DEMARIT AJAVAT NIKULAA HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJAKSI

Maija Junkola-Lehtonen on toimut kaupunginhallituksen puheenjohtajana miltei valtuustokauden puoleen väliin asti. Silmiin pistävänä johtajuusperiaattena Junkola-Lehtosella on ollut sovittelevuus ja vastapuolen näkökantojen ymmärtäminen. Ilmeisesti juuri näistä syistä johtuen, puheenjohtaja on otettu demarien maalitauluksi.

Jonkun kerran Junkola-Lehtosen kanssa jutelleena, voin todeta hänellä ymmärryksen lisäksi olevan se piirre, ettei hän iske puukkoa kenenkään selkään eikä juonittele. On ikävää, jos vastapuoli käyttää tätä härskisti hyväkseen pelatessaan likaista peliään. On ilman muuta selvää, ettei pelistä voi odottaa juuri mitään, jos toinen pelaa jääkiekon ja toinen ringeten säännöillä.

Koko alkukautta on lähes koko ajan sävyttänyt jonkimoinen asiaankuulumaton häiriötekijä, jota vielä media paisuttelee. Kun hallituksen puheenjohtaja kirjoittaa yhteistyöstä, niin valtuuston puheenjohtaja kuittaa tämän päinvastaisilla väitteelle - media on tietenkin sama. Viimeinen hallituksen puheenjohtajan kimppuun käynti liittyy Novida episodiin, jota sama media jälleen yksipuolisella uutisoinnilla ja tiedon pimittämisellä ruokkii.

Annettuun julkisuuskuvaan verrattuna ja eväisiinsä nähden kaupunginhallitus on saanut varsin paljon aikaiseksi, joten puheenjohtaja on onnistunut tehtävässään vähintään tyydyttävästi. Enkä usko, jos Junkola-Lehtonen päättää jättää tehtävänsä, että olisi kysymys jaksamisesta vaan pikemminkin kyllästymisestä sekä  järkevästä ajankäytöstä. Ehkä hänen mielestä, joku kuka on pääsääntöisesti paikkakunnallam kykenee häntä jouhevammin hoitamaan hallituksen puheenjotajan tehtävät.

Tässä tapauksessa luonnollinen valinta Kokoomuksen paikalle on Seppo Nikula. Tähän maaliin ovat hallituksen demarit mediansa kanssa pelin pelanneet. En yhtään epäile Nikulan sovittelemis- tai yhteistyökykykä, mutta häneltä löytyy myös koettua kovuutta. Niin ikään Nikula on käynyt  aikoinaan hiukan erilaisen demarikoulun; Silloin puolueella oli tuhdisti enemmän valtaa, voimaa ja olivat hallituksen pöydän ympärillä istujatkin täysin eri kaliperia: Ahonen, Vartiainen ja Savolainen.

Nyt vasemmiston merikittävät jäsenet hallituksessa rajoittuvat Merja Koskeen ja Harto Forssiin. Ylimielisyyden sijaan nämä kaksi vastaavat, kun heiltä kysytään eivätkä he vaikene ja piilottele kansalta ja kysymyksiltä. Merja Koski on ollut hyvin ja selkeäsanaisesti esillä, mutta etenkin Forss on näyttänyt niin periaatteellisuutensa, kuten myös sen, että päätöksiä tehtäessä mennään järki ja kaupungin etu päämääränä. Toisaalta näkyyyhän mainitun kahden lisäksi muitakin hallituksen vasemmistolaisia ja heidän tekstejään julkisuudessa - teatterissa ja keräämässä ääniä  turkulaisille puoluetovereille.

Kunpa Harto olisi demari, silloin hänellä olisi riittävän isot poliittiset hartiat vasemmiston saattamiseksi yhteistyön tielle. Harton, kokemuksesta ja tiedoista ei ole kyse vaan pienen ryhmän rististä. Taitaakin olla niin, että Hartoa kuunnellaan enemmän oikealla kuin vasemmalla.


Omalla touhullaan ja mediansa avulla demarit ovat saamassa Nikulan hallituksen puheenjohtajaksi ellei lopullinen ratkaisu ajaudu neljän yhden jäsenen ryhmän valtuutetun liitouman käsiin. Pitänee muistaa, että paikkajon suhteen meillä syödään sanat ja sopimukset niin oikeaka kuin vasemmalla. Saattaa siis käydä niin että iso luuta lakaisee kunnolla ja tämä lienee myös toivottavaa. Onhan kaikkien etu, että vallassa ovat he ketkä osaavat käyttää valtaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi.