MAAILMA MUUTTUU - PYSYTÄÄNKÖ MUKANA?

Maailma menee menoaan ja sen ison pyörän pinnoihin meidän on turha heittää kapuloita. Ainoa mitä taatusti tapahtuu, on: kapulat katkea, iso pyörä pyörii vinhemmin ja vauhti vaan kiihtyy. Enää ihmiset eivät muuta työpaikkojen perässä ja toinen muutos tapahtuu kaupoissa. Kun tavaran saa viimeinkin samaan hintaan Uuteenkaupunkiin, jonne se joskus jouduttiin tuomaan ja siksi se maksoi enemmän kuin esim. Turussa tahikka Raumalla, niin eipä tarvitse lähteä muualle ostoksille. Muutokseen täytyy suhtautua realistisesti ja vähemmillä kivuilla selviää, jos hyväksyy kaupan kehittymisen ilman, että sotkee mieltymyksiä ja tunteita meneillä oleviin mullistuksiin. Kukaan ei nauti siitä, kun tuttujen pyörittämät kauppaliikkeet toimintoineen vajoavat ajan hautaan. Onneksi osa liikkeistä toimii aloilla, joita netti ei voi vallata. Polkupyöriä et voi korjata etänä, et veneitä etkä autojakaan. Oiva esimerkki muutoksen kelkassa pysymisestä on loistava kirjakauppamme, joka palvelulla puolustaa asemiaan.

Itse asiassa nettikauppa on suuri mahdollisuus Uudellekaupungille. Täältä ei tarvitse kenenkään lähteä muualle ostoksille ja edullisten nettihintojen ansiosta uusikaupunkilaisilla on entistä enemmän rahaa käytettävänä. Mikäli yrityselämä ei kehity ja tarjoa nettikaupan myötä säästyneille rahoille vaihtoehtoa, matkaavat rahat sinne, mistä tuo vaihtoehto löytyy. Nyt vaaditaan nopeita toimia, jotta pystymme lisäämään kaupunkimme palveluita ja pitämään ostokulutuksenmuutoksesta säästynet varat omassa kaupungissamme. Meidän täytyy kyetä luomaan elämyksiä ja hyvää oloa tarjoavia palveluita. Jos käännämme katseemme menneeseen, meidän valmistelumme otti askeleita tähän suuntaan, mutta, ikävä kyllä, päättäjät eivät ottaneet tuota ratkaisevaa askelta. Arkkitehtimme esitti, että nykyisen pakkahuoneen tienoille rakennetaan esim. keilahalli ja muuta vastaavaa. Toisin kävi ja nyt tuolla paikalla seisoo kesällä autoja ja talvella veneitä. Jos olisimme tuolloin lähteneet kehittämään kaupunkimme harrastuspuitteita, olisimme luoneet viihtyisän ja aktiivisen vapaa-ajan kaupungin monitoimihalleineen, tekonurmineen, kesäteattereineen jne.

Kupunginlahden ravintolapuoli skeittipaikkoneen kera Leijona puiston on onnistumisasteltaan täyden kympin suoritus. Pelkästään tuo ei riitä, että meillä on tuollainen lähtökohta, meidän täytyy saada kaupunkiin lisää veto/markkinointivoimaa ja, kuten lähiher/historia osoittaa, tuota markkinointi/vetovoimaa eivät tuo muualla asuvat ja muualle töihin halajavat tyypit. Kuinka uskottavalta tuntuu, jos joku sanoo, että Uusikaupunki on maailman paras paikka asua ja kun sanojalta kysytään asutko Uudessa kaupungissa, hän vastaa: En. Kuten Bojan totesi erään pelin jälkeen, me olemme oman onnemme seppiä eli menestys on meistä itsestämme kiinni. Se, että tutkimme tekijöiden tekoja sekä onnistumisia, kun jaamme jatkossa tehtäviä, on kaiken onnistumisen keskiössä. Olemme tehneet määrätynlaisia päätöksiä ja meidän on tutkittava niiden tarjoamia mahdollisuuksia ja rakentaa Uudestakaupungista ikärakenteeltaan tasapainoinen ja hallitusti kasva kaupunki. Maailma menee vinhasti eteenpäin, joten mennään menneisyyttämme, perinteitä kunnioittaen, siihen mukaan. 

