ALLERGIALAISESTA PUNAVIINISTÄ NUOSUMESI!

Aikoinaan kaukaisessa Allergiassa, maassa missä on meri ihan rannassa, ja sen eteläpuolella eleli pääsääntöisesti juoppoja metsäläisiä. Syvälle pinttynyt sukupolvesta toiseen jatkunut juoppous ja velttous uhkasivat koko kulmakunnan uskottavuutta ja hämärsi sen tulevaisuutta epävarmaksi. Humalassa tehdyt suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet ja jos joku erehtyi selvinpäin sanomaan totuuden sanoja, hänet tuomittiin kännisten utopistien tekemällä yhteispäätöksellä kiusaajiksi, häiriköiksi ja kännisten ilon pilaajiksi toteamalla: SITÄ TIKULLA SILMÄÄN, JOKA VANHOJA MUISTAA, TÄYTYY KATSOA ETEENPÄIN JA YLI KRAPULA-AAMUN!

Valtaväestön juoppous ja laiskuus oli ajanut heidät suunnattoman passiiviseen olotilaan. Metsissään juopottelijat flegmaattisina odottivat ani harvojen selväpäisten kuljettamia ja valmistamia juopotteluannoksia. Juoppojen palvelu ja heidän haihattelupäätöstensä mukaan eläminen ja maksaminen alkoi kyllästyttää selväpäisiä. Selväpäisillä, lapsilla, vanhuuksilla tai edes sairailla ei ollut juuri mitään, sillä kaikki upposi juoppoihin ja jopa yhteistä omaisuutta myytiin sekä yhteiseen piikkiin otettiin velkaa, joka sekin upposi juoppojen metsäläisten nautintoaineisiin ja haihatteluihin.

Kerran eräs selväpäisistä sai oivalluksen: Kun me kerran maksamme ja valmistamme juomisen, niin tehdään sellaista juomista, jota ei juo Erkkikään, silloin tämä juoppojen hyysäys sekä heidän päätösten alla eläminen loppuu. Ideaa pidettiin hyvänä, ainoaksi ongelmaksi ilmeni huutava Erkin puute: Mistä me löydämme Erkin takaaman juoman varman juomattomuuden? Pienen pohtimisen jälkeen selväpäisten katseet kääntyivät kauas pohjolaan. Sieltä löytyi krossitolkulla "erkkejä", jotka voivat juoda mitä vaan ja miten paljon vaan. Niinpä selväpäiset suunnistivat Erkin etsintään ja toivat Allergiaan koko pohjolan pahimman rapajuopon Erkki Tontonmäkeläisen.

Erkin kotouttamisen jälkeen aloitettiin suunnitella juomaa, jota Erkkikään ei pystyisi juomaan. Värin osalta päädyttiin synkkään ja luontaantyöntävän maksoittuneen verenpunaiseen. Kyllähän Erkki senkin joi, mutta aina tarjotuista vaihtoehdoista viimeisenä. Pitkällisten vaiheiden ja kokeiden jälkeen juomaan hoksattiin lisätä vastahappojen happamuus ja kaiken karmeuden kitkeryys. Näin syntyi Allergian tulevaisuuden pelastanut juoma: ALLERGIALAINEN PUNAVIINI, JOTA EI JUONUT ERKKIKÄÄN!

Viimein aurinko siunasi hellien säteillään aamua, jolloin selväpäiset jakoivat juopoille haihattelijoille uutta juomaa ja kaikkien suureksi riemuksi siitä tuli menestys. Jo iltapäivällä alkoivat hakkuun äänet kuulua pitkin metsiköitä. Allergian kansa oli päässyt kerralla eroon juoppouden, taantumuksen ja passiivisuuden kiroista. Ikävä vaan, että juomisen aikana oli järki kadonnut. Siksi he hakkasivat vailla järkeä pelkän innon varassa puuta päivästä toiseen vuodesta kolmanteen ja synnyttivät innon varassa metsän paikalle valtavan hiekka-autiomaan.

Yhdellä huikalla allergialaista punaviiniä muuttui sen nauttija allergiseksi kaikelle alkoholille. Vanhat juopot pistivät jopa uskontoonsa pykälän täydestä juomattomuudesta. Ennen niin veltosta ja juoposta väestä tuli nyt äärettömän aktiivista. Juoman myötä Allergian nuoret löysivät vahvan itsetunnon ja ryhtyivät keinoja kaihtamatta vapauttamaan itseään vanhasta vallasta sekä tuhon ja katteettoman uhon orjuudesta. Niinpä kaikille koitti vapaus. Entisille juopoille ja passiiviselle tunareille nousi nyt uusi aurinko valaisemaan uuttaa aktiivista tekemisen arkea sekä huippuhienoa tulevaisuutta. Vanha sanonta: sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa jalostui muotoon: HARKITSE TARKKAAN TÄMÄN PÄIVÄN TEKEMISET, SILLÄ NIISSÄ ELETÄÄN JA PAHIMMILLAAN NIITÄ MAKSETAAN HUOMENNA!

Allergialainen punaviini teki tehtävänsä; sitä ei enää tarvittu, jopa sen laimeammat versiot hävisivät markkinoilta. Juoman resepti jäi talteen. Pitäisikö se ottaa käyttöön jossain paljon pohjoisemmassa, jossa riittää uskonhumalan poispyyhkimistä ynnä asioiden kuntoon saattamista?