lauantai 18. marraskuuta 2017

Opetussunnitelma unohti urheilun - muisti sirkuksen?

Jokaisessa kaupungissa tulee laatia opetusohjelma, ja sitä tulee kaupungissa myös jotenkin noudatella. Opetussuunnitelmassa määritellään opetuksen perusteet ja niitä tulee kuntien ja kaupunkien koulujen noudattaa. Uudessakaupungissa tarjoillaan hienosti oppilaille erilaisia ja varsin persoonallisia kulttuuririentovaihtoehtoja. Opetussuunnitelmamme nostaa esiin teatteri ja jopa sirkustaiteen. Omana erikoispiirteenä Uudessakaupungissa opetussuunnitelmassa korostetaan yrittäjyyttä. Päivän hengen mukaisesti opetussuunnitelmamme huomio monikulttuurisuuden, erilaiset uskonnot ja luonto arvojen kunnioittamisen. Löytyypä ohjelmasta mainita Hinkuhankkeestakin.

Opetussuunnitelman monipuolisuudelle sekä kulttuuririentopainotteisuudelle täytyy nostaa hattua. Suunnitelmaa tutkaillessa herää huolenaiheitakin mieleen, sillä en löytänyt opetussuunnitelmasta sanaa urheilu tai edes mainintaa ensimmäisestäkään urheilulajista. Jos aikaisemmin meillä satsattiin urheilussa esim. koripalloon, jääkiekkoon, jalkapalloon, salibandyyn, pesäpalloon jne., niin tullaanko tulevaisuudessa mainittujen urheilumuotojen kustannuksella satsaamaan esim. sirkukseen siten, että peruskoulussamme aukeaa tietämys ja alkeet vaikkapa tulennielijän tai leijonankesyttäjän urille?

Mikäli opetussuunnitelmaan olisi liitetty vuosiviikkotuntimäärät ja niiden jakautuminen eri aineiden myötä, saisi esim. sirkus- ja teatteripainotteisuudesta hyvän kuvan. Samalla kaupunkilaisille selviäisi uusien opetuspainoteiden vaatimat investointitarpeet: Onko opetusohjelman toteutumisen turvaamiseksi ryhdytty etsimään leijonia tai elefantteja sirkuspainotteisuuden turvaamiseksi ja onko nämä uudet opetustuntimäärää nielevät vaihtoehdot pois urheilun tuntimäärästä? Uskonnosta ne eivät ainakaan voi olla pois, koska meillä tullaan satsaamaan vieraiden uskontojen ja kulttuurien avartamiseen oppilaille.

Äkkipäätä herättää ihmetystä opetussuunnitelmassa korostettu yrittäjyys ja sen voimakas esiin nostaminen. Kuinka seitsemän vuoden ikäisille avataan yrittäjyyden salat ja kuinka yrittäjyysvalitukseen nivoutetaan paikallisuus? -Huomioidaanko paikallisuus esim. uusikaupunkilaisen yrittäjän uraa avaavalla käytännön esimerkillä: Yrittäjän pitkä tie huipulle aina torivahdiksi asti? Varmasti asiantujoista koostuva lautakunta paneutuu esittämättömääni problematiikkaan armottomalla ahkeruudella, antaa suunnitelmalle oman täydennyksensä ja avaa sen kaupunkilaisille.

Opetussuunnitelmaan on kasattu kaikenlaista päivän puheenaiheista yrittäjyyteen, siitä puuttuu se asia, joka ei suunnitelman väsääjää kiinnosta eli urheilu. Aika näyttää, onko kyseessä tyypillinen sanahelinä ja opetus jatkuu tutuilla urilla joskin siirtyen pulpeteista säkkituoleihin. Siinäpä lautakunnalla kyselemistä. Itse, jos istuisin lautakunnassa, ilmaisisin huoleni urheilun osuuden olemattomuudesta ja vaatisin selkeitä lukuja tuntimääristä und varojen käytöstä. Onhan hienoa, jos Uusikaupunki, ensimmäisenä Suomessa, tarjoaa seitsemänvuotiaalle mahdollisuuden astua leijonankesyttäjäyrittäjän uralle, mutta mistä se on pois ja kuinka laajaa oppilasmäärää tällainen hieno plus ainutlaatuinen mahdollisuus palvelee?!



 OHESSA OPETUSSUUNNITELMA


"Uudenkaupungin opetussuunnitelma

Kouluissa painotetaan lukemisen ja kirjoittamisen merkitystä, sillä luku- ja kirjoitustaito sekä monipuolinen lukeminen ja kirjoittaminen edistävät ajattelun taitoja. Lukemiselle ja kirjoittamiselle annetaan aikaa kaikissa oppiaineissa ja eheyttävissä monialaisissa kokonaisuuksissa. Lukemaan ja kirjoittamaan houkutellaan monin tavoin ja oppilaiden mielenkiinnon kohteet otetaan huomioon. Kirjoittamisen ja kielenhuollon merkityksellisyyttä painotetaan kaikissa oppiaineissa.Tehdään yhteistyötä kirjaston kanssa.

Eri oppiaineiden opetuksessa tutustutaan omiin juuriin sekä paikalliseen historiaan ja kulttuuriin. Ajankohtaisia tapahtumia käsitellään kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Koulun kulttuurikasvatuksessa hyödynnetään paikallista erityisosaamista (esimerkiksi musiikkiluokkatoiminta, sirkus, teatterit, kuvataide). Oppilaita kannustetaan jakamaan oman kulttuurin perinteitä ja kulttuurisia tapoja. Jokainen kulttuuri on yhtä arvokas. Erilaisten kulttuuristen tapojen, myös eri uskontoihin pohjautuvien, tunteminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on osa yleissivistystä. Moninaisia kulttuurisia tapoja hyödynnetään ja niihin kannustetaan eri oppiaineiden opetuksessa, oppiainerajat ylittävissä eheyttävissä kokonaisuuksissa ja muussa koulun toiminnassa kuten päivänavauksissa, juhlissa ja ruokailuun hiljentymisessä. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus näkyy myös kuntien kieliohjelmissa, osallistumisessa kansainvälisiin yhteistyöprojekteihin ja ystävyyskoulutoimintaan. Näin parannetaan sekä oman että muiden kulttuurien ja uskontojen tuntemusta. Kaikessa vuorovaikutuksessa korostetaan hyvän ja kunnioittavan käytöksen merkitystä.