MAHTAVAA VIRKAHENKILÖTOIMINTAA - ONNISTUMISEN AATELIA!

Ikävä kyllä, mitään asiaa ei saada koskaan kuntoon, jos ei edes tiedetä, mikä on vikana - kaikki paikat/rakennelmat jne. menevät huonoon kuntoon, jos niistä ei pidetä huolta eikä niiden kunto parane siitäkään, jos ongelmia ei saa todeta. Jos virkahenkilöiden/päättäjien kiinnostus olisi herpaantumisen sijaan keskittynyt kouluihin, liikuntapaikkoihin, rantaan, päiväkoteihin, Mörneen, vesitorniin, uimahalliin, katuihin, pyöräteihin,vesijohtoihin, opetukseen jne., niin mainitut rakennelmat palvelisivat priimakuntoisina kaupunkilaisia eikä meidän taloutta rasittaisi suuruudelta ja synkkyydeltä massiivinen korjausvelka. Jos ihan tarkkaan muistelette, niin korjausvelan kuin paisuvan kiinteistömassan vaaroista meitä varoitti jo 20 vuotta sitten Juha Aaltonen. Hänen sanomaansa ei noteerattu, mies leimattiin pahan ilman linnuksi ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että realistisimman tulevaisuudenkuvan mukaan kaikki Mörnen ja muutkin sopivat palvelut sijoitetaan tulevaisuudessa Wintteriin. Uusikaupunki valmistelijoine/päättäjine on yhtä nerokas kuin leijonalauman piirittämä strutsi. Sen sijaan, että strutsi pyrkisi välttämään ympäröivää uhkaa, se työntää päänsä maakoloon ja neroilee: kun minä en näe ongelmaa, ei sitä ole olemassa. Tilanne muuttuu todeksi siinä vaiheessa eikä auta vaikka työntää pään kuinka syvälle valheiden onkaloon, kun leijonat nakertavat terävin hampain strutsin pakaraa. Meillä strutsin roolista vastaa virkakunnan kärkipää ja musta valheiden kolo, joka sulkee silmät totuudelta, löytyy mediasta. Ainoa taho, joka yrittää puuttua ongelmiin positiivisin kaavailuin ja ratkaisuin löytyy kaupunkisuunnittelujaostosta. Jos tuolle porukalle annettaisiin valta vuodeksi, saataisi tämän kelkan suunta kääntyä ja viedä kaupunkimme kohti positiivista tulevaisuutta. Eikä tämä ole haihattelijan jokeltelua, vaan realistinen vaihtoehto, joka toteutuakseen vaatii luovuutta ja rohkeutta. Viimeistään nyt on optimi aika mennä asiaan, jolla tätä tarinaa markkinoidaan luettavaksi eli viimeinkin lienee paikalla takertua otsikkoon ja antaa rajusti kiitosta mahtavasta virkahenkilöteosta, jonka pääsin itse näkemään. Viranhaltijan auto laskeutui Mörnen edesmennyttä koivukujaa kohti Lokalahdentietä ja jo hyvissä ajoin auton vilkkuvalo ilmaisi räpsyttämisellä kuljettajan haluavan kääntyä oikealle. Tämä tapahtui mukavasti 35 metriä ennen risteystä, joten muut autoilijat jalankulkijat ja yksi pyöräilijäkin näkivät virkahenkilön aikeet kääntyä oikealle. Kaikki sujuikin äärimmäisen sujuvasti, kivasti ja mukavasti, turvallisuus leijui tapahtuman yllä suojelusenkelten myhäillessä auvoista tilannetta, joten kiitos vielä vilkun näytöstä oikealle, ennen kääntymistäsi vasemmalle ja polkupyöräilijän sadattelua.

KAUPUNKI, JOSSA KAIKKI ON PASKANA

Hyvästi maamerkki, johan sinua on katseltu yli 70 vuotta. Siinä olet saanut rapistua viimeiset kymmenet vuodet päättäjien katsellessa tumput suorina.

