sunnuntai 28. elokuuta 2016

KONSULTIN TARVE ON VIESTI TIETOVAJEESTA!

Kuntien virkahenkilöiden tulee täyttää määrätyt vaatimukset. Tähän lisätään virkahenkilön henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten lahjakkuus, motivaatio itsensä kehittämiseen, luovuus, sosiaaliset taidot ja kokemus. Jotta kunnat saisivat mahdollisimman hyviä virkahenkilöitä palvelijoikseen, käytetään tavoitteen saavuttamiseksi rahan voimaa. Mitä pätevämpi virkahenkilö, sitä paremmin hän tienaa ja sitä suuremmassa plus menestyvämmässä kunnassa hän työskentelee.

Sama pätee käänteisesti eli huonommin hommansa hoitavat virkahenkilöt jämähtävät pienille liksoille pieniin paikkakuntiin. Nämä virkareppanat saavat ansionsa mukaan eli huomattavasti vähemmän kuin huippukollegansa isoilla paikkakunnilla. Ikävimpään tilanteeseen jää kuitenkin kunta, joka erehtyi palkkaamaan virkahenkilöreppanan. Valmistelu onnahtelee, kunta ja sen asukkaat saavat rekrytoinnissa paremmin onnistuneita paikkakuntia huonompaa valmistelua ja päätösten toteutusta. Pahinta lienee kuitenkin se, että näistä alansa pohjimmaisista kunnat eivät  tahdo päästä millään eroon, vaan joutuvat paikkamaan em. reppanoiden suoritevajetta ulkopuolisin voimin eli konsultein ja se taas maksaa.

On ymmärrettävää, että spesiaaleissa jutuissa tarvitaan erityisosaamista, mutta jos kunta tavan takaa, varsin usein ja  kovinkin yksinkertaisissa tahikka joutavissa asioissa käyttää konsultteja, on virkakunnan tasonmittauksen aika. Rake Tähtinen otti aikoinaan esiin kaupunkimme virkakunnan tason ja totesi, että kaupungille tulisi halvemmaksi, jos se maksaisi yhdelle henkilölle 500 000€ siitä ettei tämä tekisi mitään.  Nähdäkseni tämän sortin pohdinnalle löytyy sijaa nykyisessäkin kuviossamme.

On vähintäänkin koomista, jos kunta tarvitsee oman strategiansa luomisessa ulkopuolista konsulttia ja on vieläpä valmis uhraamaan siihen 30 000€. Ketkä muut ovat kunnan haasteiden ja mahdollisuuksien parempia asiantuntijoita kuin kunnan oma virkahenkilöstö, luottamushenkilöt ja yrittäjät sekä järjestöt?  Ulkopuolinen konsultti tuo vain yleisluontoista liirumlaarumia, jolla se rahastaa kuntia. Mikäli tällaista asiaa eivät päättäjät itse hoksaa, ovat he virkakunnan lisäksi aivan väärässä roolissa. Strategia tapauksessa pitäisi ihan aluksi katsoa aiempien strategioiden merkitys. Ollaanko niihin aikaisemmin sitouduttu vai ollaanko niistä lipsuttu ja ne ovat jopa lopulta unohtuneet kokonaan. Tuolloinhan strategiasta ei löydy muuta kuin tekemisen riemu ja miinusmerkkinen luku kulusarakkeessa!

Kun yhteisö käyttää varsin tavallisissa asioissa konsulttia, joka maksaa, lienee parasta samalla pohtia tekeekö konsultti jonkin yhteisön toimijan työtä. Mikäli näin tapahtuu, lienee parasta ottaa konsultin palkkio pois siltä kustannuspaikalta, jonka työpanosta konsultilla paikataan ja tämähän käy oivallisesti lomauttamalla. Mielummin tarkastelisin kohta kohdalta menneiden vuosien konsulttitarpeiden käyttöä ja arvioisin näin virkahenkilöstön työtehokkuutta/laatua ja ryhtyisin sen vaatimiin toimenpiteisiin.

lauantai 27. elokuuta 2016

OPETUSTOIMEN KATSOTTAVA TULEVAISUUTEEN!

Uuden tekeminen ei onnistu ellei sen alta pureta ensin vanhaa pois. Vehmaalla tämä ymmärretään Uudessakaupungissa moista ei kyetä  hoksaamaan. Meillä vanhaa puolityhjää ongelmia oireilevaa vanhaa koulua lämmitetään vuodessa toiseen varmaankin jo kymmenettä vuotta ja sama vähäpäisyyttä todistava malli jatkuu. Vehmaalla vanha puretaan alta pois. Niin ikään Vehmaalla rakennettiin uusi palloiluhalli. Samoin tehtiin Mynämäellä ja tehdään parhaillaan Laitilassa, meillä vapaa-aikarakentaminen rajoittuu urheilukentän satojentuhansien eurojen hintaiseen ulkohuussiin.

Vehmaalla pistetään ongelmakoulu sileäksi uuden tieltä. Uudessakaupungissa haikaillaan lähes kymmenen miljoonan remonttia paljon vanhempaan kouluun, joka on vuosikaudet olleet puolittain tyhjänä energiasyöppönä.

Kummalliseksi kaupunkimme kiinteistökehityksen lopputuloksen tekee se, että vaikka Uusikaupunki ei ole rakentanut kaupunkilaisille juuri mitään, on kaupungin omistama kiinteistömassa kasvanut äärettömiin mittoihin. Uusikaupunki on unohtanut asukkaat ja siksi väki muuttaa toisaalle. Voi perustellusti kysyä, onko toiminta silloin täyspäistä, jos kaupunkilaisia hyödyttävien kiinteistöjen määrää vähenee, mutta silti kaupunkilaisten maksuvalmiutta rasittaa yhä kasva kiinteistö massa ja kaiken tämän toteuttamiseksi uhrataan miljoonia euroja kaupunkilaisten rahaa?

Meiltä hävitettiin viisi toimivaa hyvää koulua ja sen seurauksena yksi, kymmeniä vuosia suljettuna ollut, koulurakennus remontoitiin sadoilla tuhansilla euroilla vastaamaan välttävästi ajanmukaisia kouluvaatimuksia. Jo tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, suunniteltiin Viikaisten huonokuntoisen koulun remonttia. Ajat muuttuvat, mutta suunnitelmat eivät - olemme jämähtäneet taantumuksellisen, härkäpäisen, luomiskyvyttömän ja kaupunkimme tuhoon ajavan valmistelun uhreiksi. Kuten katse kaupunkiimme ja sen ympärille osoittaa olemme tekemässä Uudestakaupungista tunkkaista teollisuusaluetta, jota ympäröivät asukkailleen virikkeitä ja elämisen puitteita rakentavat kunnat!

