Koko paletti uusiksi tai meitä ei kohta ole!

Uusikaupunki elää viennistä; kuten koko Suomi ja kuinkas ollakaan juuri siksi koko Suomelle, siis myös meille vienti on ylen tärkeää! Hallitus muutti yritysverotusta kevyemmäksi, mutta miksi kuitenkin nimen omaan vientiyritykset lähtevät maastamme? Hallituksen ratkaisusta voi nähdä vain yhden asian, ministerit ja heidän assistenttinsa eivät pahemmin ole työskennelleet normaalissa työelämässä. He eivät tunne normaalia arkea saati yritystoimintaa tai työntekoa yrityksissä.

Jos yritykset eivät tuota mitään, on yritysten omistajille ja yrityksiin sijoittaneille ihan sama, mikä niiden nolla tuloksesta maksettava veron osuus on.  Yritykset lähtevät sinne, missä voi tehdä tulosta ja hyvästä tuloksesta ollaan valmiita maksamaan veroja. Meidän pitäisi pohtia niitä syitä, mitkä vievät yritystoimintamme kannattavuuden. Eikä ongelman perussyyn löytyminen ole vaikeaa. Suomessa kallis energia vie kansalta ostovoiman ja yrityksiltä kannattavuuden. Aikoinaan Suomessa esim. sähkö oli kansainvälisesti vertailtuna erittäin edullista, mutta tänään se ei enää ole sitä. Liikennepolttoaineemme ovat aina olleet maailman kalleimpia ja ovat sitä edelleenkin. Muistakaa sekin, että niin dieselissä kuin bensiinissä suurin osa on veroa.

Olemme kalliin energian maa ja energian hinta vie yritysten tulokset alas ajaen ne ulkomaille. Samoin energian kallis hinta nakertaa rajusti kansan ostovoimaa. Kuvitelkaapa, jos dieselin hinta pudotettaisiin vaikkapa 0,80€/l. Tämä vaikuttaisi kaikkien tuotteiden hintoihin. Työllisyytemme paranisi muutenkin kuin kotimaisten kuljetusliikkeiden osalta, joiden kalustoa seisoo, halvalla tuontidieselillä ajavien, ulkomaalaisten rekkojen vuoksi. Jos vielä laskisimme sähköveroa voimakkaasti, tekisi se teollisuudestamme kansainvälisesti kilpailukykyisemmän.

Yrityspaon lisäksi ongelmamme on se, ettei tavallisella kansalla ole rahaa kuin välttämättömimpään. Eletään mahdollisimman halvalla kädestä suuhun. Kun ei ole varaa käydä ravintoloissa, teattereissa ja jopa live jääkiekko alkaa olla tavalliselle kansalle liian kallista. Työtätekevien ahdinko ja työttömien ankeus kasvattavat yleistä toivottomuutta sekä lisäksi yleinen ankeus sekä ahdinko kasvattavat lisää työttömyyttä. On syntynyt kehä, jossa ongelmat ruokkivat toisiaan ja tämän kehän kasvu meidän täytyy pysäyttää ja purkaa. Jos emme tee niin, ajautuu koko maa selvitystilaan muun valtiounionin kanssa.

Energiapolitiikan lisäksi meidän tulee tarkastella myös maassamme harrastettua investointipolitiikkaa. Onko järkevää, että työllisyystöinä tehdään jonnekin pääkaupunkiseudulle metroja ja tiehankkeita, jotka eivät käytännössä paranna talouttamme mitenkään. Päin vastoin velaksi tehdyt hankkeet tulee vielä joskus maksaa ja maksu revitään tavallisen kansalaisten selkänahasta. Tulevaisuudessa muita maksajia ei ole, koska tällä menolla yritykset ovat lähteneet muualle, edullisemman energian perään, tekemään tulosta. Lisäksi on järjetöntä satsata johonkin pääkaupunkiseutuun muun maan kustannuksella.

Meidän maamme kaikesta teollisuus- ja palvelutuotannosta suurin osa on pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on hallintoa, toisten työllä eläviä sijoittajia sekä näiden, muualta maasta muuttaneita, palvelijoita. Yksipuolinen satsaaminen pääkaupunkiseutuun on yhtä typerää kuin autokorjaamon omistaja satsaisi välttämättömien laitteiden sijaan toimitusjohtajan työhuoneeseen tai kuljetusliikkeen johtaja ostaisi hajonneen rekan tilalle hienon Ferrarin.

Maassamme on käsittämättömiä hallinnollisia päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa, joka vie tehoa yhteiskuntamme kansainväliseltä kilpailukyvystä. Jos yksinkertaistaisimme ja selkeyttäisimme lakeja ja säädöksiä, kuinka monta legioonaa vähemmän tarvitsisimme virkahenkilöitä valvomaan yhteiskuntamme pykälien noudattamista ja kuinka paljon vähemmän tarvitsisimme yksityisellä sektorilla väkeä, jonka ainoa tehtävä on saada yritysten ja yksityisten toiminta näyttämään pykälien mukaiselta.

Yritysten yhteiskuntavastuuta tulisi palkita tai vastuuttomuutta rangaista, mikäli kumpikaan tässä liittovaltiossa on edes mahdollista. On vähintään epämääräistä, jos yritys saa valtiolta mittavia tukia tai elvytyksen nimissä tehtyjä tilauksia, joiden tuotto menee, nälkäpalkkaista vierastyövoimaa härskisti hyväksi käyttävän, pienen eliitin yltäkylläiseen elosteluun. Onneksi juuri Uudestakaupungista löytyy edelliselle päinvastainen  hyvä esimerkki kasvavan yrityksen yhteiskuntavastuusta. Tämä yritys on Vahterus, joka jostain kumman syystä ei juuri saa kotipaikkakunnalla positiivista huomiota.

Tyhjästä merkittäväksi vientiyritykseksi ja uusikaupunkilaiseksi työllistäjäksi noussut Vahterus käy hyväksi malliksi siitä, miten Suomessa työ ja työllistäminen kannattaa! Työpaikat ja valtakunnan varallisuus syntyy innovaatioiden, rohkean yrittämisen ja yhteiskuntavastuun yhdistelmällä. Vientitulot ja kansallisen talouselämän kasvu ja vahvuus syntyvät yritysten luomista ja terveellä toiminnallaan rahoittamista työpaikoista. Eivät kunnat tai valtio mitään työpaikkoja luo. Yhteiskuntaorganisaatioiden tehtäväkin on kokonaan toinen eli vastata tasa-arvoisista perustoiminnoista, turvallisuudesta, elämän ja yritystoiminnan puitteista sekä myös laadukkaasta opetuksesta, joka takaa yrityksillemme mahdollisuuden luoda uusia innovaatiota ja työpaikkoja, joiden tuottamilla verotuloilla turvataan valtion ja kuntien laadukkaiden palveluiden rahoitus!