Uljaita puheita, hillittömän hienoja haaveita, upeita unelmia, mainostaa paikallinen aviisi, kun jotain valmistellaan tai rakennellaan. Loppu eli haave kariutuu kuin neuvostotoverin unelma omasta Cadillacista heräämisen, yltäkylläinen ruusuinen uni siirtyy silmistä taaemmalle ja näkökentän valtaa nuhruinen, epäsiisti ja pahasti rempalleen jätetty todellisuus, johon, takapuskurillaan ylpeilevä, Cadillac sopii yhtä mainiosti kuin tupakkakakku lastenjuhliin. Jossain vaiheessa sopisi pohtia osaamisen sekä tekemisen kohtaamista ja vastuunkantoa, jos kaikki näyttävät olevan hyvin pian paskana. Esimerkkinä voin tarjota teille koulun, joka muutama vuosi sitten oli niin hyvässä kunnossa, että sinne kaavailtiin 9 miljoonan euron remonttia. Lopulta toteutettiin miljoonan euron siirtokeittiön rakentaminen po. kouluun. Tänä päivänä kyseistä koulua ei enää ole. Kohta ei ole em. koulun naapurikouluakaan, joka sekin on aivan paskana, vaikka nyt koulun purkupäätöksen siunanneet aktiivit vannoivat rakennuksen priimakuntoisuuteen vielä muutama vuosi sitten - ääneen epäilijästä tehtiin tutkintapyyntö.

Eikä po. kaupungin paskana olevat kohteet rajoitu pariin kouluun, sillä myös lukuisat kadut kuin eräät rakennukset ovat paskana. Terveyskeskus on ollut pois käytöstä ja saanut purkutuomion. Kiinteistön pitää pystyssä ainoastaan tasekikkailu tarve, jotta kaupungin talous näyttäisi mainiommalta mitä se on. Mutta paska mikä paska, mutta se siitä, kyseessä on vanha juttu ja tapa, jonka paikalliset päättäjät hyväksyvät. Reilu seitsemänkymmentä vuotta vanha vesitornikin on purkukuntoinen paska. Senkin kaikki tiesivät, mutta kukaan ei kiinnittänyt vesitorniin huomiota ellei sellaiseksi lasketa riitaa vesitornin omistuksesta. Keskellä kaupunkia ainutlaatuisen komealla Myllymäen puistoalueella vesitorni sai käyttämättömänä rapistua kymmenet vuodet. Aiemmat päättäjät hoksasivat hyödyntää rakennelmaa näkötornina, joka tarjosi mahtavan näkymän maailman kauniimpaan saaristoon. Nyt päättäjät haluavat purkaa laitoksen, koska sen korjaus maksaisi muhkeat reilut 600 000 euroa. Sopi kysyä, josko torniin olisi kannattanut investoida hissin ja kattorakennelman verran pari/kolmekymmentä vuotta sitten eikä antaa sen rapistua ja olisiko mainittu investointi tuottanut sen verran, että kaikki kaupunkilaiset olisivat hyötyneet jonkun euron?

Tasetta kaunistava , huonon hoidon vuoksi, purkukuntopinen betonirumilus odotaa purkamista!

Irvokas totuus kaupungistamme on se, että sen kehittäminen tai edes olemassa olevista rakennelmista huolehtiminen loppui joskus tämän vuosituhannen alussa. Rahaa on pistetty miljoonia euroja selkeään huuhaahan, mutta kaupunkilaisille tärkeät fasiliteetit ja mahdolliset vetovoimatekijät on jätetty tylysti hoitamatta. Sama meno jatkuu yhä, jos ja kun päättäjät kuvittelevat kaupungin katujen kunnostamiseen riittävän 300 000 euroa. Meillä pitäisi viimeinkin tehdä päätöksiä fakta ja tarvepohjalta. On jotenkin koomista, jos rakennamme tähän ukkoutuvaan kaupunkiin Suomen kalleimman tekonurmen, johon ei huonojen katujen vuoksi pääse harrastamaan. Entäpä tuo vesitorni ja sen paikka, täytyikö rakennelman tulevaisuuskeskustelu aloittaa tavalla, joka sai riidan aikaiseksi, voisiko rakennelmaa ja paikkaa edes yrittää tarjota vuokralle tai myydä luotettavalle taholle? Tämä ei silti poista sitä tosiseikkaa, että nykyinen kaupunkiorganisaatio ei kykene huolehtimaan kaupunkilaisten palveluista eikä oikeistoenemmistöinen valtuusto pysty valvomaan em. organisaatiot niin, että kaupunkilaisten etu toteutuisi edes vähimmässä määrin! Ainoa poikkeus rapistuvaan kaupunkilaisten omaisuuteen löytynee Wintteristä, josta huolehditaan elinkaarimallilla ulkopuolisin voimin!