Meidän täytyisi viimeinkin irtaantua 1950-luvulle ja peruskoulujen alkuaikaan jämähtäneistä opetus- ja koulukuvioista. Nyt eletään vuotta 2016 ja valmistelumme, kuten kaikin toimintamme tulisi tähdätä siitä eteenpäin eikä härkäpäisesti nostaa esiin ajasta jälkeen jääneitä useasti torpattuja hankkeita. Viimeinkin tarvitsemme opetuspuolelle tunkkaisuuden ja taantumuksen sijaan uusia raikkaita tuulia sekä luovuutta ja niistä kumpuavia tulevaisuuden visioita eikä jatkuvaa palaamista lähtöruutuun - Muualla jahdataan pokemonia ja meillä pelataan skulahtaneella laudalla Afrikan tähteä, josta rahat ja timantit ovat kadonneet!

Tällä menolla Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlasta tulee kaikkien fiaskojen äiti. Sorvakkoon syntyvää urheilukentän, satojatuhansia euroja maksanutta, paskahuusia lukuun ottamatta meillä ei ole mitään uutta näytettävää arvokkaille juhlavieraille, jotka suurin joukoin saapuvat juhlistamaan kaupunkimme merkkivuotta. Mitä me heille näyttämme? -Pakkahuoneen munkkeja ja siinä sivussa yritämme salata jämähtäneisyytemme viime vuosisadan puolelle. Kiitos taantumuksellisen ja vähäpäisen valmistelumme, emme ehdi mitenkään rakentamaan kaupunkiamme ajan vaatimusten mukaiseksi, mutta voisimmeko edes tehdä pikaisesti päätöksiä, jotka osoittavat kaikille kaupunkimme satsaavan ja luottavan tulevaisuuteen.

torstai 25. elokuuta 2016

VAPAA MEDIA TAKAA VAPAAT VAALIT!

Muutosta ei tule Uuteenkaupunkiin: on väittämä, joka elää sitkeästi kansan keskuudessa. Tästä seuraa väistämättä väittämä: Vain kahelit lähtevät ehdokkaiksi pilkan ja julkisen ilkeilyn kohteeksi. Siksi vain harvat uusikaupunkilaiset pohtivat vakavasti ryhtymistä kuntavaaliehdokkaaksi. Jos asioita hiukan tarkastellaan, voi todeta muutoksen jo saapuneen Uuteenkaupunkiin ja kaupunkimme kulkevan kohti, pitkästä aikaa ensimmäisiä, normaaleja vaaleja, joissa ehdokkaita kohdellaan tasapuolisesti ja reilusti.

Viime valtuustokaudella viikoittain, vailla perusteita, parjattiin ehdokkaita. Tätä ei tapahtunut ainoastaan yleisönosastojen sadoissa nimettömissä kirjoituksissa, vaan aina päätoimittajaa myöden levitettiin valheellista tietoa ja parjattiin ehdokkaita. Kaiken huippuna voitiin pitää ns. poliittisen toimittajattaren luonneanalyyseja ja valtuustoryhmän nimittämistä pelleksi. Tältä pohjalta ponnistavaa uutisointia ei voinut mitenkään  seurata rehelliset vaalit.

Aivan oma lukunsa oli lehden tasapuolinen kädenojennus valtuustoehdokkaille. Julkisuudessa lehti julisti antavansa kaikille valtuustotarjokkaille palstatilaa. Toiset saivat isommin tilaa ja yleensä nämä samat saivat myös paremmat tilat lehdessä. Kuitenkin törkeintä oli lehden puuttuminen ehdokkaiden tekstin sisältöön, jopa kirjoitusten otsikoita rukattiin kirjottavalle ehdokkaalle epäedulliseksi. Koko tasapuolisuusoperaation oli tarkoitus uskotella kansalle lehden olevan reilu ja tasapuolinen, mutta siinä sivussa ehdokkaiden välinen tasapuolisuus jäi toteutumatta.

Vielä tämän vaalikauden alussa saimme nauttia mystisestä ihmeuutisoinnista: lehti puuttui tökerösti puolueen sisäisiin asioihin, jakoi huuhaa tietoa Winnovasta ja Novida kuviosta sekä sotkeutui yrittäjien ja kaupungin väliseen toimintaan. Tämä käsittämättömyys loppui, kun koko kaupunki sai joululahjan eli mediassa tehtiin tilaa tolkun päätoimittajalle. Sen myötä muutos oli melkoinen vai oletteko nähneet vainonomaisesti nimettömien haukkuvan, nimeltä mainiten, päättäjiä? Onko valtuustosta kirjoittava toimittaja mollannut valtuutettuja katkeriksi, kateellisiksi tai pelleiksi? Olemme saanet tolkun päätoimittajan, joka on päästänyt lehtensä toimituksellisen osaamisen irti esim. vuokrakerrostalovouhotus ammuttiin alas, kun median entinen messias yritti ratsastaa sillä. Toimittaja kuuli valtuustossa kaupungin henkilöstön työpahoinvoinnista ja puuttui siihen välittömästi!

Muutos on tullut ja siksipä kaikki seuraamaan Uudenkaupungin Sanomien aloittamaa sarjaa valtuustoryhmien toiminnasta ja tavoitteista. Samalla jokaisen sopii pohtia omaa rooliaan mahdollisena luottamushenkilönä. Nyt tätä työtä voi tehdä ilman pelkoa tulemasta leimatuksi  kaheliksi tai tolkuttomaksi. Lukekaa demarien Lea Myllymäen jututus sekä puolueen vaaliajatelmat ja tämän jälkeen voitte pohtia vaikkapa demarien listoille asettumista. Puolueiden listat ovat avoinna kaikille täysi-ikäisille kaupunkilaisille, joten etsikää puolue, lähtekää mukaan ja vaikuttakaa!

perjantai 19. elokuuta 2016

Kaikki yhden puolesta ja yksi kaikkien yläpuolella?

Aikoinaan Uudenkaupungin Novida liitettiin osaksi LSKKY:tä. Tavoite oli yksinkertainen ja sen vuoksi suunnat Raisioon, Poriin ja Laitilaan hylättiin. Ja tuo tavoite oli se, että näin taattiin Novidan rehtorinviran säilyminen oikealla henkilöllä. Siinä sivussa oppilaitoksemme liittyi kuvioon, jossa Uusikaupunki menetti enemmistö päätösvallan Loimaan kulmakunnan päättäjille. Tätä päätöstä tehtäessä, ainoastaan hallituksen jäsen Rainer Tähtinen varoitti päätösvallan murenemisesta ja sen mahdollisista seurauksista. Raineria ei kuultu ja niinpä ajauduttiin nykyiseen tilaan, josta seuraa johtajuusongelma, jonka taustalla piillee yhden henkilön sosiaalinen osaamattomuus.

