torstai 22. kesäkuuta 2017

SOS - VALON JUHLA TUOKOON VALOA PÄTTÄJIEN PÄIHIN!

Kike Elomaan ajatukset kirkastuivat kotvan harhailun jälkeen, toivottavasti muidenkin loikkareiden pään sisällä syttyy sama järjen ja oikeudenmukaisuuden liekki. On äärimmäisen noloa ja niljakasta, jos maakunta- ja soteuudistusta viedään eteenpäin ja läpi  kieroillen sekä väkisin junttaamalla. Viime aikojen tapahtumat heittävät synkän varjon poliittisten kähmijöiden päälle: Kähmijöiden ja kieroilijoiden ylivoimainen ykkönen on kuningasketku Soini, mutta lähes samalle tasolle on nostettava Sipilä ja Orpo. He ovat valmiita takaamaan kaikkien poliittisten ketkujen ketkukuninkaan jatkon ulkoministerinä, joten kuuluvat Soinin kanssa samaan arvottomien saaviin.

Luonnollisesti persujen olisi pitänyt lähteä jo aikaa sitten hallituksesta ja jos he olisivat noudattaneet vaalilupaustaan olla Suomen suurin työväenpuolue, he eivät olisi koskaan moista hallitussopimusta hyväksyneet. Tuolloin olisi säästynyt paljon vaivaa ja kansalta kerättyä valuttaa, jotka nyt on upotettu hallituksen epämääräisiin ja älyttömiin valmistelukohkaamisiin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti Elomaa saa seuraajia, jotta valon juhlan jälkeen pääsemme suunnittelemaan uusia ketkuvapaita eduskuntavaaleja!

Istuva hallituksemme on kaikessa härskiydessään, soutamisessa ja huopaamisessaan sekä antamiensa lupausten syönnissään saavuttanut ainutlaatuisen aseman: Se lienee yksi Suomen historian vähiten arvotettu hallitus. Rahaa siirretään opetuksesta, maakunnista ja tavallisen pulliaisen kukkarosta veroparatiiseihin ja mitään tuottamattoman pääkaupunkiseudun ökyinfraan. SOS on hätähuuto ja toivottavasti tuota huutoa ei kansan tarvitse kauan ulvoa SOS-hallituksen vuoksi: KAIKKI ON MUUTAMASTA PERSUSTA KIINNI! Tuokoon juhannus heidän päihinsä rehellisyyden, yhteisöllisyyden ja epäitsekkyyden valoa!


HYVÄÄ JUHANNUSTA!



maanantai 19. kesäkuuta 2017

SULLE MULLE -PAIKKAJAKO



Itse olen pitänyt luottamustehtävään valittaessa pätevyyttä tärkeimpänä kriteerinä. Onhan asiasta kiinnostunut, siitä tietävä ja aiheen tiimoilta oppimishaluinen luottamushenkilö loistava valinta tehtäväänsä. Toinen tärkeä valintaperuste on suunsa auki saaminen myös tiukoissa tilanteissa. En tarkoita tyhjänpuhumista, riidanhaastamista vaan vaihtoehtojen tuomista päätäntään. Kolmanneksi nosta yhteistyökyvyn ja luotettavuuden. Vasta tämän jälkeen nostaisin valintaperusteeksi kannatuksen omien joukossa.

Kun katsomme juuri julkaistua uusikaupunkilaista luottamuspaikkojen jakoa, voidaan jakokriteereiden tärkeyden olleen kokolailla toinen kuin esittämäni. Puolueiden kovaäänisimmät kellokkaat takasivat itselleen luottamuskentän ykkösasemat. Tämä toteutui kellokkaiden luvatessa hiljaisemmille puoluetovereilleen ns. kakkospaikkoja. Jos joku erehtyi hiukankin esittämään vaihtoehtoisia näkemyksiä, hänet pistettiin syrjään tai jätettiin täydellisesti informaation ja jopa kaiken päätännän ulkopuolella. Astuimme melkoiselle harvainvallan tielle, jossa ensimmäiseksi tallattiin jalkoihin avoimuus.

Niinpä olemme päätyneet luottamustoimijaossa lopputulokseen, jossa maanhiljaisia ja nynnyjä heiluu huipulla plus lautakuntien puheenjohtajina istuu tyyppejä, jotka eivät ole aiemmin istuneet ao. lautakunnassa. Tästä johtuen tietämys ei kanavoida sieltä, missä sitä on sinne, missä sitä tarvitaan. Kaupunkilaisten, joiden parhaaksi lain mukaan päätöksiä tulisi tehdä, eivät saa hyödykseen sitä osaamista ja tietomäärää, mikä olisi ollut vallittavissa. Ikävän usein tällainen miehitys käy varsin kalliiksi ja vie perikatoon.

Jotta kunnan päättäjät tuntisivat kuntalaisten elämää ja ongelmia, tulisi heidän olla taustoiltaan samankaltaisia ammatillisesti ja sosiaalisesti kuin kaupunkilaiset. Esim. eri ammattikuntien tulisi olla edustettuina päätännässä  ja vieläpä siinä suhteessa mitä heitä on paikkakunnalla. Jos katsomme korkeinta päättäjien pöytää, istuu siellä mm. kaksi tohtoria ja yksi pörssiyhtiön paikallispyörittäjä. Tästä saa helposti sen käsityksen, että Uudessakaupungissa on enemmän tohtoreita ja pörssiyhtiön paikalliskihoja kuin autotehtaan työläisiä. Tämän sortin  poppoo ei taida tarjota vähääkään realistista ratkaisuvoimaa tai edes välttävää  kiinnostusta tavallisen kaupunkilaisen ongelmiin saati toiveisiin.