MEILLÄ ON JO $UOMEN PARA$ KOULURUOKA!?!

Yhtä äkkiä päättäjät päättävät: Meillä on Suomen paras kouluruoka. Kaikki ovat innoissaan kuin urheilija olympiavoiton jälkeen, kunnes joku vie riemulta maton alta ja kaataa koko ruoka uhon samaan kasaan kuin vuonna 2023 20 300 asukasta -haaveen, joka päättyi miinuskehityksen jälkeen 14 alkavaan tuhatlukuun. Sinänsä paras ruoka on hyvä veto, koska kyseessä on makuasia ja kaikki muistanevat, mistä kärpäiset pitävät ja niitä riittää uurnille, jos makuasioista tulee äänestys. Jo vanhassa iloisessa Neuvostoliitossa oltiin samoilla linjoilla: Kun ei onnistuta, niin on ihan sama, onko haasteiden rima korkealla vai matalalla, se putoaa aina alas ellei jää killumaan siksi, kun kukaan ei ylettynyt edes pudottamaan sitä. Kun tiedotuksessakin mennään Neuvostoliiton hengessä ei ole pelkoa ruoka uhon seurauksista, meni se sitten syteen tai saveen, niin aina media suitsuttaa ja yleensä unohtaa, kun kaikki pakkaa menemään niin, että lopputulos muistuttaa syttä.

Ruuan maun laadun mittaus on haasteellista, toisin kuin urheilussa tai taloudessa(tase Uiton ruplaa lukuun ottamatta) selkeät mittaluvut tai matemaattinen lopputulos määrittävät menestyksen. Emme voi vedota ruuan laatuun edes sillä, jos lomautamme kaikki opettajat, suljemme pienet koulut, käytämme syntyneet "säästöt" laivalastilliseen mustapippuria, koska kaikki eivät pidä mustastapippurista, eivät käsittääkseni etenkään kärpäiset. Mutta yhden kerrassaan äärettömän selkeän mittarin löysin. Se kertoo ainakin vahvasta halusta ja satsauksesta ruuan laatuun. Uskoakseni ruokapuolen valmistussektorillakin kehitys jyrää vahvoin askelin eteenpäin eli merkittävä sijoitus keittiöihin kertoo paljon siitä, minkälaiset halut ja tavoitteet päättäjiltä löytyvät ruuan laadun kehittämiseksi.

Onko toista kaupunkia, jossa tehtiin miljoonilla euroilla valmistuskeittiö ja siitä vajaan sadan metrin päähän sadoillatuhansilla euroilla jakelukeittiö? Tuolloin Rake Tähtinen puhui keittiökiimasta, johon kaupunkilaisten rahoja upotettiin miljoonia euroja. Nautittuaan uusista keittiöistä jonkin vuoden, kävi kuten kävi eli keittiökiima iski jälleen ja päättäjät päättivät, että taas tarvitaan uudet tilat ruuan valmistukseen. Niinpä vanhat keittiöt, muutamien vuosien ikäiset, pistettiin sileäksi ja nyt jälleen kaupunkiin valmistuu miljoonilla euroilla jälleen uusi koulukeittiö. Rohkenen väittää, että mikäli ruuan laadun mittarina käytetään keittiöihin käytettyä rahamäärää: MEILLÄ ON SUOMEN YLIVOIMAISESTI PARAS KOULURUOKA JO NYT! Laskennallistahan tämä on, mutta ainahan kaiken voi selittää kuulijalle parhain päin ainakin paikallismediassa. Muistutus Mikko Saaren blogi:  https://kulissien-takaa.blogspot.com/?m=1

DEMOKRATIAN TOIMIVUUS ON MEDIASTA KIINNI

Tasapuolinen media ei ota uutisoidessaan kantaa päätöksiin eikä uutisoi niin, että uutisista tulee kannanottoja tai avointa manipulointia. Normaaliin, keskeneräisen asian, uutisointiin kuuluu näkökantojen plus perustelujen esiin nosto ja tämän tulee alkaa jo hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa. Vain näin syntyy kansalaiskeskustelu, jonka edetessä esim. hanke jalostuu tarkemmin ja kansalaisten vaikutuksen myötä se kasvattaa suosiota. Lopulta syntyy demokraattinen päätös, joka olisi ollut paljon huonompi, mikäli media ei olisi jakanut kansalle tietoa ja herättänyt heidät mukaan ideoimaan hanketta. Luonnollisesti asioihin perehtyneet koulutetut toimittajat voivat vääntää tiheään asiantuntevia kolumneja runsailla tiedoillaan tai asiantuntemuksen puuttuessa suoltaa mutupohjaista, kaverille tässä soittelin, halpaa punapakinaa. Ensin mainituilla kommenteilla pyritään herättämään kansan mielenkiito ja synnyttää keskustelu käsitteillä tulleesta asiasta. Useimmiten kansalaiskeskustelun edetessä vaihtoehtojen terävimmät särmät hioutuvat pois ja lopputulos palvelee tyylikkäästi hankkeen kohderyhmää. Jälkimmäisen tarkoitus on taata yhden mallin mukaisen esityksen kivuton läpimeno.

Joskus kuulee väittämän, ettei medialle ole resursseja "tutkivaan" eli tässä tapauksessa haastatteluja sisältävään journalismiin. Totuus on aivan toinen. Siinä ajassa, kun toimittaja maalaa ja kopio pöytäkirjoja lehdessä julkaistavaksi, hän voi lähettää kysymyksiä esim. päättäjille, joilla on valmisteluun/äänestystulokseen nähden perusteltu poikkeava näkemys. Jos kysymyksen lähettää sähköpostitse, se ja vastauksen saaminen onnistuu nopeasti ja helposti. Mikä tärkeintä tässä tapauksessa toimittajalla on kädessään päättäjän itse tuottamaa tekstiä eli kukaan ei tulkitse eikä kirjoita sitä, mitä toinen sanoo. Ei luulisi olevan ylivoimaista sen enempää älyllisiltä vaatimuksiltaan kuin taloudellisilta vaatimuksiltaan. Tuon paremmin en osaa rautalangasta vääntää kuinka ns. ammattimainen toimittaja valmistelee ja toteuttaa juttunsa.

Printtimedia löytää pahimman vihollisen itsestään. Kun säästetään ja leijutaan mennessä ylivoimaisuuden tunteessa, käy kuten Hesarille: taseesta menevät, kioskit, kirjakaupat elokuvateatterit, kiinteistöt ja tullaan eiliseen päivään lomautuksiin. Osaamattomuus yhdessä ylimielisyyden kanssa käy kalliiksi myös paikallismedialle, kukaan ei maksa viiden vuoden kuluttua amatöörimäisesti toteutetusta uutisoinnista, jos osaava etsijä saa tasapuolista tietoa ilmaiseksi. Nähtävillä olevilla eväillä netin edessä puolustautuva printtimedia on kuin stadilaistyttö, kuka pinkinpunaisen keppihevosensa kanssa valmistautuu julmasti korskuvilla hevosilla karauttavan tataarijoukkojen hyökkäykseen. Ammattitaito pelastaa läpyskän tulevaisuuden tai pitäisikö sanoa, että ammattitaidon käyttö pelastaa, koska sitä lehdestä löytyy yllin kyllin, mutta jostain syystä sen käyttö suunnataan vähemmän keskeisiin asioihin. Vaihtoehtoinen tiedotus lisääntyy. Mikko Saari perusti oman bloginsa, joten pistäytykääpä katsomassa ja kommentoimassa blogin alustuksia sekä täydentämässä hänen tarjoamiaan tietoja plus näkemyksiä:

MIKON BLOGI

VALLANVAHTIKOIRA: RIN-TIN-TEIJA

Toimittaja, pää sellainen, kehuu lehtensä olevan vallan vahtikoira, joka vain haluaa lukijoita. Pieni tarkastelu po. läpyskän, kuihtuvan levikkialueen, tapahtumiin osoittaa väkisinkin vallan vahtikoiran nukahtaneen jo aikaa sitten. Kun po. koiran kita aukeaa, sieltä sujahtaa kieli nuolaisemaan, ilmoitusdenaarien toivossa, vallan ahteria. Jos kaupungin asukasmäärä romahti yli 18 000:sta vajaaseen 15 000 tuhanteen ja sen talousluvut ennakoivat lähivuosina tapahtuvaa romahdusta, niin väkisinkin usea kulkevainen kysyy: MITÄ VALLAN V AHTIKOIRA VARTIO? Eipä ole koira havainnoinut tai ilmaissut mitään niistä vallan päätöksistä, jotka ovat johtaneet paikkakunnan väestökatoon ja yleiseen alennustilaa. Pikemminkin toisinpäin eli media on hehkuttanut lähes poikkeuksetta ahterilleen lojahtaneita hankkeita eikä se ole puuttunut siihenkään, kun päättäjät siirtyvät kaupungintöihin ja petaavat hommia jopa lapsilleen.

Eli eipä ole nyt mistään schäfer-vartiokoira Rin-Tin-Tinistä kyse vaan jostain pilalle hemmotellusta puudelista, jolta lähtee alkuun ääntä, mutta toden koittaessa se pinkaisee emännän sängyn alle tutisemaan pelosta. Oikea epätasapuolisen journalismin kukkanen lienee sekin, että läpyskä valitsee suosikkiluottamushenkilöt ja jakaa heille palstatilaa, vihjaten samalla lehden vaikuttavan tuleviin vaaleihin. Nyt kun katsotte läpyskän sivuille ilmestyneitä paikallispoliitikkojen rustauksia, voi niiden takana olevien tyyppien todeta olevan valmiita epäreiluihin vaaleihin, joissa lehden rooli ratkaisee. Vastavuoroisesti suosikkipäättäjät käyvät ihastelemassa ja tykkäämässä päätoimittajan postauksia FB:ssä. Onhan tämä niin läpinäkyvä sulle mulle -kuvio, kun joku vaan voi olla. Ammattitaitoinen päätoimittaja olisi ottanut yhteyttä puolueiden nokkaheppuihin ja delegoinut koko homman heille - se olisi ollut puolueeton tapa toimia. Tällaista on vallan vapaa vipeltäminen, kun vahtikoiran roolin otti RIN-TIN-TEIJA!

ISLAMIN KAUHEUKSILLA KAUHISTELU LOPETETTAVA!

Kuinkahan paljon islamin uskonto työllistää suomalaisia työaikanaan blogeja kirjoittavia tyypähdyksiä.? -Pelkästään pääkaupunkiseudulta löytyy tuhansia professoreita, dosentteja sun muita ns. asiantuntijoita, jotka rustaavat toinen toistaan, puolesta tai vastaan, toistavia islamilaiskirjoituksia. Näitä väkerryksiä seuratessaan varmaankin imaamit, joille kirjoitukset on käännetty, nauravat partaansa, koska homma menee juuri kuten he haaveilivat ja toivoivat. Koko islamkeskustelu vaipui onnettomalle lässytystasolle, joka taas vesitti kaikki käytännön toimet, joilla olisi voitu vaikuttaa ns. islamin inhimillistämiseen. Kansa on immuuni islamjokeltelulle, kukaan ei pysähdy lukemaan islamkrittiikiä otsikoita syvällisemmin ja siksi mitään konkreettista muutosta ei tapahdu eikä tule tapahtumaan, ei suuntaan eikä toiseen.

Kaiken islamjaarittelun suurimpia voittajia ovat islamistiset fundamentalisti ökytyypit. He saavat tehdä mitä haluavat ja he saavat meiltä kaiken mitä haluavat. Suomi esim. hyväksyy pakolaisuuden aiheuttavan ryöstökalastuksen, myy aseita sotaan osallistuviin maihin Arabian niemimaalla ja on jopa siunaamassa maailman kuvottavimpia rakennushankkeita, joiden seurauksena tuhannet vierastyöläiset saivat ensin puurtaa epäinhimillisissä oloissa ja sitten tilipäivän koittaessa heidät viettiin aavikolle ja päästettiin kaikista elämän vaivoista. Kukaan ei ole, sivulauseita lukuun ottamatta, edes yrittänyt puuttua niihin käytännön ongelmiin, joita kyseisen uskonnon kärkiheput aiheuttavat äärettömän epäinhimillisellä ja kuvottavan rasistisella käytöksellä - onko meillä vähäisintä oikeutta kauhistella islamilaisten hirmutekoja tai edes jeesustella niitä, kun käytännössä hyväksymme ja mahdollistamme ne?

