuusto olisi hoksannut puuttua niihin. Mutta esittely upposi valtuuston enemmistöön kuin loraus nietokseen eli esittely ja valtuuston enemmistö olivat samalla tasolla.

Nyt joku väittää, että vuokrakerrostalo viivästyi poliittisen riitelyn vuoksi. Tämä on käsittämätön väite, sillä eihän kukaan riidellyt, vaan vaati kaupunkilaisen kannalta parasta ratkaisua eli vuokrakerrostalovaihtoehtoa, joka ei rasita kaupungin taloutta. Totuus on se, että ilman välillä olleita vaaleja ja sen tuomia uusia sekä uusvanhoja asioihin perehtyviä valtuutettuja meillä olisi nyt kaupungin omistama vuokrakerrostalo ja kaupunkilaisilla olisi viisimiljoonaa euroa velkaa.

On siis täysin älyvapaata manipulointia ja tuloshakuista vääristelyä puhua poliittisen riitelyn vaikuttaneen vuokrakerrostalon viivästymiseen. Kyse oli kapunkilaisen kannalta paremman vaihtoehdon vaatimisesta. Jos joku pitää sitä riitelynä, on hänellä hatarat tiedot niin tapahtuneesta esittelystä kuin demokratian toiminnasta.

Fakta on se, että jos yhden vaihtoehdon sijaan valmistelija olisi toiminut kuten muissa kunnissa toimitaan eli tuonut päättäjille toisenkin vaihtoehdon, Uudessakaupungissa olisi nyt kaksi valmista, ei kaupungin rakentamaa sekä, vuokrakerrostaloa. Vuoden 2012 lopplla Uudenkaupungin näkyvät olivat aivan maagiset: Mehän juhlimme tuolloin kaupunkimme menestystä ja sen aikaansaajaa tuhansien makkaroiden ja ilmaisen kahvin voimalla.

Syksyllä 2012 hoettiin momenttumeja, odotettiin tuhansia työpaikkoja, hehkutettiin kaupungin loistavaa taloutta ja juhlittiin näitä sekä kaiken takana ollutta kultasormea. Jos, silloiset faktat autotehtaan osalta, näkymät soijatehtaan osalta sekä maassamme ainut laatuinen juhlinta eivät olisi vaikuttaneet yksityisiin rakentajiin, ei kaupungin nykytilallakaan olisi siihen heihin mitään vaikutusta.

Sopiikin kysyä: Jarruttiko esittelijä yksitysen rakennutjan löytymistä ajaessaan härkäpäiseti läpi kaupungin  itse toteuttamaa vuokrakerrostalohanketta ja hukkuiko siihen kaksi vuotta? Saammeko kiittää yksityisestä vuokrakerrostalosta hallituksen skeptikkoja, jotka faktoja esittämällä ja vaatimalla pakottivat valmistelijan pakon edessä tuomaan vaihtoehdon kaupungin omalle vuokratalolle? Oli miten oli, nyt eivät Tonmäen valmistelijat päässeet "tontonmäkeilemään" "super tontonmäkeä".