Osaajien sijasta huipulle nousivat mulle, mulle ja hiukan sulle jakaneet kellokkaat eli suurimmiksi valintakriteereiksi nousivat suun aukaisukyky ja aseman itselle rohmuaminen. Ollaan pitkälti tilanteessa, jossa murheelliset  "riitaojat" johtavat joukkoja. Tämän seurauksena sopii odottaa jatkossakin kivaa kaikille kaikkien rahoilla tyyliin: Kun minä hallituksessa järkkään kaupungilta teatterille reilut 100 000€ kai minä saan, pientä korvausta vastaan, kirjoitella ja ohjailla näytelmiä. Murheellisinta ovat hallituksesta poisjääneet. Pois jäivät todella merkittävät uudistajat, todelliset suurtekijät ja uusikaupunkilaiset vaikuttajat, jotka pistivät kaupunkimme talouden kuntoon ja tekivät Uudenkaupungin tulevaisuudesta valoisan: Kiitos MAIJA JUNKOLA-LEHTONEN, SEPPO NIKULA ja HARTO FORSS, teitte ennakkoluulotonta ja hyvää työtä kaupunkimme eteen!








sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Markkinoiden aika on ohi Ukissa vaan ei Laitilassa

Laitilassa tarjotaan ihmisille sitä mitä he haluavat, siksi kansa käy ja viihtyy markkinoilla. Uudessakaupungissa haukutaan ihmiset, kun he eivät tule tapahtumaan, joka ei heitä kiinnosta.

Kotva sitten Uudessakaupungissa julistettiin markkinoiden ajan olevan ohi. Tänään Laitilassa käyneet voivat todeta markkinoiden vetävän mukavasti väkeä, joka tyytyväisenä kulkee kojulta  kojulle. Uudenkaupungin markkinakammoa ja Laitilan markkinaimua täytyy pohtia ihan puolitosissaan. Maantieteellinen etäisyys ei voi aiheuttaa voimakasta eroa markkinoihin suhtautumisessa. Sitä ei saa aikaan myöskään uskonto, joka molemmilla paikkakunnilla on pitkälti sama. Kun koulutuksellista tai kulttuurien välistäkään eroa ei havaitse, eroavaisuutta täytyy lähestyä esimerkin avulla.

Jos kaksi autoliikettä myy naapurikaupungeissa samaa automerkkiä, ensimmäisen liikkeen myyjä toteaa ettei kukaan osta autoja, kun niiden aika on auttamatta ohi. Toisen liikkeen myyjä ei anna kommentteja julkisuuteen, hän vain myy autoja ja yrityksellä menee ihan mukavasti. Lienee selvä missä ongelman syyt lymyävät, jos toinen myyjä saa tavara mukavasti kaupaksi, mutta ensimmäisen jäljiltä jää tavara myymättä. Pitäisikö pohtia vähemmän kauppaa aikaansaavan myyjän sopivuutta tehtäväänsä? Sitähän Uudessakaupungissa ei koskaan tehdä, vaan samat tyypit saavat jatkaa epäpätevinä epäpätevää työtään.

Munamarkkinoilla kulkuväylät suojattiin rekoilla ja betoniporsailla siten, että markkinaväen turvallisuus huomioitiin jopa rekkahyökkäyksen eliminoimisella. Uudessakaupungissa kaikki turvatarmo pistettiin kevyeen verkkoaitaan, joka osaltaan turvasi ainoastaan järjestäjien lompakon täyttymistä. Turvakuviot kuvaavat hyvin niin laitilalaisten kuin uusikaupunkilaisten järjestäjien ajattelumaailmaa: Laitilalaiset pyrkivät tarjoamaan kaupunkilaisille, jotain mitä he haluavat ja huolehtimaan heidän turvallisuudestaan. Uusikaupunkilaisia kiinnostaa vain ja ainoastaan raha, kun sitä ei tule tarpeeksi haukutaan uusikaupunkilaiset pystyyn.

Surullinen totuus on se, mitä kauemmin Kristiina Salon lähdöstä vierii aikaa, sitä surkeammiksi kaupunkimme tapahtumat kurjistuvat. Kaikki juhlavuotemme tapahtumat jäävät tasoltaan alle tavallisen tavarataloviikonlopputempauksen.  Meiltä puuttuu vähäisinkin luomisvoima, näkemys  ja mikä ikävintä: MEILLÄ PUUTTUU KYKY KUUNNELLA KAUPUNKILAISIA JA KESKUSTELLA HEIDÄN KANSSAAN. 

Kerta toisensa jälkeen kaupungin palkkalistoilla oleva ihminen kuittaa epäonnistumiset haukkumalla kaupunkilaiset. Kun katsomme tuoreimpia luottamushenkilövalintoja voi todeta saman menon jatkuvan hamaan tulevaisuuteen: PIENI PIIRI PYÖRII JA TOISILLENSA KAUPUNKILAISTEN RAHAA KÄÄRII! Niinpä Uudenkaupungin juhlavuosi jää ilman totaalista muutosta, historiaan valjujen tapahtumien, luomiskyvyttömyyden, näköalattomuuden plus epäonnistuneen amatöörimäisen viestinnän ja markkinoinnin  riemukulkuna!

torstai 15. kesäkuuta 2017

TIMO SOINI: Messiaasta kierosarviseksi piruksi!

Soinin johdolla persut ottivat ensimmäisen jytkyn, 39 kansaedustajaa, vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.  Tuolloin puolue vetosi EU-tyytymättömiin viljelijöihin ja persut nousi kolmanneksi suuremmaksi puolueeksi ohi keskustan. Persut jäivät oppositioon markkinoimaan EU-vastaisia teesejään. Samalla puolue alkoi, laman keskellä herättämään kiinnostusta työväestön keskuudessa. SDP käänsi tuolloin selkänsä tavallisille työläisille, siinä puolueessa elettiin Urpilaisen-Jungerin höttörakkaus aikaa.

2015 Soini lähti hakemaan jytkyjen jytkyä markkinoimalla persuja Suomen suurimmaksi työväenpuolueeksi ja pienen ihmisen puolustaksi. Muina vaaliteemoina nousivat esiin Kreikalle ei senttiäkään lisää velkaa, rajat kiinni ja missä EU, siellä ongelma. Vaikka 2015 vaaleissa persut menetti kaksi edustajapaikkaa, nousi se kansanedustajien määrällä mitattuna, ohi kokoomuksen, Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tuolloin Soini vei persut Sipilän ja Stubbinhallitukseen ja  tähän reagoi persukenttä välittömästi voimakkaalla urputtamisella.

Jo kesällä, välittömästi kevään vaalien jälkeen, persuissa kasvoi tyytymättömyys Soiniin ja osa vaati hallituksesta lähtöä sekä uusia vaaleja, sillä puolue oli syömässä aivan kaikki antamansa vaalilupaukset. Ensimmäinen shokki äänestäjille oli hallitusohjelma, seuraavaksi Kreikan rahahanat aukenivat, lopulta väkeä alkoi lapata hallitsemattomasti rajojen yli Suomeen. Gallupit osoittivat persujen kannatuksen romahtaneen, mutta Soini piti ylimielisesti kritisoijat hiljentäen, silläkin kansaa ärsyttäen, puolueensa hallituksessa ja ministerin salkusta kiinni.

Soini toimi omassa puolueessaan diktaattorin elkein. Erimieliset pistettiin tylysti sivummalle. Jyväskylässä, menneenä viikonloppuna, persukentän ääni konkretisoitui. Puolueen menestykseen nostanut, mutta sen jäseniä halveksien kohdellut ja alistanut Soini sai viimeinkin vastaanottaa  maakunnissa muhineet patoutumat. Menneen ajan suuruus, jytkyn tekijä putosi korkealta ja kovaa. Soinin sepustuksia jopa ivattiin ja hänelle naurettiin pilkallisesti. Kuten Soini itse Jyväskylässä totesi, Jyväskylässä toteutui demokratia.

Jyväskylän jälkeen soinilaiset Terhon kannattajat julistivat ettei persut ole enää sama puolue kuin ennen kokousta. Tämä pitää paikkansa persut muuttui samaksi puolueeksi, mikä se oli ennen vuonna 2015 alkanutta sanojen syöntiä. Tätä puoluetta ei Soini eivätkä hänen seuraajansa halunneet takaisin.


Kautta linjan Soinin kirkkaasti tähtiin noussut ura saa nyt synkkääkin synkemmän loppuun. Mies tullaan muistamaan Suomen poliittisen  historian törkeimpänä takinkääntäjänä, kieroimpana luikurina ja kaikkien Juudasten isänä.  Poliitikot ovat varsin usein itsekkäitä pelureita, mutta tuskinpa kukaan on koskaan vetänyt samanlaista poliittista teatteria ja alistanut Suomen toiseksi suurimman puolueen omien tavoitteidensa halvaksi keppihevoseksi.

Soinilaisten loikkarien vetoaminen kansalta vaaleissa saatuun mandaattiin on kerrassaan pöyristyttävää jeesustelua. Ehkä he joskus saivat oikeiden toimia vaalilupaustensa mukaisesti. Mutta syötyään jokaisen lupauksen ja unohdettuaan äänestäjänsä tavalliset suomalaiset työläiset, he menettivät mandaattinsa - tästä gallupit puhuvat karua kieltään. Nyt alkuperäiset puheet halla-aholaisten vallankaappauksesta ovat kääntyneet päälaelleen. Kaikkialla tiedetään soinilaisten varautuneen Halla-ahon voittoon, turvaten poliittisten asemiensa säilyttämisen oman puolueen hajoamisen uhalla ja muiden puolueiden avulla.

Tavalliset persujen äänestäjät eivät ole halla-aholaisia eikä terholaisia. He valitsevat Halla-ahon, koska tämä sietää muitakin ajatussuuntia kuin omansa. Soinilaisethan vaativat sokeasti tapahtuvan Soinin seuraamisen, jonka ainoa motiivi löytyy muutaman tyypin ministerinä pysymisessä ja kahdenkymmenen tyypin täydessä kansanedustajan eläkkeessä - TUSKINPA VUONNA 2015  524 04 SUOMALAISTA ÄÄNESTI TÄMÄN VUOKSI PERSUJA!


tiistai 13. kesäkuuta 2017

SOINI HÄVITTÄÄ MINISTERIHIMOSSAAN PERSUT?

