LÖYSÄÄ ON JA NE ON OTETTAVA ÄLYÄ JA TIETOA KÄYTTÄEN POIS!

Kaupunkiorganisaatiossa ja sen tuotoksissa on selkeästi löysää. Jos näin ei olisi, kaikkissa tämän kokoisissa Suomen kaupungeissa olisi tullut viime vuonna kolmemiljoonaa euroa velkaa ja menettäisivät asukkaita kuin oma kaupunkimme. Meillä on kaupungissamme selkeitä taloudellisia vuotokohtia ja jos ne aiotaan tilkitä, täytyy ne ensiksi löytää. Vuonna 2009 kaupunki teetti konsulttityön, jossa Uuttakaupunkia verrattiin toimialoittain  verrokkikuntiin. Tämä konsulttityö kertoo sen, missä meillä on petraamista ja missä hommamme on pulkassa. Samanlainen konsulttityö tehtiin myös Terveyskeskuksestamme.

Ongelmiomme on jo asioiden käsittelyn lähtökohdassa. Sen sijaan, että ottaisimme taloudellliset vuotokohdat esiin ja pureutuisimme niihin yksityiskohtaisesti, me aloitamme aina yleismaailmallisen hölinän ja universaalin periaatekeskustelun. Yleensä nämä puheet keskittyvät puolustamaan ikäihmisiä tai nostamaan heidät esiin pelkkinä kuluina kaupungille. Toinen mihinkään johtamaton ikuisinttämisaihe löytyy joko yksityisten tai kunnallisten palvelujen haukkumisesta. Keskustelumme on aina liian universaalia ja tiedon sekä faktosen sijaan keskustelua hallitsevat  mielipiteet ja periaatteet!

Kun me etsimme säästökohteita tai pikemminkin niitä kaupungin osa-alueita, joissa voisimme toimia paremmin, eivät vastaukset löydy johtajistolta ja vielä epätodennäköisemmin ne löytyvät päättäjiltä. Jos virkahenkilöstöjohtajistolla olisi ratkaisut olemassa oleviin ongelmiin, ei niitä olisi koskaan syntynytkään - he olisivat tiedoillaan pitäneet kaupungin toiminnan laadukkaana ja talouden kuosissa. Vastaukset ongelmiin ja onnistuneet toimintojen parantamiset sekä tehostamiset eivät voi  meilläkään onnistua ilman yhteistyötä suorittavan tason henkilöstön kanssa.

Aikoinaan valtuustoaloitteilla pyrimme parantamaan kaupungin suorittavan tason henkilöstön kuulemista ja heidän asemansa parantamista. Huvittavinta aloitteiden alkusynnyssä on se, että minulle niiden tekoa hyvin perustellen esitti esitettäväksi mm. kaupungin paveluksessa oleva SDP:n kaupunginvaltuutettu. Aloiteet saivat käsittämättömän vastaanoton, silloinen demarikaupunginjohtaja piti aloitteita johtavien virkahenkilöiden kiusaamisena ja häiriköintinä sekä operatiiviseen toimintaan puuttumisena. Luonnollisesti läpyskä hoiti aloitteiden mollaamishehkutuksen. Mutta pohtikaapa koko kuviota ja kaiken yhteen nivoutumista: puoluekenttää, ay-piirejä, kaupunkiorganisaatiota ja koko palettia pyörittänyttä kaksikkoa. Kuka johti tuota kuviota ja kuinka hän sai aina julkisen sanan puolelleen? Hallitseeko tätä palettia kaksi sysimustaa kaiken alistavaa eminenssiä?