Kouluissa opetetaan arvostamaan työntekoa ja yleisiä käden- ja arjentaitoja. Nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen ravinnon merkitystä korostetaan terveyttä ja yleistä hyvinvointia edistävinä tekijöinä. Oppilaan kiinnostusta ruokaan ja terveyteen herätetään aistikokemusten, tutkimisen ja osallisuuden kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään päihdekasvatukseen, verkkoturvallisuuteen ja oman talouden hallintaan. Koulut tekevät aktiivista yhteistyötä mm. koulupoliisien ja pelastusviranomaisten sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa.

Monilukutaidon kehittämisessä tehdään aktiivista yhteistyötä koulun ja kirjaston sekä eri medioiden kanssa. Kaikissa oppiaineissa käsitellään kullekin tiedon- ja tieteenalalle ominaista lukutaitoa, merkkikieltä ja symboliikkaa. Erityistä huomiota kiinnitetään mediakriittisyyden vahvistamiseen.

Tieto- ja viestintäteknisten taitojen oppiminen on jokaisen oppijan oikeus. Tieto- ja viestintätekniikan avulla uudistetaan ja tehostetaan oppimista, vähennetään opettajakeskeisyyttä, lisätään oppilaslähtöistä oppimista ja vuorovaikutteisia pedagogisia käytäntöjä sekä yhteisöllistä tekemistä ja oppimista. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö antaa uusia mahdollisuuksia opetuksen eriyttämiseen ja vahvistaa näin oppilaan yksilöllistä oppimista ja opiskelumotivaatiota. Tieto- ja viestintätekniikkaa käyttämällä vahvistetaan oppilaan monilukutaitoa, erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja, informaation etsimistä, tuottamista, analysoimista sekä kriittistä suhtautumista informaatioon, sen hankintaan ja tulkitsemiseen.

Vastuu tvt-strategian toteuttamisesta on jokaisella opettajalla. Koulun johtaja vastaa siitä, että monipuolinen oppimisympäristöjen käyttö kuuluu koulun toimintakulttuuriin. Oppilaiden käytössä on ajanmukaiset ja monipuoliset tieto- ja viestintätekniset laitteet, ympäristöt ja oppimateriaalit, jotka palvelevat pedagogisia tavoitteita.

Työelämätaitojen ja yrittäjyyden opetuksessa suositaan toiminnallisia ja kokemuksellisia työtapoja ja teeman ympärille rakennetaan eheyttäviä monialaisia kokonaisuuksia (esim. vierailut erilaisiin työpaikkoihin,myyjäisten, kirpputorien ja discojen järjestäminen, kauppaleikki, yrityskylä). Työpaikkavierailuihin yhdistetään tapakasvatusta. Opetuksen suunnittelussa ja järjestämisessä tehdään yhteistyötä Varsinais-Suomen YES-yrittäjyyskasvatusverkoston kanssa ja opetuksessa hyödynnetään Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatuksen strategiaa ja toimintamalleja.

Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatuksen strategia

Yrittäjyyskasvatuksen toimintamalleja

Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen näkyy aktiivisesti koulun toimintakulttuurissa. Koulujen oppilaskunnilla on aktiivinen rooli ja muutenkin huolehditaan kaikkien kuulluksi tulemisesta.Kuulluksi tulemiseen ja vaikuttamiseen järjestetään erilaisia tapoja ja mahdollisuuksia (esim. palautelaatikko, rehtorin kyselytunti, luokanvalvojan vartti). Kouluissa tehdään erilaisia oppilaita osallistavia projekteja yhteistyökumppaneiden kanssa. Oppilaiden yhteiskunnallista ajattelua herätellään toiminnallisesti esimerkiksi nuorisovaltuuston, lasten parlamentin ja varjovaalien avulla.

Oppilaille annetaan elämyksiä ja kokemuksia luonnon moninaisesta tärkeydestä ja merkityksellisyydestä. Luonnon merkityksellisyyttä toteutetaan hyödyntämällä luontoa oppimisympäristönä. Lähiympäristöstä huolehditaan monin eri tavoin (esim.roskien siivoaminen, kompostointi, palstaviljely, paikalliseen Hinku-hankkeeseen osallistuminen). Erityinen painoarvo on herkän saaristoluonnon kunnioittamisessa ja Itämeren suojeluun liittyvissä asioissa. Oppilaat tutustuvat kestävään ruokatuotantoon lähiruokakäsitteen kautta."


LINKKI: Uudenkaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma vuosiluokille 1-9

perjantai 17. marraskuuta 2017

Opetuksen laatua voi parantaa lisäämällä oppitunteja

Peruskoulun osalta jokaiselta kunnalta edellytetään opetussuunnitelma. Opetussuunnitelman pohjana on lain määräämä 222 vuosiviikkotuntia. Tuota vähempää ei yksikään kunta voi tarjota opetusta peruskouluissaan. Mainitun minimimäärän voi jokainen kunta ylittää ja tarjota oppilaille enemmän opetusta. Jos vertailemme esim. Iisalmea ja Poria, saavat iisalmelaiset peruskoulun aikana puoli vuotta enemmän opetusta kuin porilaiset. Etsin Uudenkaupungin sivuilta vastaavia lukuja, mutta kömpelyyteni yhdistettynä rajoittuneeseen aikaan estivät po. tiedon löytymisen.