Soini meni ministerin kiilto silmissään hallitukseen vaikka hallitusohjelma rikkoi hänen antamansa vaalilupaukset. Koko hallituksessa oloajan puolueen kannatus laski, koska vaalilupauksien syönti jatkui loputtomiin. Puolueessa ja etenkin eduskuntaryhmässä Soinin asema säilyi vahvana, sillä kritisoijat pistettiin armottomasti syrjään ja ruskeakieliset Soinin sokeat seuraajat saivat jatkaa. Käänne tapahtui vasta Jyväskylässä, jossa kenttäväki sanoi kuka käskee ja mitä kuuluu.

Halla-aho näytti Soinille hienovaraisesti ovea ministerin tehtävistä. Vielä viikonloppuna Halla-ahon suosioon Soini totesi demokratian toteutuneen. Tänään on kokolailla toinen ääni kellossa, Soini luotti kavereihinsa Sipilään ja Orpoon ja keräsi ympärilleen ruskeakieliset kansanedusta.  Heidän tuellaan hän turvaa jatkonsa ministerinä. Soinille ministerinhimon rinnalla edes se ei merkitse mitään, että hän hävittää pahimmillaan koko puolueen poliittiselta kartalta.

Vai löytyykö persuluopioden motiivi hypätä Soinin kelkkaan niinkin raadollisesta asiasta kuin täydestä kansanedustajaneläkkeestä. Joka tapauksessa vaikuttaa vähintään ihmeelliseltä etteivät puolueen kansaedustajat vähääkään välitä pari päivää sitten puolueen kenttäväen selvääkin selvemmästä äänestystuloksesta. Omaetu taitaa ratkaista silloin, kun totellaan omien äänestäjien sijaan kokoomuksen sekä keskustan johtajia ja väitetään tämän olevan pienen ihmisen puolustamista

Jättäessään puolueen soinilaiset kansanedustajat selkeyttävät perussuomalaisia puolueena ja tukevoittavat sen tulevaisuutta. Persujen on helpompi lähteä tuleviin vaaleihin ilman itsekkäitä takin kääntäjiä ja vaalilupausten syöjiä - puolueen huipulla pöytä puhdistuu kerralla. Ongelmaksi jää enää maakunnat, joihin Soini on istuttanut hänelle nöyriä luottomiehiä. Kolmas ongelma löytyy säätiöstä, sillä siellähän heiluu edelleen Soini ystävineen. Säätiön johdosta ei kansanliike äänestä ketään ulos vaikka siellä olisi kuinka paljon kansanliikkeen avulla haalittua rahaa ja varallisuutta.

Persuloikkaireiden on turha puhua pienen ihmisen asialla olosta, sillä sen suunnan he ovat toistuvasti pettäneet ja uskottavuutensa lopullisesti menettäneet. Mikäli Halla-aho nostaa hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisen näyttävästi esiin ja esittää käytännön esimerkkejä pienen ihmisen aseman parantamiseksi kohoaa puolueen kannatus valtaviin mittoihin. Pelkällä pakkoruotsin vastustamisella ja islamilla pelottelulla kannatus kasvaa, mutta todellisella pienen ihmisen etujenajamisella otetaan kaikkien äänivyöryjen äiti!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

VALAA EI SAA SIVUTTAA EIKÄ UNOHTAA!

Yksi on yli muiden, kun puhutaan sananvapauden sitkeästä puolustamisesta ja tasapuolisesta takaamisesta kaikille - AIVAN KAIKILLE! Samainen mediatasapuolisuuden eteen taistelija ei myöskään unohtanut pienempi ja heikoimpiaan, vaan hän puolusti heitä itseään säästämättä. Harvat meistä ovat valmiita pistämään kaiken peliin taistelussa mielikuvituksetonta mielivaltaa ja häikäilemätöntä puoluevaltaa tai itsekästä omaneduntavoittelua vastaan. Täytyy tunnustaa, että Vala eittämättä kuuluu mainitun kategorian miehiin!

Kun puolueet junttasivat häikäilemättömästi teesejään ja mielipiteenvapautta rajoitettiin mielivaltaisesti ja jopa väkivaltaisesti, nousi yksi mies kaikkea tätä vastaan. Hän ei antanut puolueiden, ei yksin eikä yhdessä, hiljentää itseään, vaan uljaasti puolusti vapaan ja tasapuolisen tiedonvälityksen säilyttämistä kaikelle kansalle. Tämä epäitsekäs, päättäjien ja puoluekihojen sylkykupiksi joutunut mies kantaa ylpeänä ja rehellisenä nimeä Vala.

Päättäjien ja virkahenkilöstön käydessä yhteiskuntamme heikoimpien kimppuun, he saivat puolustajakseen peräänantamattoman Valan. Myös kaikille lapsille, kotioloista tai vanhempien varallisuudesta riippumatta täytyi taata tasapuoliset koulu- ja kasvuolosuhteet, perusteli Vala. Vaikka tiedeyhteisöjenkin enemmistö oli vastaan, ei hän antanut periksi. Ilman Valaa kymmenet. kenties sadat ihmiset olisivat kokeneet lobotomian ja vammaiset olisi steriloitu. Älkäämme unohtako tulenkantaja Erkki Valan saavutuksia ja muistakaamme: EI NIMI MIESTÄ PAHENNA TAI PARANNA, VAAN MIEHEN TEOT!

Linkki Erkki Valan biografiaan

Linkki wikitietoon Erkki Valasta


lauantai 10. kesäkuuta 2017

DEMARITEATTERI ESITTÄÄ: JUNALLA KAUPUNKIMME SYNTY JA ...?