Jos Novida olisi aikoinaan fuusioitunut Laitilan vastaavan oppilaitoksen kanssa, olisi meillä siinä yhä merkittävä päätösvalta. Näin ei käynyt vaan yhteistyösuunnaksi valittiin Loimaa. Nyt esitetään irtaantumista vallitsevasta oppilaitoskuviosta ja liittymistä Innovaan. Innovaa on tuloshakunen ns. toimittelijatar väittänyt epistoloissaan jopa laitilalaiseksi, mutta oppilaitos ei ole laitilalainen saati edes raumalainen, vaan siellä päätösvaltaa käyttävät suvereenisti porilaiset. Tästä hyvänä käytännön esimerkkinä voidaan pitää oppilaitoksen Rauman toimintojen rajuja leikkauksia.

Vikurointi loimaalaisia vastaan ja into Porin suuntaan ihmetyttää melkoisesti, sillä käsittääkseni pääsääntöisesti paikallisessa opetuspisteessä ollaan tyytyväisiä nykyiseen johtoon ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Siksipä kyseinen tyytymättömyys ei kumpua  oppilaitoksen sisältä, vaan entisen rehtorin poliittisista taustavoimista. Kun katsomme loimaalaisten ja Novidan historiaa, ainoat säröt löytynevät juuri rehtorin ja oppilaitoksen loimaalaisjohdon väliltä. Pahimmillaan riita kärjistyi, julkiseen kiukutteluun, kiusausilmoituksiin ja teatraaliseen sairauslomalle lähtöön. Jos kaiken tämän takana piileksii vain yksi tyyppi, kannattaisiko ao. tyypin pohtia omaa käytöstään ja kykyjään kollektiiviseen työskentelyyn?

Tietenkin menetetty esimiesasema harmittaa, mutta eläkkeen odottaessa nurkan takana, lienee järkevintä korjata oma kykenemättömyys toimia toisen alaisena ja lopettaa kiukuttele sekä kostontapainen julkinen mullittelu. Loistavasta elämäntyöstä jää väkisinkin ikävä kuva, jos sen viime vaiheet pitävät sisällään temperamenttista toraa ja ikäviä käänteitä. Eikö jokaiselle maistuisi paremmalta jäädä eläkkeelle pidettynä ja harmonisesti toimivan työyhteisön johtajana, jonka visiot ja linjaukset näkyvät positiivisina kauas tulevaisuuteen?

Eniten minua ihmetyttää se, miten ökypalkkaisen ihmisen kiukuttelujen ja itsekkäiden toiveiden toteuttajaksi  voidaan alistaa valtuuston suurin ryhmä ja juuri se ryhmä, jonka pitäisi puolustaa suuripalkkaisten sijaan tavallisia kaupunkilaisia, jotka taistelevat arjen tavallisten perusongelmien kanssa. Vai voiko joku todella väittää, että tavallista kaupungissa asuvaa duunaria lämmittää pätkääkään se, onko Novidan johtaja täällä tai Loimaalla. Päin vastoin tavallista tallaajaa kammoksuttaa julmetusti ajatus siitä, että hänen piikkiinsä ostetaan useilla miljoonilla euroilla oppilaitos vain siksi, että yksi ihminen haluaa päteä sen johtajana maksimissaan muutaman vuoden.

Aikoinaan moiset huijaukset upotettiin kansaan valheellisella uutisoinnilla ja jopa kansalle makkarajuhlia tarjoten. Valheen varmistamiseksi vasta-argumentit jyrättiin pilkkakirjoituksilla, tutkintapyynnöillä. Onneksi tyyli muuttui ja utopioihin nojaava huuhaajournalismi jäi historiaan. Enää palturitoimittaja ei kirjoita numerofaktoja vailla julkaistuja perättömiä talousjuttuja. Jos hänen huuhaakynänsä tuotos pääsee nykyään julkisuteen, on se viime aikoina rajoittunut Hege Weetä seuraavan pöppöpoppoon markkinointiin.

Tämä rustaus perustuu minun näkemyksiini tapahtuneesta ja siitä kumpuaviin tulevaisuuden odotuksiin. Minulle on toissijaista se, mistä Novidaamme johdetaan ja kuka on sitä johtava persoona. Persoonan yhteistyökyky, luovuus ja pätevyys ratkaiskoon; sukupuolella, ihonvärillä, puoluekannalla tms. ei saa olla tehtävässä vähäisintäkään roolia. Suoraan sanoen olen mielelläni väärässä ja todellakin toivon, että joku esittää selkeillä luvuilla ja uskottavilla faktoilla mallin, joka turvaa nykyistä paremmin ja varmemmin Novidan toiminnan ja kehittymisen jatkossa. Enkä epäile hetkeäkään, ettei tällainen takuu varma kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi toteutuva ratkaisu saisi laajan tuen kaikilta valtuutetuilta.

Siksipä odotan lukuja ja faktoja sosialidemokraateilta, jotka oikeastaan ovat vastapalveluksen velkaa muille valtuustoryhmille. Saivathan demarit muilta valtuutetuilta, vain yksi soraääni, lahjaksi äärimmäisen sopivasti demareihin suhtautuvan ja valmistelevan "johtajan".

torstai 18. elokuuta 2016

Mauno Vannaksen syntymästä 125 vuotta!

Mauno Vannas syntyi 18.8.1891, joten nyt, hänen 125-vuotis syntymäpäivänään, on paikallaan pohtia miehen kädenjälkeä kaupungissamme.

Mauno Vannas on vielä kuolemansa jälkeen merkittävä Uudenkaupungin ystävä ja kaupungin suurin yksityinen hyväntekijä. Hänen nimeään kantava säätiö on, jo kymmenien vuosien ajan, mahdollistanut kaupunkimme kaunistamisen ja julkisuuskuvan entraamisen. Vannaksen säätiöltä saadut summat eivät ole olleet pikkurahoja ja tulevaisuus huomioiden puhtaan miljoonista!

Vanha sanonta, kukaan ei ole messias omassa kylässään, pitää paikkansa myös Uudenkaupungin ja Vannaksen suhteen. Miehen nimeä kantavan säätiön rahat kyllä kelpaavat kaupungille, mutta pientä reliefiä lukuunottamatta kaupunkimme ei ole mitenkään huomioinut suurta hyväntekijäänsä. Vähemmän kaupunkiin vaikuttaneet entiset uusikaupunkilaiset sen sijaan huomioidaan jopa heidän nimeään kantavalla tapahtumaviikolla.