LINKIT:

Qatarin rakennushankkeet vaatineet tuhansia kuolonuhreja

Alaja MOT:lle: "Suomi äänesti sen mukaan mitä sovittiin"

Suomi vie aseita yhä useampiin maihin – kaupat diktatuureihin jatkuneet, kertoo raportti

Afrikan ryöstökalastusta piilotellaan luultua enemmän

Suomen tuonti Saudi-Arabiasta, vienti Saudi-Arabiaan, kauppa ja kauppatase kuukausittain

OSTIKO HALLITUS VALTAMEDIAN PUOLELLEEN?

Muistanette sitä uhoa, jota etenkin persut pitivät ennen vaaleja, YLE:n pakkoveroista ja sen leikkaustarpeesta. Jostain kumman syystä po. "pakkoveroa" ei viilletä pienemmäksi, vaan YLE kuuluu siihen kastiin, jonka keräämät tulot toimintaedellytykset kasvavat. Melkoiselle mielenkiinnolla odotan yleläisten opportunistien linjan muutosta ja johan tuosta on selkeitä merkkejä näkyvissä, kun hallituksen politiikan armottoman kritiikin sijaan se on saanut osalleen ymmärtämistä ja jopa myönteistä huomiota. Valtionvarainministeri ei ole enää saksiaan heilutteleva inhottava ilkimys, kuka nauttii köyhien kyykyttämisestä vaan nyt hän on pakon edessä säästävä valtionvarainministeri, kuka pelastaa köyhät eläkeläiset leikkauksilta. Saas nähdä kuinka YLE saamansa lisärahoituksen tulee käyttämään, meneekö se nykytyyliin johtajien palkan korotuksiin?

Onhan tietenkin mahdollista, että YLE vahvistaa maakuntalähetyksiä, palauttamalla ne entiselleen - väkeähän maakuntien radioissa on kuin pipoa. Minulla ei ainakaan ole vähäistäkään intoa kuulla joidenkin itsekeskeisten porilaisten tekemiä tökeröjä juttuja ja niiden toistuvia uusintoja. Sama onneton juttu ajetaan päivittään jopa kymmenen kertaa ja joskus sen toistumisväli jää kymmeneen minuuttiin. Mielestäni tämä on hävytöntä kuuntelijoiden aliarviointia eikä sitä kuitata Kuustosilla, Kääriäisillä ja muilla pääkaupungista lähetettävillä YLE:n kestosuosikeilla ja mielipidemanipuloinnilla. Mutta seurataanpa nyt ja odotellaan, onko meillä edelleen hallituksen radio - ainoastaan sillä erotuksella, että nyt vallassa istuu aivan toinen hallitus. Sen äänitorveksi muuttuminen ei liene kovinkaan mahdoton suoritus yleläisiltä.

LINKIT:

Ylelle roima korotus – Yhteensä jo lähes 600 miljoonaa euroa määrärahaa

Purra ei koskisi pieniin eläkkeisiin

MAAILMAN ONNELLISIN vai ONNETTOMIN KANSA?

Suomesta löytyy jumalaton liuta professoreita, dosentteja, asiantuntijoita, johtajia, kirkon kihoja joita yhdistää jumalaton palkka. Palkkansa vastineeksi nämä kansanrahoilla kekkuloivat isotuloiset eivät juuri muuta tee kuin vaativat kansalta säästämistä ja elintasostaan tinkimistä. Jos nostat esille esim. sen, että mielestäsi Alkon johtaja, kuka tienaa 30 000€/kk plus bonukset, ansaitsee liikaa, sinut leimataan kateelliseksi herravihassa rypeväksi moukaksi. Asioihin ei saa puuttua, jos se koskee eliittimme tuloja tai asemaa, ainoastaan taviksen täytyy tinkiä. Ajatelkaapa Alkon johtajan homman helppoutta. Ensinnäkin yhtiö toimii monopoliasemassa ja jos kauppa käy niin se on hyvä, kun rahaa tulee ja jos kauppa ei käy, se vasta hyvä onkin, kun kansa pysyy raittiina - bonukset satavat aina tilille eli sikses kiva virka.