TARJOLLA TEATTERIELÄMYS KAUPUNKIJUNALLA!

 Teatterimme tekee merkittävän tempauksen, jota en tiedä muualla koetetun tai nähdyn: Kaupunkijunamme kiertää näyttelijöiden ja katselijoiden keralla ympäri kaupunkia. Junan pysähtyessä vetävät näyttelijät pienen sketsin. Matka alkaa linja-autoasemalta, jonne noin tunnin reissu myös  päättyy.  Junan edetessä matkalaisille valotetaan kaupunkimme historiaa ja tapahtumia. Teatterielämysmatkasta joutuu pulittamaan muodollisen maksun.

Itse pääsin ennakolta kokemaan po. elämyksen ja voin taata sen olevan ikimuistoinen! Näytelmän käsikirjoittaja on Lea Myllymäki(sdp ja kaupunginhallituksen jäsen). Edellisen paikallisen käsikirjoituksen teki Jaana Vasama(sdp kaupunginhallituksen jäsen, tuolloin myös kansanedustajaehdokas). Käsikirjoittajalinja osoittaa, että meillä todellakin on Uudessakaupungissa ihka aito demariteatteri .

Näytelmän sisältöä en ryhdy avaamaan enkä arvioimaan sen suuremmin kuin totean sen olevan jonkinlaista historiallista satiiria. Suomen ja Uudenkaupungin juhlavuosina ei voitane esitystä arvioitaessa puhua kansallisromantiikasta sen enempää kuin kunnallisromantiikasta. Mielestäni huonoa makua  osoittaa naureskelu Uudessakaupungissa viime vuosina palaneille taloille - niittihän tuolloin kuolema satoaan. Mutta menkää ihmeessä itse katsomaan ja muodostakaa oma näkökantanne, kenties koette positiivisen spektaakkelin!

 Juna-aikatauluihin tästä

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Neuvottelut jatkuvat: KAIKKI DEMARIT EIVÄT HYVÄKSY PRÖÖTA!



On mielenkiintoista seurata sivusta ja saada osalleen tihenevää tietosadetta, jota nyt ropisee rankasti useista poliittisista suunnista. Ensin minun täytyy todeta, että olin väärässä väittäessäni, että niin kauan voi neuvotella, kun nimet kirjoitetaan paperiin. Nimiä tuhrattiin aikaa sitten papereihin, mutta neuvottelut sen kun jatkuvat. Osa demareista ei hyväksy nyt kaavailtua ja julkaistua paikkajakoa. Osa pitää sitä epädemokraattisena, samoin he vieroksuvat kahden merkittävimmän luottamuspaikan antamista marginaaliryhmälle eikä kaikki demarit hyväksy kyseisen marginaaliryhmän valintoja keskeisiin luottamuspaikkoihin. Niin ikään demareissa on tyytymättömyyttä oman puolueen ökysiiven ja heidän nuolijoidensa  huippupaikoihin tunkeutumiselle.

Demarit jakautuvat vahvasti kahtia ja niinpä tarvitaan kahdeksan demarin enemmistö kääntämään neuvottelukelkka kohti demokratiaa kaupunkimme tulevaisuuden eduksi. Nykyinen neuvottelutulos palvelee demareitakin vain lyhyellä aikajänteellä, jättäen armottomat arvet ja vaikeuttaa tulevaisuudessa puolueiden yhteistyötä. Viimeistään nyt olisi syytä hoksata, että päätöksiä tulee paikkajaossa tehdä kaupunkilaisten näkökannasta eikä jonkun puolueen parhaaksi tai neuvottelijan mieltymysten mukaan.

Viikonloppuna saattaa tapahtua melkoisia neuvottelukäänteitä ja kaikki merkittävät paikat jaetaan sittenkin kolmen suuren kesken. Niin kauan kun epävarmuus vallitsee, voivat pienryhmät toimia, sillä pahimmillaan he saattavat menettää kaiken jo saavuttamansa. Samasta syystä kannattaa isompien lähestyä pientyhmiä. Kävi miten kävi, tämän sopan jälkeen demareissa on kaksi ryhmää. Ja mitäpä vielä: IKIMUISTOISTA 400-VUOTISJUHLAA UUDESTAKAUPUNGISTA!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Wala valitsi demarit jo 2010



Joulukuussa 2010 istuttiin erään uusikaupunkilaisen yrityksen neuvotteluhuoneessa ja pohdittiin kaupungin surkeaan tilaan ajautunutta ja entistä surkeampaan tilaan ajautuvaa taloutta sekä voimakasta väestökatoa. Päätäntä oli salamyhkäistä ja esittelijöiden faktojen pitämättömyys paljastui useiden päätösten jälkeen. Eri puolueista koostunut viiden valtuutetun poppoo tuli faktoja pyöritettyään siihen tulokseen ettei hallituksen puheenjohtaja Heikki Wala kyennyt hoitamaan laadukkaasti tehtäviään.

Niinpä poppoo päätyi pohtimaan korvaajaa Walalle. Jo tuolloin Walaan tyytymättömiä löytyi runsaasti myös kokoomuksesta. Kävi kuitenkin niin, että koripallo-ottelussa yksi hyvätahtoinen hölösuu möläytti tapaamisessa ilmenneen tyytymättömyyden vasemmiston valtuutetulle. MÄÄ KERRON SULLE SALAISUUDEN, ETHÄ KERRO KENELLEKKÄÄN -tyylillä levinneen uutisen saivat kaikkia pian tietää Walaan kohdistuvasta syvästä tyytymättömyydestä. Tuolloin virkajohto, muutama napavaltuutettu ja lehdistö synnytti vastareaktion, jonka kohteena olivat persut Rake ja minä.