Muistakaa lähihistoriamme. Jos kaupungin työntekijä toimii oma-aloitteisesti ja pystyy ehdottamaan kaupungin toimintoihin muutosta parempaan, hän saa julkisen varoituksen. Ja esmerkki hiukan kauempaa, jos vaikkapa kaupunginjohtaja tai valtuutettu toimii vastoin valtavoimia, hänet teilataan julkisuudessa . Muistakaa Lahikaisen ja Sonnisen saama epäinhimillinen ja epäkristillinen julkinen häpäiseminen. Muistakaa kuinka aikoinaan Helminen retusoitiin pois lehtikuvasta, jotta vaaleissa ääniä saisi oikea henkilö. Entä työpaikkakiusaukset? Nekin julkistetaan aina joillekin sopivasti, mutta määrätty valittu saa kiusata, hänestä tehdyt työpaikkakiusausilmoitukset jäävät pöydille seisomaan ja ne vaietaan. Koko organisaatio ja luottamushenkilökerma on valittu pönkittämään ja rahoittamaan valtakihoja heidän kavereitaan ja heitä nöyrasti tottelevia johtajia. Tällainen organisaatio on läpeensä mätä ja sairas. Tämän seurauksena suurimmat häviäjät löytyvät kaupunkilaisista, kenelle em. organisaation pitäisi tuottaa palveluita ja  ahtaalla ovat myös epävarmuuden ja paineiden alle jyrätyt kaupungin työntekijä.

Juuri he ketkä puhuvat kaupungin työntekijöiden jaksamisesta, estävät nynnymäisyydellä, ryhmäpäätöksillä ja salailulla kaupungin suorittavan tason työntekijöiden kuulemisen, heidän työympäristön parantamisen ja kaupunkilaisille suunnattujen palveluiden kehittämisen. Kun saman puolueen tyyppejä vilisee ay-johdossa, kaupungin johtoelimissä ja kaupunkia pyörittävä kiho pääsee vaikuttamaan puolueen toimintaan, on yhtälön menestyksellinen toiminta mahdotonta niin kaupunkilaisen kuin kaupungin työntekijän vinkkelistä katsottuna. Syntyneet ongelmiot kasvavat omiin sfääreihinsä, jos johtajat eivät ole päteviä ja valtapuolue, muiden puolueiden tuella, saavuttaa valtuustossa enemmistön. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa huonosti valmistelevaa organisaatio suoltaa luottamushenkilöenemmistön siunauksella kuntalaisen kannalta onnetoimia päätöksiä sekä niiden kalliita toteutuksia.

Tavallisella duunarilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työntää nyrkkiä suuhun ja toteuttaa päättömien päättäjien päätömät päätökset. Kuten esimerkit osoittavat, ei duunaria työsuojeluihmiset puolusta ja kehitysideoista hänelle tulee varoituksia. Näin ollen nykyinen kuvio sulkee heidän suut, keillä voisi olla konkreettista annettavaa kaupungin toimintojen kehittämisessä. Itse ole jutellut lukuisten kaupungin työntekijöiden kanssa. Eivät he tyhmiä tai luomiskyvyttömiä ole, heillä on avain kaupungin ongelmien ratkaisemikseksi. Ilman heidän kuulemista ja noteeraamista meidän säätömme ovat tasoa 3% kaikkialta ja kenttämestaria ei tarvita.

Ennen kuin päätämme mitä pitäisi tehdä, täytyy katsoa mikä on mennyt pieleen ja miksi. Seuraavaksi katsomme mitä pitää tehdä ongelman korjaamiseksi. Jatkossa toimitaan kuten jääkiekossa, jos maalivahti ei saa mitään kiinni, hänet vaihdetaan pois -TÄMÄ KOSKEE JOPA VEHASTA! Kyse on siitä pystyvätkö luottamushenkilömme suhtautumaan samalla vakuuvuudella tehtäväänsä kuin jääkiekkovalmentajat. Siis kumpi on tärkeämpä, jääkiekkojoukkueen sen faneille tuottavat elämää suuremmat elämykset vai kunnan sen rajoittajilleen eli asukkaille tuottamat eläämää ylläpitävät tai muuten välttämttömät palvelut? Parhaat osaajat palvelemaan kaupunkilaisia. Työn laadun ja rahan pitäisi ratkaista, ei kaveruuden/toveruuden!