Vuosiviikkotuntien runsas määrä ei ole mikään autuus menestykseen. On kuitenkin todettu, että hitaammin oppivat lapset hyötyvät kasvaneesta opetusajasta. Tämä puolestaan vähentää kaupungin menestyksettömyydestä johtuvia kuluja ja mikä tärkeintä se parantaa ns. hitaammin oppivan lapsen estymisedellytyksiä elontaipaleella. Aikoinaan, kun istuin koulassa, jouduttiin opetukseen säästötoimien jälkeen lisäämään 100 000€, koska matematiikan opetuksemme ajautui hälyttävään tilaan - toivottavasti nykyään tilanne on toinen.

Vuosiviikkotuntien lisäyksen vaikutus opetuksen laatuun on selvä ja voimme pitkässä juoksussa puhua jopa säästämisestä ja oppilaiden tulevaisuuteen sijoittamisesta. Voin mennä valalle, että tässä asiassa opetusjohtomme on oppituntien määrän lisäyksen kannalla. Mikäli lisäämme vuosiviikkotunteja järkevästi saamme siitä muuttokynnystä laskevan oivan vetovoimatekijän - KUKA EI TOISI LAPSIAAN KAUPUNKIIN, JOKA TARJOAA KOULUISSAAN RUNSAASTI LAADUKASTA OPETUSTA?

Suosittelen lukemaan oheisen linkin, siinä selviä salaisuus, miksi iisalmelaiset osaavat panna olutta:

YLE: Asuinpaikka ratkaisee: lapsi voi saada peruskoulun aikana puoli vuotta enemmän opetusta kuin toinen

torstai 16. marraskuuta 2017

KOOMISEN VIESTINNÄN UUSIKAUPUNKI!

Viestinnän osaamisen suhteen Uusikaupunki ajaa varsin löysillä renkailla ja onnistumistasolla, joka täyttäisi toiveet ainoastaan Jehovan todistajan synttärijuhlien toteutuksessa. Meidän viestintämme on joko aikansa elänyttä ja taantumuksellista puolitotuuksien ja itsestään selvyyksien levittämistä tai muiden epätoivoista apinointia muutaman vuoden viiveellä. Olemme menettäneet juhlavuoden tarjoaman vetovoiman mahdollisuudet lähes täydellisesti. Onneksi autotehtaan menestystarina nosti kaupunkimme positiivisesti julkisuuteen. Ikävä vaan, että tuonkin julkisuuden maksimaalinen hyödyntäminen tyssää mediaosaamattomuuteen.

Onpa viestinnässämme tragikoomisiakin piirteitä. Hinkuhanke, joka käsittääkseni pyrkii hiilivapaaseen tulevaisuuteen ja hiili jalanjäljen pienentämiseen, hyrrää julkisuuteen vähintäänkin kyseenalaisesti savuten: Näkyvin "hinkumies" saapuu markkinoimaan hiilineutraaleja oppejaan varsinaisella ekokatastrofilla eli paljon kuluttavalla ja hiili jalanjälkeä muhkeasti kasvattavalla, yhdelle miehelle turhan isolla, vanhalla savuavalla autolla. Neuvosto Karjala-lehteä apinoivan Hinku julkaisun rustaaja syö kulkuvälineensä avulla oman uskottavuutensa ja lisäksi hän autollaan vesittää hinkuhankkeen täydelliseksi vitsiksi. Ostakaa nyt hinkupojalle vaikka Think sähköauto tai jos hänen on tarkoitus näyttää varoittavalta esimerkiltä, niin kulkuvälineen roolin hoitaa tuolloin parhaiten Trabant 601 levittämällään sinisellä savulla!

Nyt koripallomme on viestinnällisesti totuuden edessä. Mikäli tiedotus ei onnistu, alkaa väki jättää katsomon. Onnistumiseen tarvitaan mielikuvitusta, sopivia jippoja ja kaupunkilaisten kunnioitusta. Walan aikana tämä onnistui loistavasti ja kansa saatiin kannustamaan syvälle sukeltaneet koripalloilijat tuhtiin nousuun, joka päättyi miltei mestaruuteen. Suosittelen koripallon johtotyyppejä kääntyvään niiden henkilöiden puoleen, joilla on omakohtaisia kokemuksia nykyisenkaltaisista ongelmista. Ottakaapa yhteyttä Walaan, Vuoriseen ja Westerholmiin enkä usko, että Koskivaaran Paavon kuulemisestakaan olisi vahinkoa! Mitä useampia päitä, sitä enemmän aivokapasiteettia eli ongelmanratkaisuvoimaa! 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

KEHITETÄÄN KOULUTOIMEA JA SÄÄSTETÄÄN KYMMENEN MILJOONAA EUROA!

Uusi koulurakennus ei ole mikään itseisarvo, joka parantaisi opetuksen laatua ja oppilaiden oloja. Pahimmillaan väärä kouluinvestointi murskaa opetuksen laadun tai lasten järkevästi suunnitellun koulunkäynnin. Meillä on mystinen mania rakentaa jättimäinen koulu varsin epäviihtyisään miljööseen. En usko kovinkaan monen lapsen, vähiten päiväkoti-ikäisten, tallustelevan riemurinnoin joka aamu panssariaitojen ympäröimälle paljaalle golgatamaiselle koulukukkulalle. Olemmeko vakavissamme tarjoamassa lapsillemme koulukyyditysten lisäksi raamatullista kärsimysnäytelmää keskitysleiriympäristössä?
 
Koskapa keskustassa, opetustoimelta saamieni tietojen mukaan, koululaisten määrä vähenee, tuntuu kahelilta rakentaa sinne uusi kymmenenmiljoonan euron koulu vain siksi, että sinne on aikoinaan tehty miljoonilla euroilla kaksi virheinvestointi keittiötä. Miksi emme toimi järkevästi ja sijoita lapsia jo olemassa oleviin kaupungin tiloihinHei, otetaan käyttöön Seikowin koulu, johon sijoitetaan Pohitullin oppilaita. Niin ikään voisimme ottaa käyttöön Pohjoiskulman koulun ja siten helpottaa Saarniston ankaraa tilanpuutetta, joka ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.
 
Loput keskustan oppilaat voisimme sijoittaa nykyisiin Novidan tiloihin. Ikäluokkien pienentyessä, sieltä on pakko löytyä tilaa muutaman vuoden sisällä. On selvää, että oppilaitoksen vapaata tilaa ilmentyy Uudessakaupungissa, sillä päätäntä valta oppilaitoksen tulevaisuudesta on vahvasti Loimaan kulmakunnalla. Ja hei, keskitytään kaupungin palvelujen päivittämiseen monitoimihallin/uomahallin osalta, eikä unohdeta jokaiseen autokaupunkiin olennaisesti kuuluvaa moottoriurheilupuistoa. Nämä tulisi toteuttaa kaupungin 2050 tarpeet huomioiden motolla: INVESTOIDAAN KAUPUNKILAISEN ETU HUOMIOIDEN!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Uuden koulun paikka on Salmella!?

Uudenkaupungin kaupungin valmistelu ei perinteisesti näe kovinkaan pitkälle saati järkevästi tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen katsominen typistyy ihan liki näkemiseksi varsinkin silloin, jos ikkunassa, josta kurkitaan tulevaisuuteen, on alumiinipokat. Kun tutkimme Uudessakaupungissa tapahtunutta tulevaisuuden valmistelua ja niitä seuranneita päätöksiä, voimme rehellisesti todeta: Mitä suurempi asia on kyseessä, sitä suurempi moka täällä saadaan aikaiseksi. Nyt kaupungissa ollaan tekemässä sen historian suurinta investointia ja kaikki megamokan ainekset vahvistuvat päivä päivältä.

Koula reissaa Oulut ja Hämeenlinnat, mutta ei tutki oman kaupungin kasvua ja siitä seuraavia kehitystarpeita?

Mukava miljöö ja kivat asunnot, mutta entä kaupungin palvelut? -Asu täällä, mutta  harrasta toisella puolelella kaupunkia!

Tähänkin rakennetaan vauhdilla. Riittääkö Hakametsän koulun kapasiteetti?

Kappas vaan tönöä pukkaa: KAIKKI KOIRANOMISTAJAT TÄNNE ASUMAAN!



Uudessakaupungissa rakennetaan jättikoulukombinaattia alueelle, jossa lasten määrä vähenee. Samaan kombinaattiin suunnitellaan monitoimi/liikuntahallia, jolle ilmenee tarvetta kaupungissa. Mutta miksi juuri tuo paikka? Miksei rakenneta sinne, missä on tilaa ja minne kaupunki kasvaa muutenkin? Katselkaa keskustaamme ja pohtikaa ihan rehellisesti päissänne ja sydämissänne: TUOLLAISEEN YMPÄRISTÖÖNKÖ LAPSIPERHEET HALUAISIVAT MUUTTAA? -Eivät ole halunneet, eivätkä tule haluamaan. Pahimmillaan teemme kaupunkiimme kalliin kehityksen jarrun, jonka ainoa hyötyjä löytyy kasvavia koulukyytejä ajavista ulkopaikkakuntalaisista liikennöitsijöistä.

Etenkin vajaalla ajeleva koulutuslautakunta tai mikä se nyt lieneekään, voisi Oulun, Hämeenlinnan jne. sijasta suunnata reissunsa vaikkapa Salmen alueelle tai Saarnistoon ja jos kiinnostusta ja aikaa piisaa peräti Hiulle asti. Silloin silmät aukenisivat, tietenkin sillä edellytyksellä ettei äly rajoita, ne suunnat mihin kaupunki on kasvanut ja kasvaa edelleen. Samoilla suunnilla kouluihin ei ole satsattu lainkaan. Eikä edes lapsiin ole satsattu norjalaista pääomaa lukuun ottamatta. Jospa koula kerrankin perehtyisi asioihin omilla eikä valmistelijan aivoilla!

Salmen alueelle nousee taloja kuin sieniä sateella. Parhaillaan kulmakuntaan valmistuu asuntoja muutamalle sadalle ihmiselle. Ja mitkä ovat kaupungin alueen asukkaille tarjoamat palvelut? -KOIRIEN KIRMAUSKENTTÄ! Olemmeko tekemässä Uuteenkaupunkiin Suomen ensimmäistä koiranomistajille suunniteltua kaupunginosaa? Jos tarkastellaan Hakametsän koulua ja sen kuntoa sekä tulevaisuuden visioita, emme ainakaan voi mainostaa aluetta lapsiperheitä huomioivana asumisparatiisina! Saarnistossa luokissa on niin paljon lapsia, että määrällään  tukkivat jopa ilmamanvaihtokanavat!


Olisiko paikallaan pohtia Saarniston ja Hakametsän koulujen laajennuksia, entä kannattaisiko meidän suunnitella kokonaan uusi toimiva liikunta- ja vapaa-ajankeskus, jossa monitoimitalo/uimahalli täydentäisivät lenkkipaikkoja ja uutta toimivaa yleisurheilukenttää. Kannattaisiko uusi liikuntakeskus rakentaa Salmelle, jossa on tilaa? Ja loppuun tokaisu kouluista: Se lienee selvää, että jos investoimme miljoonien koulun väärään paikkaan, siitä aiheutuu vuosittain koulukuljetusten muodossa satojentuhansien eurojen vuosittainen ja jatkuva ekstrakulu!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

MONENKALTAISTA URHEILUJOURNALISMIA

Luovalla ammattioimittajalla ja mukavalla kaikkien kaveriksi pyrkivällä tusinarustarilla on eroaa kuin paistepäivällä ja synkimällä yöllä! Länsi-Suomi osaa nostaa ikätkin asiat tyylikkäästi esiin.