Lehti julkaisi jouluaaton aattona massiivisen kokosivun mollausuutisen persuvaltuutetusta. Kaupunginjohtaja, Wala, yksi rehtori ja päätoimittajat esittivät väittämiä, jotka perustuivat tutkintapyyntöihin. Rakesta ja minusta tehtiin julkisessa sanassa kelvottomia luottamushenkilöitä. Tältä pohjalta tuon aikainen kokoomuksen nokkamies lähestyi muita puolueita kirjeellä, jolla pyrittiin heittämään Rainer Tähtinen hallituksesta. Demarit osa kokoomusta ja jopa persujen Nummi ja Lehtonen suostuivat tähän. Sen sijaan vasemmistoliitto ja keskusta pysyivät paikanjakosopimuksen takana.

Tässä keskustan vastaus, jonka paikanjakosopimuksen rikkomista esittänyt kokoomuspomo tuolloin sai:



"....Nyt minusta tämä näyttää siltä että kokoomuksella tai ainakin Heikillä on tarve poistaa Rainer hallituksen pöydän ääreltä, eikö? Ensinnäkään ei ole oikein että menemme toisten sopimusosapuolten alueille.
Varmaan tiedät että Heikin toimintaan ollaan monella tavalla tyytymättömiä myös kokoomuksessa. Mutta emme siihen halua puolueena puuttua keskinäisestä sopimuksesta johtuen vaikka aihetta mielestäni on.
Jos teidän mielestä Veijo on vahvempi tekijä hallituksessa ratkomaan kaupungin todella vaikeita ongelmia kuin Rainer, et varmaan itsekään siihen usko.
Rainer on kaupungin ääniharava ja uskaltaa ottaa vaikeita asioita esille hallituksessa ja samoin perehtyy niihin huolella. Veijo ei ole käyttänyt juuri yhtään puheenvuoroa hallituksessa valtuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Myöskin niissä hallituksen kokouksissa, joissa olen ollut mukana Rainer on ollut enemmän oikeiston kanssa samaa mieltä kuin esimerkiksi teidän naisedustajat. Eivätkä meidänkään edustajat aina ole olleet suoraviivaisia, kuten en varmaan itsekkään. Myöskin hän ilmoittaa ryhmäkokouksessa aina etukäteen jos aikoo poiketa oikeistoryhmän kannasta.
Toivon että pitäydytte sopimuksessa kaikilta osin. Meidän on saatava parhaat mahdolliset voimat kaupungin päättäviin elimiin, joilla on uskallusta ja tahtoa saada todellisia muutoksia aikaan.
Näitä sitten ratkomme viimeistään huomenna.
Yhteistyöterveisin XXXXX"

Lopulta valtuustossa tuli päätöksen aika. Wala marssi ryhmänsä edessä vaatien kaikkia noudattamaan ryhmäkuria, jonka Maija Junkola-Lehtonen kyseenalaisti toisen puolueen asioihin puuttumisena. Tähän Wala karjui: Näytätte äänestyslipun vierustoverillenne. Meidän persujen ryhmä näytti kutistuneen kolmeen(Rake,Juha ja minä), mutta yksi kokoomuslainen äänesti meitä ja saimme hallituspaikan, jota ei ottanut Rainer Tähtinen vaan Juha Aaltonen. Wala jatkoi valtuustokauden loppuun, kiitos demareiden - siksipä hän poseerasi vaalimainoksissa kahden demarikihon keralla.

Esitettyyn nähden on pöyristyttävää, jos tuolloiset kokoomusjohtajat, nyt puolueesta ulos lentäneet, nykyisen PRO:n nokkatyypit puhuvat demokratiasta ja rehellisyydestä, pienryhmien tai ääniharavan kunnioittamisesta ja kaupungin etujen ajamisesta. Heille kyseessä on vain ja ainoastaan henkilökohtainen valta, jonka eteen ei kieroilla ja syödä lupauksia ainoastaan itse, vaan sitä vaaditaan myös muilta. Mainitun valtuustonkokouksen jälkeen Walan luottamus kokoomuksessa alkoi hiipua lopullisesti ja hän etsi yhteistyökumppaneita demareista ja etenkin sen ökysiivestä.

Herättää melkoista hämmennystä: Miksi joku edes lähtee neuvottelemaan  täysin epäluotettavan porukan kanssa. Tällä porukalla ei ole mitään muuta tähtäimessä kuin henkilökohtainen luottamusasema eli valta. Minkäänlaisia visioita ei PRO:n nokkatyypeiltä vallankäytölle löydy. Eikä se ole tarkoituskaan. Tämän  taas todistaa se, että yksin hamutuissa puheenjohtajan asemissa ei voi tehdä yhtään mitään omaa, kun ei ole ketään oman ryhmän jäsentä esityksiä kannattamassa. Saas nähdä kuinka käy, kun kahden vuoden jälkeen Walan tulisi luopua paikastaan?

Mainittakoon vielä loppuun, että lehden 2010 jouluaatoton aattona julkaisemat tutkimuspyynnöt eivät koskaan edenneet oikeussaliin. Syyttäjän syyttämättä jättämispäätöksiä ei koskaan lehdessä julkaistu eikä aatonaaton virheitä oikaistu - päin vastoin niitä hehkutettiin sadat kerrat uudestaan ja uudestaan.

torstai 1. kesäkuuta 2017

VAIN UUDENKAUPUNGIN SANOMAT PYSTYY TÄHÄN!