Entäpä miksi edellinenkin vuosi meni Uudeltakaupungilta kolmemiljoonaa euroa ahterilleen? Jos joku kysyisi käytännön toimia hoitavilta kaupungin työntekijöiltä jotain, heiltä löytyisi lääkkeitä terveen tehon saamiseksi työhön ja kaupunkilaisten palveluiden parantamiseen. Ensinnäkin meillä on jo vuosia ollut hyväpalkkaista ja muihin kuntiin verrattuna vaatimattomasti työskentelevää väkeä. Siinä on ensimmäinen ja suurin rahareikämme. Oma lukunsa on myös haihattelun kautta mäkeen lentäneet kaupunkilaisten verorahat. Jostain kumman syystä näihin olennaisimpiin asioihin ei haluta puuttua.

Kaupunkimme on satsannut voimakkaasti elinkeinopolitiikkaan. Esim. kaupunki takasi yli viidenmiljoonan euron lainan, jota yritys ei pystynyt sovitusti lyhentämään. Samalle, jo kuvioista poistuneelle, yritykselle kaupunki teki neljälläsadallatuhannella erolla hallin, mutta ei vuokrasopimusta. Se, että yritys sai vuosia toimia ns. kaupunkilaisten piikkiin, on osoitus vastuuttomasta kuntapolitiikasta. Kun vielä muistetaan Energiapuistoon uponneet sadattuhannet eurot, 1,6 miljoonan euron Tontonmäki satojentuhansien eurojen seurannaiskuluineen sekä liikuntahalliyrittäjillle, ropelifirmoille ja pienristelijöille jaetut sadattuhannet eurot, voidaan puhua melkoisesta tulonsiirrosta veronmaksajalta yrittäjille. Muistakaapa sekin, kun väitetään kuinka hienosti hoidimme 90-luvun laman - sitä hoitamista maksetaan vieläkin ja kalliisti!

Kun edellä mainittu elinkeinpolitiikka ei ole tuottanut kaupunkilaisille mitään merkittävää hyvää, vaan päin vastoin sen rahoittamiseksi on jouduttu ajamaan alas kuntalaisten palveluja ja jättämään kaupungin fasiliteetteja rempalleen, voidaan puhua äärimmäisen äärioikeistolaisesta kuntapolitiikasta, jolle esimerkkeiä täytyy etsiä todella kaukaa. Suurin piirtein samoin opeilla Chilessä yksinvaltias Augusto Pinochet  hyysäsi  sotilasjunttansa kanssa, kansaa kyykyttäen, amerikkalaisia yrityksiä. On täysin käsittämätöntä, kuinka tämän politiikan takuutovereina/kavereina toimineet väittävät olevansa huolissaan kaupunkimme tulevaisuudesta sekä kaupungin työntekijöiden jaksamisesta ja osaavansa ratkaista synnyttämänsä ongelman. Hehän ovat huolen, surun sekä velkojemme seppiä. Viimeinkin pitäisi jokaisen ja ennen kaikkea heidän itsensä ymmärtää, ettei heistä ole sammon takojiksi!

Jos kaupungissa kerrankin unohdettaisiin puoluepolitikointi ja pistettäisiin syrjään omat osaamattomat ja nostettaisiin arvoon muiden puolueiden osaajat. Jos vielä rehellisesti tunnustaisimme virkahenkilöiden taitotason, emmekä antaisi vuosikymmenien kaveruuden vaikuttaa valmisteluun, olisi asenteemme oikea eli asia keskeinen. Valtuustossa ja lautakunnissa ollaan tekemässä päätöksiä kuntalaisille, luottamushenkilöt eivät tee päätöksiä toisilleen, puoleelleen tai virkahenkilöitä miellyttääkseen!