Toimittajan vastuu suuntautuu kolmeen kohteeseen: LUKIJOIHIN, TOIMITUKSEN KOHTEESEEN ja HÄNEN OMAAN USKOTTAVUUTEENSA! Kun ammattitoimittaja työskentelee, ei hänen uskottavuutensa kärsi, koska lukijat sekä toimituksen kohde tietävät julkaistun tiedon pitävän kutinsa ja kestävän kritiikin puhurit kuin Kutilan maali! Eihän tämä vaadi muuta kuin totuudessa pysyttelemistä, joten luulisi toimittamisen ja etenkin urheilutoimittamisen olevan armottoman helppoa puuhaa: kerrot lopputuloksen plus sen miten siihen päädyttiin.

Ongelmia syntyy yleensä, kun ns. toimittaja ryhtyy valitsemaan totuudesta kertomisen sijaan puolta. Tämä puolen valitsimen tapahtuu usein miten ikävän uutisoitavan asian yhteydessä. Totuuden kustannuksella ns. toimittaja suojelee kavereitaan, joista uutisoi. Vaikeneminen ja vähättely täytyy lukea valheiksi siinä missä väärän tiedon levittäminen. Näin toimivan ns. toimittajan uskottavuutta suojelevat ainoastaan he kenen eduksi hän kiertää totuutta ja etteivät useimmat sattuneet näkemään, mitä jäi kertomatta tai mikä julkituotiin vähätellen.

Pitkään jatkuneen vajavaisen ja kuivan uutisoinnin seurauksena lukijat leipiintyvät uutisointiin. Sitä ei enää noteerata edes kahvipöytäkeskusteluissa. Uutisoija ja hänen välineensä menettivät merkityksensä - vain juttujen otsikot luetaan ja kuvat katsotaan, mitättömyyden vuoksi ne myös unohdetaan välittömästi. Asiantuntemuksella, luovuudella ja rohkeudella toimittaja herättää lukijoita ja synnyttää juttuja jotka muistetaan ja joihin palataan kahvipöytäkeskusteluissa vielä vuosien jälkeen.

Viikon sisällä sain lukea kaksi juttua joiden otsikolla ja kuvalla toimittaja kykeni pysäyttämään minut ja lukemaan kirjoittamansa jutun. Lauantain Turun Sanomissa oli Pekka Järviön yhden palstan juttu käsipallosta, joka ei kiinnosta massoja, mutta jutun otsikko: PIF OTTI ENSIMMÄISEN VOITON 24 VUOTEEN, herätti kiinnostuksen. Luovalla otsikkovalinnalla Järviö teki palveluksen paraislaisille. Ehkä nyt pienen jutun myötä Paraisilla joku menee pitkästä aikaan katsomaan käsipalloa.

Sanomalehti Länsi-Suomi uutisoi uusikaupunkilaista koripallosta vain silloin, kun jotain uutisoitavaa tapahtuu. Tuolloin urheilua arvostava lehti antaa koripalloilullemme ruhtinaallisesti palstatilaa. Loppuviikosta yksi lehden miltei koko aukeama käytettiin Korihait-uutisointiin: Esiteltiin uusi pelaajavahvistus ja julkaistiin otteluraportti. Kyseisestä aukeamasta teki ikimuistoisen juttua tukeva valokuva, jossa valmentaja ja pelaaja korottavat ääntä toisilleen. Erikoinen tilanne tallentuu kameraan, kun kuvaaja on perehtynyt urheilulajiin ja osaa seurata tapahtumia.

Länsi-Suomi on jutuillaan saanut jopa minut seuraamaan paikallista koripalloa. Joka päivä odottaa uutisia tai tietoja taustoista. Rehellisellä totuuden kertomisella toimittaja on tehnyt palveluksen urheiluseuralle, työnantajalleen ja minulle: SEURATAAN JOUKKUETTA, TILATAAN LEHTI ja VIIHDYTÄÄN LUKEMISEN PARISSA. Oivaltava ja totuuden esiin nostava rehellinen toimittaja ansaitsee kiitokset toisin kuin nuoleskeleva tusinajutturustari, jonka kirjoituksesta jää lukijalle vain ikävä maku suuhun. Ammattitaidoton ja nuoleskeleva toimittaja/tiedottaja tappavat kiinnostuksen lajiin ja seuraan.

Ammattitaitoinen ja luova toimittaja kykenee kääntämään positiiviset asiat pitkällä jänteellä voitoksi. Muistan aikoinaan, kun Heikki Walan kanssa neuvoteltiin ratkaisuista, joilla estettiin pelillisestä aallonpohjasta seuraava katsomojen tyhjentyminen. Homma onnistui hienosti ja kaupunkilaiset saatiin ensin katsomaan kuinka syvällä Korihait ui ja kuinka se lopulta nousi pelaamaan mestaruudesta. Korihaissa lähtisin tekemään voimakasta yhteistyötä Länsi-Suomi lehden kanssa. Seura voisi ryhtyä vaikkapa lehden asiamieheksi myymään tilauksia - tästä hyötyisivät niin seura, lehti, kuin ihmiset, joita koripallokärpänen puree!

SUOMESSA AUTON OIKEUDET ON TURVATTU PAREMMIN KUIN IHMISTEN TERVEYSPALVELUT!!

Sattuipa menneellä niin, että lääkäriin piti varausajan mukaan päästä aamulla klo: 10:00, odoteltuaan neljä tuntia potilas pääsi lääkärin vastaanotolle. Potilaalle varattu aika heitti neljä tuntia. Kun kuuntelee samassa terveyskeskuksessa asioivien potilaiden kokemuksia, ei kertomani ole mitään tavatonta. Kyseessä oli kolmas käynti terveyskeskuksessa saman asian vuoksi ja diagnoosit olivat suunnilleen nämä: 1. Ei tarvitse tehdä mitään, tulkaa viikon päästä uudelleen, niin katsotaan - 2. Olisi pitänyt kipsata heti, joten kipsattiin ja sanottiin, tulkaa kahden viikon päästä uudelleen - 3. On luutumassa väärin muttei voi tehdä enää mitään. Varokaa kivuliasta paikkaa, mutta treenatkaa sitä ja menkää fysioterapeutille.