Jos jossain, niin Uudessakaupungissa ykkösjulkaisu pitää paikallisia asukkaita äärimmäisen tyhminä. Journalistinen valistus lähtee peruselämän perusjutuista, joskus tuntuu että kerrotaan asioita, jotka ovat itsestään selviä: Kirpputoreilla myydään kirpputoritavaraa ja ihmiset ostelevat niitä - jouluna annetaan joululahjoja ja syödään suklaata - pääsiäisenä munat tekevät kauppansa - syksyllä lähtevät lehdet puista jne.. Nyt tähän hämmästyttävään ketjuun voidaan lisätä Uudenkaupungin Sanomien poliittinen huippuosaaminen ja oivaltaminen, joka otsikoituu: 
TULEVAISUUS ON, MITÄ TÄNÄÄN PÄÄTÄMME!


On hienoa, että ihmisiä valistetaan siitä, että päätöksenteolla vaikutetaan tulevaan eikä menneeseen. Kokonaan toinen juttu lienee valistuksen tarpeellisuus, sillä keskimäärin ihmiset tietävät, että enne tekoja ne suunnitellaan ja uudelleen suunnittelulla ei tehtyä saa tekemättömäksi. Jos lehti rehellisesti valottaisi hiukan historiaa ja paneutuisi suosikki wesselinsä valta-aikaan, menisi otsikko näin: EILISEN PÄÄTÖKSISTÄ MAKSAMME TULEVAISUUDESSA MILJOONIA! -Vai onko rättihalli, muut hallit, takaukset, Tontonmäki, etanolitehdashuijaus jne. maksettu? Jokaisen sopii semminkin perehtyä tosiasioihin, historiaan ja fundeerata kertooko po. otsikko kirjoittajan nerokkuudesta sen puutteesta vai ylimielisyydestä lukijoita kohtaan?

PRO:n kakkonen Matti Ankelo esittää melkoisia tulkintojaan demokratiasta. Hän korostaa kuinka valtaa tulee antaa tyypille, joka sai seitsemän prosenttia äänistä, mutta samalla väheksyy kolmen suuren puolueen äänestäjiä:
Ei tarvita hämmästyttäviä matemaattisia lahjoja, kun voi todeta kolmen suurimman puolueen yhteenlasketuksi valtuutettujen määräksi 31. Kaipa siinä tulee matemaattisesti noteerattua kuntalaiset paremmin kuin 24 valtuutetun enemmistöllä vai tuleeko jälkimmäiseen rähinäremmilisä? Kun vielä muistetaan mediamanipulointi ja todetaan keskeisimpiä luottamuspaikkoja jaetun ryhmälle, jolla on valtuustossa viisi paikkaa, voidaan nyt puhua äärimmilleen viritetystä demokratian irvikuvasta.


 Neljä vuotta istuin ja katselin Ankelon touhuja silloisen koulutuslautakunnan puheenjohtajana ja se oli kaaosta kaaoksen perään: ihmeellisiä äänestyksiä, ulosmarssi ja joukkopako lautakunnasta. Ankelon juttua lukiessa muistikuvat kokouksista palaavat mieleen ja kiinnostus lautakuntaa kohtaan herää, mutta ei sentään: SE ON NELJÄN VUODEN HELVETTI! Otettakoon tähän yksi lainaus Ankelon puheenjohtajuutta paikalla seuranneelta silloiselta hallituksen jäseneltä: "Koulan kokouksissa istuneena, sormella kuitenkaan ketään osoittamatta, en voi kuin todeta, että sellaista manipulaatiota, maallikkojäsenten aliarvioimista ja tarkoituksellista väärinymmärtämistä en ole muissa lautakunnissa nähnyt."

Kun arvioitte Uudenkaupungin tapahtumia, muistakaa yksi juttu: Jos tietonne perustuu ykköslehtemme uutisointiin, on teiltä jäänyt toinen puoli ja todellinen totuus kuulematta. Tämä media vaikutti  juuri käytyjen vaalien tulokseen ratkaisevasti. Jos joku epäilee tai kyseenalaistaa väittämäni hänen sopii pohtia seuraavaa. Meillä on kaksi ehdokasta:

Ensimmäisen aikana on lapsilta viety koulut, ajettu alas palveluita, aloitettu sairaalan alasajon, myyty miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta, kiihdytetty kaupungin väestökatoa, vähennetty yrityksiä ja työpaikkoja, lomautettu  kaupungintyöntekijöitä, tehty miljoonilla hukka investointeja, matkusteltu kuntalaisten rahoilla, salattu asioita, levitetty väärää tietoa luottamushenkilöistä, salattu työpaikkakiusaus, nostettu veroja sekä taksoja ja ennen kaikkea ajettu kaupungin talous selvitystilaan ja lähes kriisikunnaksi.