Uudenkaupungin suhtautumisen Mauno Vannakseen tekee vähintäänkin kyseenalaiseksi se tieto, mitä kaupunkimme suuresta ystävästä ja hyväntekijästä levitetään Uudenkaupungin ulkopuolella. Siksi esitänkin pohdittavaksi Mauno Vannas Museumin perustamista Uuteenkaupunkiin. Museumin tulee kertoa rehellisesti Mauno Vannaksen elämästä ja saavutuksista sekä korostaa hänen sisällään kantamaa lähimmäisen rakkautta ja kotikaupungin kunnioitusta, joista me ja tulevat uusikaupunkilaissukupolvet saamme nauttia!

tiistai 16. elokuuta 2016

PAX vai BELLUM UUSIKAUPUNKI?

Poliittinen järjestelmämme perustuu kunnallisten luottamushenkilöiden valinnassa henkilövaaleihin. Jokainen kuntalainen voi valita mieleisensä puolueen ja lähteä sen listoilla ehdokkaaksi ja valituksi tultuaan toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Puolueita riittää äärilaidasta toiseen, joten eipä uskoisi tuottavan suurta vaikeutta päästä luottamushenkilöehdokkaaksi. Kuitenkin joissain puolueissa valta henkilöityy ja ajautuu muutaman vahvan päättäjän käsiin. Siksipä puolueen linjaan sitoutunut veteraanivaikuttuja saattaa ajautua tilanteeseen, jossa hänestä tulee oman puolueensa sisällä poliittinen desperado, jota omat hylkivät ja jopa savustavat ulos.

PRO UUSIKAUPUNKI astui julkisuuteen ja ilmoitti lähtevänsä omalla listalla tuleviin kuntavaaleihin. Ovatko nämä pro-henkilöt hyljeksittyjä messiaita, jotka ryhmistä lähtiessään välttivät omien, itsekkäiden, vallanhimoisten ja luikurimaisten puoluetovereidensa hyljeksinnän ja ristiinnaulitsemisen. Onko PRO UUSIKAUPUNKI vastavoima pahalle itsekkyydelle, ilkeälle hyvä veli järjestelmälle sekä demokratiaa halveksivalle harvainvallalle? Entä mitä PRO UUSIKAUPUNKI TARKOITTAA tai mitä jo sen kuvaa?

Menkäämme aikoihin ammoiseen pyhään vuoteen 2008. Tuolloin paikallismedia ryhtyi julistamaan PAX UUTTAKAUPUNKIA. Kaupunkiimme kaukaisilta mailta saapunut temppeliherran tasoinen rauhanammattilainen sai tolkuttomasti palstatilaa. Mainittuna vuotena mediassamme korostui rauha ja sen ylivertainen rauhantekijä, joka toi Graalin maljan. sen vaurautta ja hyvinvointia lisäävine voimineen, kaupunkiimme. Median mukaan valtava riemu, rikkaus ja etenkin rauha odotti kaupunkilaisia, jos tämä paluumuuttaja, temppeliherra ja Graalin maljan hallitsija saisi vaaleissa riittävästi ääniä ja nousisi tukevasti valtaan. Median tolkuton toitottaminen tuotti tulosta, kansa valitsi PAX UUDENKAUPUNGIN!

Pyhänä armonvuonna 2009, kun valtuusto kokoontui ensimmäisen kerran valtuusto rauhantekijän johdattamana otti kaupunkilaisten piikkiin takuita lähes kuusimiljoonaa euroa. Temppeliherra julisti vaurauden ja hyvinvoinnin tulevan, kunhan häneen uskotaan. Seuraavaksi lapsilta vietiin koulut, palvelut plus elämispuitteet huononivat, verot ja taksat nousivat. Lupauksista huolimatta kaikki meni tukevasti ja toistuvasti ahterilleen, mutta silti valtuutettujen enemmistö vähätteli totuutta ja luotti sokeaan uskoonsa huutaen temppeliherralle kuin keisarille:  Ave Hege Wee, morituri te salutant!

Jos joku erehtyi esittämään vaihtoehtoja tai kritisoimaan tuhoon vienyttä tietä, näytti temppeliherra esikuntineen kumman kerroksen palvelija hän on.  Säälimättä, valheita kylväen, rauhanmieheksi markkinoitu, johtaja aloitti tolkuttoman ajojahdin satoine häpäisykirjoituksineen, nimilistoineen, tutkintapyyntöineen ja niihin nojanneisiin tolkuttomiin mediavalheisiin. PAX UUSIKAUPUNKI oli median luoma tolkuton illuusio, kaikkien valheiden äiti ja epätoivoisin sekä kallein vallassa roikkuminen, mitä täällä on koskaan nähty: Koko mennyt valtuustokausi oli yhtä riitelyä, vainoa, valhetta, utopistisiin haihatteluihin kaupunkilaisten rahan hukkaan heittämistä. 

Viime vaalikauden jälkeen tolkuttomat valheet alkoivat paljastua. Muutaman tolkunvaltuutetun ansiosta tolkuton meno loppui, tolkuton mediapösö sai lehteä ja rauhanmiehenä markkinoitu temppeliherra osoittautui temppelinarriksi plus hänen tuoma Graalin maljakin paljastui vain  kälyseksi ulostuspaljuksi. Nyt voimme palata alustuksen alkuun ja todeta, että puolue vaati tolkullista menoa ja tolkun luottamushenkilöitä, jotka toimivat kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi eli puolue näytti valheilla valtaan marssineelle sarvipäämessiaalle ovea.

Entäpä mitä tarkoitta PRO? - Jonkin puolesta ellei kyseessä lyhenne. Pro lyhenteeseen sopisi tässä tapauksessa proletaari, koska kyseinen PRO-tyyppi marssii vasemmiston kanssa oikeistoa ja omia äänestäjiään vastaa. PRO saattaa myös olla lyhennys sanasta probleema, jonka PRO-mies tuo aina tullessaan. PRO voi merkitä myös provokaatiota, sillä PRO-tyyppi toimii negatiivisesti omiaan kohtaan, jos ei saa haluamaansa valtaa. PRO-nimestä voimme aina jossitella, mutta nimivalinta pro kertoo jotain, osoittaen aivan taatusti massiivista mielikuvituksettomuutta, kaavoihin kangistuneisuutta sekä tässä tapauksessa härskiä ja äärimmäisen itsekästä pyrkimystä roikkua vallassa!