Jo etukäteen terveyskeskuksesta ilmoitettiin, että lapset ja kiireelliset tapaukset saattavat myöhästyttää lääkärille pääsyä sovitusta ajasta. Mielestäni kuitenkaan  tuntien myöhästyminen ja onneton työn laatu eivät ole hyväksyttävissä. Kaikki selitettiin lopulta lääkäripulalla.  Pidän miltei maagista sitä, miten Suomessa voi juuri nyt esiintyä lääkäripulaa, kun maassamme työskentelee lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Lääkärit ovat opiskellet sinun ja minun rahoilla ja me olemme heidän lainansa taanneet, joten syntynyt tilanne vaikuttaa mystiseltä. Mystisyyden nostaa huippuunsa se, ettei kukaan puutu ihmisten kivunhoitoon tai pyri tekemään lääkäripalveluista toimivia - ainoat ratkaisut luvataan ratkeavan ikuisuudessa lymyilevän soten myötä.

Jokainen aikuinen suomalainen rahoittaa terveysturvaansa veroilla, sosiaaliturvamaksuilla ja jopa vakuutusmaksuilla, joten terveyspalveluista puhuttaessa puhutaan jo rahoitetusta perusturvasta ja perusoikeudesta. Tästä huolimatta koko homma on hakoteillä. Verratkaamme esitettyä terveyskeskustilannetta auton huoltoon: Suostuisitko odottamaan sovitusta ajasta viivästyneitä palvelua neljä tuntia? Suostuisitko siihen, että korjaustoimet kuitattaisiin epämääräisillä selityksillä ja pompottamisella. Tuskin kukaan suostuisi autonsa saamaan huonoon kohteluun ja halutessaan autonomistaja saisi, kuluttaja-asiamiehen avulla yhteiskunnalta tuen taisteluun auton oikeuksien ja asiallisen kohtelun puolesta.

Oheisista kokemuksista ja päätelmistä syntyy väkisinkin se mielikuva, että Suomessa auton turva laadukkaisiin sekä joustaviin palveluihin kohoaa kirkkaasti ohi tavallisen kansalaisen terveyspalvelujen. Me kritisoimme, kun paperityöntekijät tai metallin jne. väki pyytää palkankorotuksia, mutta olemmeko antaneet yhden ammattikunnan nousta asemaan, jossa se määrittelee oman palkkansa, työpäivän pituuden ja jopa sen missä se työskentelee?

Olemmeko luoneet systeemin, jossa vain lääkäri voi käskeä lääkäriä ja potilas on lääkäreille pakollinen paha, jota voi pompottaa ja jonka hoidosta ja kivuista ei tarvitse isommin piitata. Lopullinen kysymys on: Ajavatko lääkärit tarkoituksella julkisten palvelujen tasoa ja mainetta alas, jotta heille koittaisi soten jälkeen leveämpi yksityinen leipä?

torstai 9. marraskuuta 2017

LASTEN JA NUORTEN TURVALLISUUTTA HALUTTIIN JO VUONNA 2005

Uudenkaupungin nuoriso- ja liikuntalautakunnassa otettiin jo 2005 esille tämän päivän polttava ongelma nuorten seksuaalinen häirintä. Tuolloin esitettiin, että lasten sekä nuorten kanssa toimivien työntekijöiden taustat tutkittaisiin mahdollisten rikosten osalta. Taustojen tutkimisen esittäjä pyrki siihen, että kaupungissamme ehkäistäisiin lapsiin plus nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja niiden traagiset ynnä pitkäaikaset seuraukset.

Mikäli Uudessakaupungissa olisi tuolloin ryhdytty esityksen mukaisiin toimiin, olisi kaupunkimme ollut kerrankin jossain asiassa valtakunnan tasolla edelläkävijä. Samalla Uusikaupunki olisi antanut selkeän signaalin siitä, että meillä huolehditaan lapsista vastuullisesti ja heidän turvallisuutensa eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jostain mystisestä syystä, mikä ei koskaan selvinnyt, po. esitys torjuttiin äärimmäisen tylysti. Esittäjälle vain todettiin, ettei noin toimita muuallakaan.

Mielestäni meillä voitaisiin olla jopa koko maan mittakaavassa luovia ja ennakoiva ikävien asioiden suhteen. Eräiksi kaupunkimme merkittäviksi vetovoimatekijöiksi voisi nostaa luovuuden ja edelläkävijän roolin. Jos olisimme ikävien asioiden torjunnassa ja mukavien asioiden edistämisessä ensimmäisten joukossa, toisi se Uudellekaupungille positiivista julkisuutta.

Kun viimeinkin olemme ryhtyneet modernisoimaan, ei pelkästään paikalleen jämähtänyttä vaan jopa pahasti jälkeenjäänyttä, opetustoimeamme, voisimme yhden mallin koohottamisen sijaan pohtia hyväksi koettujen vaihtoehtojen käyttöön ottoa viehättävässä kaupungissamme. Erilaisista pedagogisista vaihtoehdoista syntyisi melkoinen vetovoimatekijä yhdessä oppiympäristömallin kanssa vallinaisten vaihtoehtojen kirjo, jossa tarjottu lisä ei ole pois keneltäkään.

Jotta edes teoriassa voisimme päästä edelläkävijän roolissa luomaan positiivisia kehitysvisioita kaupungissamme, täytyy meidän kyetä uudistamaan esittelijäkoneistomme ruostuneita ja narisevia rattaita. Negatiivinen härkäpäisyys ja periaatteellinen vastaan paneminen täytyy poistaa pikaisesti pilaamasta ilmapiiriämme ja kaupunkimme tulevaisuutta. Onneksi nämä vanhat ruostuneet rattaat, ovat jo käyttöikänsä sekä lasketun ajan loppupäässä ja helposti poistettavissa jarruttamasta viehättävän kaupunkimme dynaamista kehitystä. Eihän autoakaan tarvitse ajaa aivan loppuun ja siten jarruttaa muiden etenemistä liikenteessä. Uuden auton valinnalla, pääsee jonon ohi ruuhkasta kohti kehityksen kärkeä. Se mikä autokaupungissa pätee autoihin, pätee varmasti myös moneen muuhun, kuten viimeisiä viipottavan valmistelukoneiston heikoimpaan osaan!