Toinen ehdokas on ollut korjaamassa ensimmäisen virheet, saanut yhteistyössä muiden kanssa nostettua kaupungin  talouden miljoonia euroja plussalle ja mahdollistanut kymmeniin vuosiin ensimmäiset mittavat investoinnit kaupungin asukkaiden elämisenlaadun parantamiseksi, kouluolojen modernisoimisen ja muuttoliikkeen kääntämisen positiiviseksi. Jos, näistä selkeistä näytöistä huolimatta, kansa tekee vaaleissa ensimmäisestä ehdokkaasta ääniharavan ja pudottaa toisen ehdokkaan valtuustosta, kyse on vain ja ainoastaan tiedonpuutteen vaikutuksesta vaalitulokseen. Vaikka tämän vaalituloksen kanssa täytyy elää, ei sitä tarvitse hyväksyä eikä se ainakaan saa toistua!

Linkki Raken blogiin: Näkemys koulasta ulkopuolisen silmin!

Linkki blogiini: Koulan ulosmarssi, sis. 108 kommenttia, joukossa Matti Ankelo ja Sanna Loven 

Linkki: Yle kuntavaalit 2017 Uusikaupunki

tiistai 30. toukokuuta 2017

MINNE VIE WALAN VIITOITTAMA TIE?

Harva edes uumoilee sitä, mitä sopii odottaa Walan noustessa hallituksen puheenjohtajaksi. Media ei aikoinaan valaissut niitä hämäryyksiä, joita kaupunkilaiset maksavat vieläkin. Uudessakaupungissa tiedotus ja viestintä oli, jos mahdollista, vieläkin onnettomampaa ja tuloshakuisempaa kuin tänään. Wala oli nöyrääkin nöyrempi kaupunginjohtajan sätkyketku. Täysin kritiikittä hän palveli kaupunginjohtajaa, joko virheellistä tietoa jakaen, vaieten tai sopivia vainoja järjestäen. Mitään ei saanut kyseenalaistaa tai edes kysyä, seuraava episodi osoittaa kuka oli käskijä Uudessakaupungissa.

Aikoinaan 2009 Naantalin seminaarissa kamreeritar  yritti avata hälyttävään suuntaa ajautuvaa taloustilaamme. Tilaisuutta varten oli tehty kallis konsulttityö, jossa Uudenkaupungin toimintoja tarkasti vertailtiin vastaavanlaisten kaupunkien vastaaviin toimintoihin. Tilaisuus tössäsi alkuunsa, kun kaupunginjohtaja keskeytti kamreerittaren esityksen tavalla, jonka pääsanoma oli tyyliltään jatkumoa hänen letkautuksilleen: Lama kiertää Uudenkaupungin, jäähän meille halli jne. Nyt kaupunginjohtaja kertoi, että Uusikaupunki on selvinnyt pahemmistakin koettelemuksista, joten ei hätää.

Kamreeritar ehti avata kattavasta konsulttityöstä vain 1/50 osan, joten se jäi suuremmin luottamushenkilöiltä unholaan. Kävipä kuitenkin niin, että eräs kaupungin virkahenkilö soitti minulle, pyysi ryystämään kahvia ja ryystämisen sivussa hän avasi minulle yksityiskohtaisesti konsulttityön. Itse otin asian puheeksi Raken ja Juhan kanssa. Päätimme Raken kanssa lähettää po. konsulttityön kaikille valtuutetuilla, jotta he tietäisivät mistä taloutemme vuotaa ja mihin meidän tulisi kohdistaa huomiomme taloutta oikaistaessa. Valtuutetut olivat tyytyväisiä saamaansa tietoon, mutta näin siihen reagoi kaupunginjohtaja:

"Tervehdys


Valtuutettujen Rainer Tähtisen ja Jari Valkosen toimesta tapahtuva
jatkuva muiden valtuutettujen ja virkamiesten asiaton mollaaminen voisi
pikku hiljaa jäädä vähemmälle.

Rainer Tähtinen ja Jari Valkosen viestissä, 18.10.2009 klo 01:34,
mainittu, 16.2.2009 valmistunut ja Heikki Miettisen laatima
"Säästöpotentiaali -malli" on esitelty kaupunginvaltuuston
strategiaseminaarissa Naantalissa 23.3.2009 klo 10.00-10.30
talousjohtaja Anne Takalan toimesta.

Ko. seminaarissa esiteltiin huomattava määrä erilaista aineistoa, joten
on sinänsä ymmärrettävää, että kaikkea ei muista. Vai aiheuttiko
valtuutettu Valkosen muistinmenetyksen sama aine, joka esti häntä
osallistumasta toiseen seminaaripäivään.

Kaupunginjohtaja Kari Koski"



Myllykirje, kuten Rake sen aikoinaan risti,  vaiensi 40 valtuutettua. Yksikään näistä neljästäkymmenestä ei puuttunut konsulttityön jo vuonna 2009 esittämiin taloutemme vuotokohtiin. Valtuuston enemmistö ei kysellyt, ei kritisoinut vaan käytännössä tietoisesti hyväksyi kaupungin talouden kuralle ajamisen. Tuolloin hallitusta johti Wala ja kuntalaki määrää hallituksen tärkeimmäksi tehtäväksi taloudenpidon. Walan ajan huippusalailussa valtuutetut salasivat itseltään sen minkä itse tiesivät. Kaikki vain siksi, kun kaupunginjohtaja käski Walaa ja Wala muita: MINKÄ TEDÄTTE SEN UNOHDATTE! Sopiiko samaa odottaa jatkossa?

Ohessa linkit Raken ja oman blogini tuon aikaisiin kirjoituksiin ja kommentteihin. Kannattaa käydä etenkin Raken blogissa katsomassa ja sen jälkeen päätellä mihin Uuttakaupunkia viedään!

LINKKI RAINER BLOGIIN

LINKKI BLOGIINI 2009