Olipa miten tahansa ja ajattelipa kuka mitä tahansa, niin tämä PRO UUSIKAUPUNKI täytyy toivottaa tervetulleeksi vaaliuurnille. Nyt kun PRO-porukalla ei ei ole tolkuttoman media pösön tukea, voi jokainen erottaa lehteä lukemalla tolkuttomat ja tolkulliset ehdokkaat toisistaan. Sama koskee näiden tukijoukkoja, sillä kansa kykenee erottamaan ketkut ja omaan pussiin pelaavat yrittäjät, jotka itsekkäästi hamuavat kaupunkilaisten rahoja. Samalla kaupunkilaiset oppivat karttamaan vääryyden majasta kaupunkilaisten viiniä juoneita ketkuyrittäjiä!

Muist´ HW: Mendacem memorem esse oportere!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kaupungin puut myyty kahdesti samalle ostajalle - onnistuu vain Ukissa?


Kaupunginhallituksesta julkipulpahtaneiden epävirallisten tietojen mukaan Uudenkaupungin kaupunki on mahdollisesti kahdesti myynyt samat puut Kuusiston sahalle. Tämä on uusikaupunkilaisen kannalta mainio asia ja saman tyylisen metsänmyynnin suo jatkuvan edelleen, kunhan alennusprosentti ei alita viittäkymmentä. Mikäli kyse todellakin on samoista puista, kaupunkiorganisaatio luottamuskihoineen ja etenkin hallitus hoitaa tyylikkäästi tehtäviään, ensimmäisen toimiessa kunnan ja asukkaiden parhaaksi ja toisen vastatessa yksimielisellä menestyksellä kaupungin rahatilanteesta.

Totuus taitaa olla hiukan toisenlainen eli yli puolivuotta metsässä lojuneet ja lain vastaisesti varastoidut puut eivät liene vastanneet myyntipuheita eli eivät olleet sahatavaraksi kelpaavaa tukkipuuta eikä saha ottanut niitä vastaan. Viivästyksen keskiöstä löytyy metsäautotie, jonka ajokelvottomuus motitti kalliit tukkipinot tukkirekkojen noutotoimilta. Toivotaan kuitenkin, että nyt on kyse eri puista ja toivotaan vielä sekin, ettei niiden myynnin takkuamisen syy ole sama kuin Sairisissa eli räjäyttelemällä kalliota ja lukuisin sorakuormin rakennetaan muutamankymmenen hehtaarin metsään kymmenientuhansien eurojen metsäautotie.

Surulliseksi mielen vetää se, että muutaman puupinon myynnin vuoksi hallitus perehtyy ongelmaan ja valmistautuu keskustelemaan ongelmasta, mutta sen sijaan hallitus vähät välittää tehtävästään kaupungintyöntekijöiden työhyvinvointiongelmista.  Hallitus ei edes tiedä niistä työhyvinvointi ongelmista, ennen kuin muut luottamushenkilöt tuovat ne valtuustossa esiin - vai tietääkö hallitus asioista hyvinkin tarkkaan ja suojelee esim. hallinto- kehittämiskeskuksen johtajaa?  Toisaalta eipä hallitus valvo valtuuston päätösten noudattamista saati ryhdy vähäisiinkään toimiin sosiaalisektorin yritysten suhteen. Puupinot ja puupäät kuuluvat yhteen niin jutuissa kuin tukkikasoissa!




Kuvan ottohetki ajoittuu junnukseen 2016, puut on kaadettu kuluvan vuoden alkaessa ja pinottu sekä merkitty samoihin aikoihin. Ilmeisesti puut ovat pilaantuneet varastoinnin aikana eli eivät ole pystykaupassa luvatun laatuisia.

Kuten kaikki näkevät, kuvan puut eivät ole enää priimaa ja tuskinpa niiden laatu on parantunut muutaman kuukauden metsässä lojumisen jälkeen.


perjantai 12. elokuuta 2016

Kaupungin metsään laittomast varastoidut puut levittävät tuholaisia!

Uudenkaupungin kaupungin omistamasta metsästä kaadettiin vuodenvaihteessa tuhtisti puita. Osa tukeista kuljettiin välittömästi puiden ostajalle. Tämän jälkeen muutamankymmenen hehtaarin metsäpalstalle tehtiin metsäautotie - Yleensä po. tiet helpottavat puiden korjuuta, mutta tällä erää tien vuoksi puut jämähtivät metsään. Nyt tukit lahoavat kasoihin ja pienet tuholaiset sikiävät niiden kuoren alla. Ilmeisesti hyvästä tukkipuusta jalostetaan seisottamalla energiapuuta - ikävä vaan tämä on laitonta, kuten lakikin ilmineeraa.

Talvella kaadetut puut lahoavat kasoihinsa Uudenkaupungin kaupungin omistamalla metsäpalstalla.
Korkeimmat voimatkin ovat Uudenkaupungin kaupungin metsäpalstalla tapahtuvaa puidenkorjuuta vastaan. Kuvassa näette kuinka korkeammat voimat nostivat metsätraktorin rengasta niin ettei se aina edes kosketa maata. Muutama päivä tämän vastoinkäymisen jälkeen urakoitsija sai tarpeekseen ja vei traktorinsa pois ja niinpä puut yhä retkottavat kasoissa, kuten tänään otetut valokuvat asian selventävät.
2 §
Puutavaran omistaja on velvollinen huolehtimaan, että

1) syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana kaadettu ainespuun mittavaatimukset täyttävä mäntypuutavara kuljetetaan pois hakkuupaikalta tai välivarastosta Oulun ja Lapin lääneissä viimeistään 15 päivänä heinäkuuta ja muissa lääneissä viimeistään 1 päivänä heinäkuuta ja

2) syyskuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana kaadettu ainespuun mittavaatimukset täyttävä kuusipuutavara kuljetetaan pois hakkuupaikalta tai välivarastosta Oulun ja Lapin lääneissä viimeistään 15 päivänä elokuuta ja muissa lääneissä viimeistään 1 päivänä elokuuta, tai että

3) puutavara poiskuljettamisen sijasta

a) kuoritaan viimeistään yhtä kuukautta ennen kuljettamiselle säädettyä määräaikaa taikka

b) sijoitetaan, peitetään tai sille suoritetaan muita toimenpiteitä siten, ettei puutavarasta ilmeisestikään merkittävästi pääse leviämään metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä.

Edellä 1 momentissa säädettyä velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos sen noudattaminen aiheuttaisi ennalta arvaamattomat olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta haittaa puutavaran korjuun ja kuljetuksen järjestämiselle tai kohtuuttoman suuria kustannuksia.

SUOMI EI NOUSE KOSKAAN - KOSKA .....

Jokaisen hemmon ja hemmottaren sietää pohtia maamme talouden alamäkeä ja etenkin sitä, miksi Suomessa ei näy  taloutta nostavaa tuulen värettäkään vaikka muualla maailmalla käy jo melkoinen talouden nousupuhuri. Meillä 2008 alkanut lama sen kun syvenee. Edes äänestämällä ei maassamme saada muutosta parempaan, MIKSI? - Syyksi nousevat samat tekijät, eivät päättäjät vaan valmistelijat. Voittipa Suomessa vaalit kuka tahansa, samat ministeriöiden virkahenkilöt jatkavat samaa valmistelua ja samat asiantuntijat jatkavat samojen ohjeiden jakamista. Aino mikä vuosien varrella on muuttunut löytyy talouden entraukseen pyrkivistä konsteista, ne käyvät kovemmiksi ja kovemmiksi vientiyrityksille ja tavallisille kansalaisille.

Ei korppi korpin silmää noki eikä kotiseutuaan unohda: Tämä sääntö pätee ministeriöiden virkahenkilöihin eli virkahenkilöstön luomaan älyttömään byrokratiaan ei puututa sitä järkeistämällä eikä esittämällä vaihtoehtoja pääkaupunkiseudun älyttömille hankkeille, jotka imevät miljardeja euroja. Nämä eurot ovat pois vientiyrityksiltä ja niiden työntekijöiltä. Vientiyritysten ongelmien vuoksi Suomeen ei synny uusia työpaikkoja, vaan päinvastoin työpaikat vähenevät ja jäljelle jäävien työntekijöiden reaaliansiot laskevat. Kaiken tämän seurauksena suomalaisten ostovoima ja veronmaksukyky laskevat. Tästä seuraa automaattisesti säästöpaineet, jotka jo kohdistuvat yhteiskunnan peruspalveluihin - täytyy vähentää sairaanhoitajia, tien kunnossapitoa, poliiseja jne..

Ei tarvitse isommin loogista päättelykykyä, kun havaitsee nykyhallituksen sekä sen edeltäjien pikemminkin ajaneen Suomea syvempään taloudelliseen ahdinkoon kuin menestykseen eli tilaan, jossa kansalaiset voivat hyvin tai edes jotenkin. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen tuottavasta työstä tehdään kehäkolmosen ulkopuolella, joten pääkaupunkiseudun kehäratojen, lentokentän ja vuokrakasarmien sijaan tulisi maassamme käyttää em. hankerahat toisin ja turvata vientiteollisuuden toimintaedellytykset ja siten myös em. teollisuuden palveluksessa olevien ihmisten elämisentaso, ostovoima ja veronmaksukyky.

Kuten on tuhat kertaa tullut mainittua, yksinkertaisin tapa parantaa nopeaan tahtiin maamme taloutta tapahtuu energiaverotusta keventämällä. Jos Suomessa lasketaan tänään energiaveroja, vaikuttaa se samantien ostovoimaan, työllisyyteen, tavaroiden hintoihin, veronmaksukykyyn ja laskevasti yhteiskunnan kuluihin. Myös suhtautumisen Venäjään on muututtava. Nykysuhtautumisella menetämme kymmeniätuhansia työpaikkoja ja mitä kauemmin nykytilanne jatkuu sitä epätodennäköisemmin Suomi saa palautettua itänaapurin kanssa käytyä  kauppaa entiselleen. Venäjä on nähtävä mahdollisuutena eikä vihollisena! Vuoropuhelu ja taloussuhteiden normalisointi on syytä aloittaa välittömästi.

Me voimme sottailla ja  kaavailla, mutta Suomi ei nouse koskaan, koska ministeriöiden virkahenkilöt istuvat viroissaan eläkkeelle asti ja ennen sitä he valitsevat seuraajikseen kouluttamiaan nöyriä alaisiaan ja sama jatkuu ja jatkuu......... Periaatteessa päättäjämme ovat ajautuneet ministeriöiden valmistelijoiden vangeiksi. Halusivatpa päättäjät mitä tahansa ministeriöiden virkahenkilöt ovat valmistelun suhteen monopoliasemassa. Vai kuvitteleeko joku todellakin, että joku valtaan äänestetty ammattipoliitikko rakentelee itse käytännön suunnitelmia, joilla maamme taloudenpidon, opetuksen tms. kehitys ratkaistaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

MAAGISEN OPETTAVAINEN HYÖTYMATKAKOHDE PÄÄTTÄJÄKOKELAILLE!

Paahdamme rajua vauhtia kohti kevättä plus kuntavaaleja. Puolueiden hinku värvätä ehdokkaita kasvaa ja samalla pahimmillaan ehdokkaiden vaatimustaso laskee. Jospa puolueet kerrankin paneutuisivat ehdokasvärväyksessä napahenkilöiden ja puolueiden edun sijaan ehdokkaiden laatuun ja siten painottaisivat kuntalaisten etua! Siispä opintomatkailua rantakaupunkiin tuleville sekä oleville kuntapäättäjille teemalla: MONI ESITYS ALUKSI KAUNIS, MUTTA LOPUKSI KALLIS!

Pienellä hauskalla ekskursiolla opitaan, viihdytään ja kartoitetaan ehdokastarjokkaiden rajoja sekä kiinnostuksen riittävyyttä vastuullisiin kunnallisiin tehtäviin. Tähän tarkoitukseen rantakaupunki päätöksineen ja toteutuksineen sopii kuin sahrami kurpitsaan. Hege Wee ja emäspritus kykenevät lähihistorian merkittävinä mestaroijina avaamaan rantakaupungin  menestystarinan suunnittelun sekä lievästi onnahtaneen toteutuksen.

Rantakaupunkiin saapuvat kuntapäättäjäkokelasmatkailijat saavat ensitehtäväksi esityslistasulkeiset, jossa he suut ymmyrkäisenä voivat perehtyä rantakaupungin ihmeellisyyksiin esim. kuin keskiverto saavutetaan sillä, että keskimääräistä huonommat sosiaaliset palvelut maksavat keskimääräistä enemmän ja kuinka kaikki tämä voi jatkua vuodesta toiseen aiheuttaen yli kymmenenmiljoonan euron ekstrakulut kaupunkilaisille. Sektorin mystiikkaan perehdyttämisestä vastaa siihen, kokemuksen kautta, vihkiytynyt eläinkätilö.