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

TEEMMEKÖ KOULUA LAPSILLE VAI PÄÄTTÄJIEN MONUMENTIKSI?

Uudenkaupungin lähihistoria avautuu yhtä tragikoomisena kuin hinkumiehen savuava kulkuneuvo, jonka hiilijätöstä voi verrata suunnattomuudessaan päästäisen pöksyihin iskostuneeseen sarvikuonon jarrutusjälkeen. Samaa kaliberia sopimattomuudessaan ovat olleet myös määrätyt esittelijät ja päätösten toteuttajat, kuten myös päättömiä päätöksiä tehneet päättäjät. Kun muualla maksetaan virkahenkilölle mm. siitä, että hän luo toimivan kouluverkon ja pitää opetuksen laadun korkeana; meillä tämäkin kääntyi toisinpäin eli virkahenkilö vei valmistelullaan lapsilta koulut ja romahdutti opetuksen tason. Kun muualla kaavoitetaan sinne, minne ihmiset haluavat rakentaa ja rakennetaan sinne ja siten mihin ja miten haluavat asua, kääntyy tämä meilläkin päälaelleen.
 
Tänäpänä meininki näyttää yhtä mallittomalta. Jos vilkaisette ympärillenne pohtimismielellä, havaitsette miltei maagisen ihmeellisyyden. Helpottaaksenne arviointianne vetäkääpä koulujen ympärille kilometrin säde ja tarkastelkaa minne rakennetaan ja missä elämispuitteet ovat lapsille suotuisimmat. Meillä ei kehitetä tai edes päivitetä niitä kouluja, joiden lähelle rakennetaan ja joiden lähellä lasten on mukava ja turvallista kasvaa. Meillä suunnitellaan jättikoulua sinne, missä lapsimäärä vähenee ja uudetkin asunnot jäivät tyhjiksi. Olemmeko todellakin upottamassa miljoonia siihen, että valmistelemme kaupungistamme tuleville sukupolville kunnallisten virheinvestointien vitsimuseota?

maanantai 6. marraskuuta 2017

VAIN SOTILASHALLITUS VOI VAPAUTTAA SUOMEN RAHVAAN!

Suomessa puuhataan sotea ja maakuntamallia, jotka merkitsevät käyttänössä makunnille ja Vakka-Suomelle viimeistäkin itsenäisyyden menetystä! Suomessa tulisi viimeinkin toimia ja tehdä päätöksiä kasalaiset ensin -ajattelulla. Siihen löytyvät omat keinot, joilla valtaa on otettu heille kelenne se kuuluu.. Ottakaamme tarkastelun kohteeksi ja lähtökohdaksi Vakka-Suomi ja Vakka-Suomen vallankumous!

Rooman valtakunnan aikana rahvaalla oli enemmän sananvaltaa kuin vakkasuomalaisella tämän päivän Suomessa. Kun vielä todetaan poliittinen tilanne Vakka-Suomen pääkaupungissa Uudessakaupungissa, ei edes kansatribuunin valinta voi palauttaa meille valtaa omassa maakunnassa tai tuottamaamme varallisuuden käyttöön. Meillä kansantribuuniksi pääsisi poliittisen suhmuroinnin seurauksena itsekäs kaikki kaupan -ketku. Eikä tilannetta helpottaisi kahdenkaan tribuunin valinta, silloin olisi vain ilmestyisi yksi ketku lisää eli toinen oikealta ja toinen vasemmalta.

Käytännössä Vakka-Suomi muistuttaa halpa siirtomaata, jolla ei ole mitään sanavaltaa omiin tekemisiin tai varallisuuteen. Meillä ei ole edes edustajaa kansanedustuslaitoksessa; Siksi juuri sen avulla varallisuutemme kupataan tämän päivän aatelisille:  kurjistaville hallintotyypeille, juristeille, isännöitsijöille, kirjanpitäjille, konsulteille, nollakouluttajille ja muulle hyvää tuottamattomalle passiiviväestölle. Vaikka Vakka-Suomessa sijaitsee Suomen suurin tehdas, ei siellä työskentelevien työn tuloksilla rakenneta mitään merkittävää tänne. Rahat valuvat, tuomitun rikollisen johtamaan, hallintokeskukseen rakennettaviin ratoihin, kiitoratoihin, metroon jne. jne. Meidän työllämme suunnitellaan aikamme aatelisille miljardien eurojen Tallinna-tunnelia ja pöyristyttävää tanssin taloa.

Eikä siinä kaikki: Nyt soten nimissä, vakkasuomalaisilta ollaan ulosmittaamassa 60% keräämistämme kuntaveroista. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa pääkaupunkiseudun päättäjät kohtelevat meitä härskimmin ja huonommin kuin Leopold kohteli Kongoa tai Shell kohtelee Nigeriaa. Tällaisessa tilanteessa täytyy ryhtyä aktiivisiin toimiin päätösvallan palauttamiseksi sekä tuottamamme omaisuuteemme ja tulevaisuuteemme turvaamiseksi. YK:n edeltäjä Kansainliitto on aiemminkin ratkonut Suomen alueongelmia, joten Vakka-Suomelle itsenäisyyttä vaativan lähetystön täytyy lähettää YK:n suuntaan välittömästi.