Jotteivät esityskirjasulkeiset jäisi puitteiltaan ikäviksi, järjestetään ne matkalla majakkasaareen ja takaisin. Risteily tehdään majakkasaareen yrittäjän itse ostamalla viihtyisällä aluksella, jossa vieraat voivat nauttia maakunnan olutta, virvokkeita ja leivonnaisia. Heti matkan aluksi Hege Wee valottaa historiaa yrittäjäystävällisen rantakaupungin elinkeinopolitiikasta: -Minun valta-aikanani veneyrittäjä sai vuosittain rantakaupungilta jopa 70 000€  tukea - näin Hege Wee esittää mahtipontisesti emäsprituksen öristessä vieressä: Sittemminkin, semminkin, tosi on. Lopuksi duo vetää tippa silmässä yhteislaulun kuullos pyhä wale. Siitä Hege vaikenee mahtipontisessa esityksessään, että alus ei kovin usein matkannut majakkasaareen mainitulla 70 000€:lla. Sopimukseen oli kirjattu matkustajakiintiö per keikka,  jonka seurauksena yrittäjä kuittasi 70 000€ tuomalla aluksen keväällä rantakaupunkiin ja viemällä sen syksyllä pois.

Majakkasaareen perehtymisen jälkeen vieraille järjestetään tuhannet työpaikat -kierros mantereella. Bussissa kuunnellaan, vuosia sitten äänitelty, nauhalta matkaan sovitettua, jo poismuuttaneen, elinkeinogurun esitystä, jossa hän kertoo kohta kohdalta kuinka monta sataa työpaikkaa kaupungin mihinkin kolkkaan piti syntyä. Aikansa naureskeltua humoristiselle tuhannet työpaikat -kierrokselle saavat vieraat vinkeän tehtävän: Etsi etanolitehdas tai siihen käytetyt 700 000€ veroeuroa, pelin henki ja palkinto: Löytäjä saa pitää, kunhan maksaa provikan Hege Weelle ja emäspritukselle.

Rankka iltaa päättyy Yksinäisen ratsastajan intiaaniystävän nimiselle  leirinuotiolle, jossa monitaituri Hege Wee näyttää taikurin kykynsä. Hän lupaa kuusi koulua hävittämällä pistää kaupungin talouden kuntoon. SIMSALABIM ja yllättäneet vieraat huutavat: OOH, HÄN YLIRTI ITSENSÄ - HÄN HÄVITTI KOULUJEN LISÄKSI VERONMAKSAJIEN RAHAT! Aivan yksin Hege Wee ei taikatemppuun tee. Avustajana tarvittiin viehkeää, pikku sarvipäätä, silmänkääntäjää, Ingu Kingua. Leiri-illan huipentuma tarjotaan tarjotaan maestron reseptikirja kallein vaihtoehto, se ei maksa syöjille mitään, mutta kaupunkilaisille nämä ateriat käyvät kalliiksi: ALKAA SANOJEN SYÖNTI!

Kyseinen juttu on täysin fiktiivinen ja tapahtumat eivät liity mitenkään mihinkään todellisiin henkilöihin, tapahtumiin tai paikkakuntiin.  Kuvitteellista tarinaa on elävöitetty sattumoisin löytyneisiin, ei mitenkään tapahtumiin liittyvin, kuvin. Älkää siis missään oloissa antako mielikuvituksenne lentää ja yhdistää tarinaa oikeisiin paikkoihin, henkilöihin tahikka tapahtumiin.

Loput matkailukohteet räätälöidään vieraiden toiveiden mukaan ja niistä kuvat puhuvat puolestaan:

Liikennesuunnittelun ratkaisu saattaa aluksi ihmetyttää, mutta näin sijoitettuna kiskot takaavat sen, ettei raideliikenteessä satu onnettomuuksia, se ei aiheuta meluhaittoja eikä häiritse muuta liikennettä.


Näppärän virkahenkilön ratkaisu. jos valopylväs on tullut rakennettua ajoradalle: Levennetään jalkakäytävää, niin pylvästä ei tarvitse siirtää ajoradalta.
Virkahenkilöspesiaali: Kuinka kanavoit kuntalaisten rahat maailmalle vastoin valtuuston yksimielistä päätöstä!


Hupinurkka tarjoaa vieraille esimerkkejä vaalivalheiden rajattomuudesta: TASOKKAAN KOULUTUKSEN PUOLESTA - BUAAH HAH HAAA!


sunnuntai 7. elokuuta 2016

KUNTAVAALIT PERSUJEN PELASTUS VAI TUHO?

Persujen hallitustaival syö puolueen kannatusta kuin nälkäinen seepra heinää. Puolueen sisällä kritiikki nousi valtavasti ja aivan aiheesta - Takki ei pelkästään kääntynyt vaan pyöri vinhasti! Jotkut persuista selittelevät vaalilupausten syöntiä ja toiset kritisoivat sitä avoimesti. Voimakkainta kritiikkiä persuille sataa vasemmistolta ja vihreiltä. Välillä jopa tuntui siltä, että Soini esikuntineen pelaa perinteisten työväenpuolueiden pussiin.

Vaan niinpä kävi, että ensin Vasemmistoliitto ei ottanut vastaan Soinin antamaa syötöä vaan valitsi teoreettishumanistisen ja näennäisinhimillisen Anderssonin puolueen johtoon eli torjui duunarivaihtoehdon nousemisen puheenjohtajaksi. Demareissa Rinne yrittää parantaa tutisevaa asemaansa nuoleskelemalla Urpilaisen kannattajia esittäen entistä puheenjohtajaa presidenttiehdokkaaksi. Rinne ei muista tai välitä muutaman vuoden takaisesta vapusta, jolloin tavalliset tallaajat kyllästyivät Urpilaiseen ja hän sai kesken puheen kuulla luokkapetturi huutoja.

Persuja äänesti 2015 524 054 tavallista suomalaista kadun tallaajaa, he äänestivät Soinin markkinoimaa muutoksen tuovaa työväenpuoluetta. Äänioikeutensa jätti käyttämättä reilut 880 000 tavallista suomalaista kaduntallaajaa. Kun huomioidaan hallituksen toimet ja äänestämättä jättäneet, vailla poliittista vaihtoehtoa on1,4 miljoonaa tavallista suomalaista äänestäjää! Heidän asemaansa ja toiveitaan eivät pääkonttoreissaan  Demarit saati Vasemmistoliitto huomio mitenkään. Vai luuleeko joku tavallisten suomalaisten enemmistön ykkösasioiden löytyvän huonosti hoidetun näennäisinhimillisen pakolaistulvan suunnittelemattoman vastaanoton jatkamisesta, homojen hyysäämisestä,  hinnalla millä tahansa EU:ssa roikkumisessa, Venäjään kohdistuvasta aseiden kalistelusta ja kaiken keskittämisestä pääkaupunkiseudulle?