Olisiko, alistumisen sijaan, paikallaan ottaa mallia Kataloniasta, Baskimaasta, riistettyjen siirtomaiden taistelusta ja Suomen historian siitä hetkestä, kun sata vuotta sitten irtaannuimme Venäjän vallan alta. Taidokkaasti tai hölmöyttään demarit ja kokoomus ovat pedanneet Uudessakaupungissa valtaan puolueiden ulkopuolisen upseerin juntan, jonka asemaa ja uskottavuutta lujitettiin juuri päättyneellä elinkaarimallin läpiajolla ja vastustamisella. Keskeisimmät valta-asemat ovat puolueista riippumattomilla upseereilla Walalla ja Ankelola. Kun tämä sotilasjuntta pyörittää kaupunkimme nallipyssypäättäjiä ja periaatelisia vastustajia, voivat upseerimmre aloittaa menestyksellisen vapauden palauttamisen Vakka-Suomeen.

Sotilaat tuntevat sodan raakuuden ja siviilien kärsimykset, joten Wala ja Ankelo johdattavat Vakka-Suomen neuvotteluteitse riistäjistä vapaaseen ja itsenäiseen maakuntaan, omaisuuden hallintaan ja päätäntävaltaan. Muuten Vakka-Suomi tulee toimeen aivan omillamme, mutta maa-alueen puolustus ulkoista hyökkäystä vastaan on retuperällä. Aivan kuten Kataloniassa, voivat pääkaupunkiseudun komentamat poliisit ja armeija tulla suojelemaan meiltä riistämäänsä omaisuutta sekä päätäntävaltaa ja aloittaa silmittömällä väkivallalla vakkasuomalaisten terrorisoimisen. Tämän estääksemme meidän täytyy välittömästi aloittaa neuvottelut Putinin ja Trumpin kanssa sekä tarjota heille muutamia ulkosaaria vuokralle sotilastukikohdiksi! Toisin kun nyt, jolloin maksamme veroilla riistäjien poliisivoimia ja armeijaa, voimme tulevaisuudessa rikastua vuokraamalla tasapuolisesti sotilastukikohtia suurvalloille.

Kun sopimus suurvaltojen kanssa on tehty ja siten Vakka-Suomen ulkopuolinen koskemattomuus on turvattu, aloitetaan kuntien ja kaupunkien vierasmaalaisiin käsiin ajautuneen omaisuuden kansallistaminen. Samaa koskee kohtuuttoman suuria omistuksia, jotka eivät ole ns. tuotantotoimin hankittuja. Toiseksi Vakka-Suomeen luodaan niin yksinkertainen verotus- ja oikeusjärjestelmä, etteivät ne tarvitse tuhottomasti härskisti rahastavia pykälien tulkitsijoita.


Valtiona Vakka-Suomi voisi tarjota juuri sitä, mitä suomalaiset haluavat, mutta jota eivät nykyään Suomelta saa: Halpaa energiaa, edullisia väkijuomia ja olutta, kohtuuhintaisia kulkuneuvoja, säännöstelystä vapaita rahapelejä ja kasinoita,toimivaa terveydenhuoltoa! Kaikki tämä olisi mahdollista jo nyt maassamme ja Suomesta tulisi alhaisen verotuksen hyvinvointivaltio, jos pääsisimme eroon nykyisistä valtapuolueista, järjettömästä pykälä- ja lakiviidakosta, kankeasta ja huonosti toimivasta keskushallinnosta sekä pääkaupunkiseudusta!  Toivokaamme pikaista vallankumosta ja upseerijohtoisen PRO-liikkeen leviämistä Uudestakaungista koko maahan!

OLEMMEKO MATKALLA YHDEN KOULUN UUTEENKAUPUNKIIN?

Uudessakaupungissa ei tajuta kokonaisuuksia eikä osata katsoa riittävän kauas  tulevaisuuteen. Samalla kun rakennamme nykyisen keskustaajaman laitamille kiireellä asuntoja, kiinnitämme kaiken huomion vain suureen koulukompleksiin ja sen rahoitusmalliin. Jos katsoisimme hiukan pitemmälle tulevaisuuteen, suunnittelisimme myös esim. Hakametsä lähistön tulevaisuutta. Rakentaessamme asuntoja, unohdamme tulevien asukkaiden muut tarpeet, kuten Hakametsän koulun, joka saa rappeutua ja lahota vailla päivitystä ja kehityssuunnitelmia? Kyseiselle kasvavalle alueelle, tulisi suunnitella kauppoja, liikuntapaikkoja sekä muuta, joka nostaa ihmisten elämisen laatua.

Uudestakaupungista puuttuu kyky nähdä asioiden kerrannaisvaikutus. Ei ihminen pelkästään halua muuttaa työnperässä tänne ja mököttää asunnossa apaattisesti kaikkea vapaa-aikaansa. Ensinnäkin ihmisillä on erilaisia asumishaaveita. Useimmat suomalaiset haluavat asumispaikakseen isotonttisen rauhallisen omakotitaloympäristön. Tuskin kukaan haluaa muuttaa maaseudulle kerrostaloon . Tästä meillä löytyy Kalannista yksi karmea esimerkki, jonka ainoa hyvä puoli lienee se, että rakennus nousi yksityisellä rahalla.

Meidän tulisi siirtyä yhden asian kohkaamisesta laajakatseisempaan ja tulevaisuuteen tähtäävään valmisteluun. Koko kaupunkia, myös sen keskustaajaman ulkopuolisia alueita, tulisi tarkastella ja suunnitella vähintään vuosi 2050 ja mieluimmin vuosi 2100 silmällä pitäen. Tarvitsemme tulevaisuussuunnitelman, joka täytyy valmistellla kaupunkilaisia kuunnellen ja avoimesti toteuttaen. Ensimmäiseksi tarvitsemme vastauksen Kalannin ja Hakametsän koulujen kohtalosta. Useimmat tietävät niissä olevan ongelmia, joten  kysymys kuuluu: AIOTAANKO KOULUT MODERNISOIDA VAI SIIRRETÄÄNKÖ NIIDEN OPPILAAT POHITULLIN MÄELLE?