Tavallisen suomalaisen huoli kohdistuu työttömyyteen, kasvaviin leipäjonoihin, puoleen miljoonaan suomalaiseen, jotka ovat pudonneet köyhyysrajan alle ja kasvavaan turvallisuusvajeeseen, jonka nykyisen hallituksen ja sen edeltäjien harjoittama ulkopolitiikka on Suomen synnyttänyt. Mikseivät nämä tavisten huolet kiinnosta esim. Vasemmistoliittoa?  -Luuletteko te, että puolueen nykyiset kihot keikkuisivat kauan vallassa, jos eliittivihreästä ja näennäisinhimillisestä 211 000 äänestäjän puolueesta kasvaisi puolen miljoonan tai peräti miljoonan suomalaisen työttömän ja tavallisen duunarin puolue? Koko puolueorganisaatio aina pienempine paikalliskihoineen joutuisi totaaliseen remonttiin, nykyiset päättäjät saisivat lähteä, kun duunarien äänivyöry jättäisi jopa nykyiset hienoja arvoja puolustavat kansanedustajat rannalle.

Niin demareissa kuin vasemmistoliitossa johto tykkää tilanteesta, jossa ollaan mielummin pienempi puolue, mutta itse pysytään vallassa. Tämän vuoksi niiden toimet ovat mitä ovat eli ovat näennäisinhimillisiä. Vai oletteko kuulleet tai nähneet em. puolueilta yhtään esitystä, jolla pyrittäisiin vaikuttamaan pakolaistulvan alkusyihin? -Päin vastoin nämä puolueet ovat olleet hyväksymässä nykyisen pakolaistulvan syyt eli EU:n häikäilemättömän ryöstökalastuksen Afrikan rannikolla ja itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumisen ja pommittamisen kivikaudelle.

Kaikki edellä mainittu tekee kevään kuntavaaleista mielenkiintoisen tapahtuman mahdollistaen melkoiset yllätykset. Valtakunnan kärkipoliitikot lähinnä ärsyttävät kansaa, joten väkisinkin paikallispoliitikkojen teot ja puheet ratkaisevat tulevat vaalit. Tulevien kuntavaalien varmimmat häviäjät löytyvät kuntien hiljaisista, jotka tekemättä mitään ja sanomatta mitään ovat aiemmissa vaaleissa menneet puolueen ja valtakunnallisten vaalitenttien imussa valtuustoon. Tämän seurauksena saattaa vaalitulos vaihdella melkoisesti esim. jossain Persut saattavat tehdä jytkyjen jytkyn tai pudota kokonaan valtuustosta ja toisella paikkakunnalla Vasemmistoliitto saattaa nousta suurimmaksi vasemmistopuolueeksi.

Kerrankin Suomessa on luvassa todelliset henkilövaalit, joissa nousevat väkisinkin esiin ehdokkaiden aktiivisuus, teot ja luovuus. Luonnollisesti isojen puolueiden raha ratkaisee osittain sanoman näkyvyyden, mutta kokonaan toinen juttu on se miten tuo sanoma vaikuttaa kuntavaalien äänestäjiin. Niin ikään ehdokkaiden mediaosaaminen nousee ratkaisevaan asemaan, sillä varmaankin puolet valtuustopaikoista ratkaistaan somessa, blogeissa ja avoimissa keskusteluissa. Tulevissa vaaleissa katoaa myös maakuntien, puolue-eliittiä tukeneiden, kansanedustajien vetoapu kuntavaaliehdokkaille. Heidän esiintymisensä saattaa pikemminkin viedä kuin tuoda ääniä.

Uusikaupunki oli aikoinaan ensimmäinen kaupunki, jossa Persut nousivat Vasemmistoliittoa suuremmaksi puolueeksi. Tämä tapahtui ilman rahaa, puolueen tukea ja massiivista mainostusta. Muutaman tyypin näkyvä esiintyminen ja etenkin paikallisen kirjailijan rooli ja valtava äänisaalis nostivat Persut paikkakunnan hallituspuolueeksi. Persujen näkyvän politiikan ansiosta, puolueen ryhmään liittyi näkyvin ja valtuuston parhaiten asioihin perehtyvä luottqmushenkilö. Jopa autotehtaalle haluttiin perustaa Persujen osasto, kun Demareiden kautta eivät sikäläisten duunarien äänet vaikuttaneet.

Tässä vaiheessa puolueen valtuustoryhmään oli liittymässä jo toinen valtuutettu eli valeissa saavutettu paikkamäärä olisi noussut kahdella. Kävi kuitenkin niin, että Persujen paikallinen ykkösvaikuttaja tyrmäsi autotehtaanosaston ja kenties satojen uusien jäsenten tulon puolueeseen. Kun samalla paikallisjohtaja näytti ovea valtuustoryhmän kolmelle aktiivisesti esillä olevalle jäsenelle ja sai varavaltuutetutkin lähtemään, kutistui Persujen ryhmä kahteen. Tilanne näytti olevan jokseenkin sama kuin nyt valtakunnan huipulla, jossa pedataan puolueen nimissä henkilökohtaista asemaa ja etua.

Uusikaupunki oli niin Persujen osalta äärettömän persoonallinen paikka jo mediamanipuloinnin ansiosta, joten jätetään sen syvempi avaaminen tuonnemmaksi ja todetaan Kokoomuksella ja Vasemmistoliitolla olevan niin tekeminen kuin näkyminen priima kunnossa, mutta sensijaan Demareita ja Persuja saattaa odottaa negatiivinen rökälejytky. Persut saattavat hävitä Uudenkaupungin valtuustokartalta kokonaan ja Vasemmistoliitto nousta vasemmiston ylivoisesti suurimmaksi puolueeksi.

Menemme kohti mielenkiintoisia vaaleja, joissa puolueiden kärkikihoja ei näytä kiinnostavan 1,4 miljoonan äänestäjän käyttäytyminen. Tämä asettaa melkoiset paineet piiritasoille, jotta niissä saadaan pistettyä syrjään kuntien omaa etua ajavat, nynnyt ja mykät paikallispäsmärit. Persuille tuleva kevät on äärimmäisen haastava, koska jos puolue menettää laajasti kannatuksensa liian useissa kunnissa, on siitä automaattisena seurauksena tappio seuraavissa eduskuntavaaleissa.