Muistelkaamme arkkipiispaa, joka teki virkakämppäänsä useiden miljoonien eurojen remontin ja tienasi 150 000 euroa vuodessa, ei paljon antanut omistaa, mutta vaati köyhää kansaa kaivamaan kuvetta pakolaisten vuoksi. Entäpä tapaus Fortumin johtaja, mies muni, mutta potkut olisivat tulleet liian kalliiksi niin siirrettiin toisiin tehtäviin. Sotealueiden johtajat saivat ruhtinaalliset kuukausipalkat, oliko noin 17 000€ kuukaudessa. Nyt heille kaavaillaan 200 000 euron erorahaa puolenvuoden palkan lisäksi siltä varalta, jos tulee munittua ja sen seurauksena kenkää. Mikä ihmeellisintä sotepomojen erokuvio näyttää menevän läpi. Sen sijaan päättäjät eivät välitä siitä tuon taivaallista, että koko soteuudistuksesta on tulossa melkoinen via dolorossa po. palveluja tarvitseville ja sotealueilla työskenteleville.

Jos tavallinen jätkä olisi työssään tumpeloinut, kuten sotejohtajat eli aiheuttanut tuskaa, epäonnistumisia, taloudellisia vahinkoja ja jopa kuolemaa, saisi hän kenkää, laskun peräänsä ja pahimmillaan häkki heilahtaisi. Pohtikaapa mainittua kohtelun erilaisuutta ja sitä taustaa vasten voitte arvioida kuinka hyvin valitsemamme luottamushenkilöt edustavat sinua ja pitävät sinun puoltasi esim. Arkadianmäellä. Olisi vähintäänkin mielenkiintoista selvittää kuinka monta ökypalkkaista ja jonnin joutavaa tyyppiä tienaa Suomessa niin paljon, että heidän kuukausipalkastaan voisi niistää helposti kymppitonnin tai viisitonnia ja silti he tienaisivat tuplaten tai triplaten sen, mitä tavallinen kulkevainen. Pelkästään pääkaupunkiseudulla lymyilee tuhansia professoreita, dosentteja sekä virkahenkilöitä, joten heidän palkkoja leikkaamalla saataisiin melkoiset säästöt aikaiseksi. Jos Suomi on maailman onnellisin maa, nautimme me tuosta onnesta isokenkäisten välityksellä, vähän kuten Neuvostoliitossa kansa nautti luksuselämästä toveripiirin kautta. Ainoa ero Neuvostoliittoon verrattuna lienee se, että siellä terveydenhuolto toimi jotenkin eikä vanhuksia, vammaisia tai sairaita jätetty oman onnensa nojaan. Tekeekö Suomesta maailman onnettomimman maan kansanedustajat, jotka edustavat jotain muuta kuin kansaa?

SDP ja NAZIT SAMAT LUPAUKSET ja SEURAUKSET

 

Nazit lupasivat tuntuvaa muutosta Saksan meininkeihin ja kansa kiihkolla ja jopa innolla antoi mandaatin nazeille ja heidän johtajalleen Hitlerille. Kuten muistatte, nazipuolue oli jo nimeltään kansallissosialistinen työväenpuolue, siksi sen ja SDP:n lupaukset ja toteutukset lienevät varsin rinnasteisia - se minkä nazit tekivät isommassa mittakaavassa, toteutuu nyt viime hallituksen jäljiltä Suomessa. Saksalaisille nazit lupasivat totaalista muutosta ja jos katsotte her/historian kuivia vaikka vuodelta 1945 niin Eurooppa näytti varsin erilaiset kuin vuonna 1939.

Nazit lupasivat kaikille hyvää, mutta jo heti heidän mielessään muhi määrättyjen vähemmistöjen eliminoiminen, taustalta löytyi samoja aatoksia kuin suomalaiselta sosialidemokraattikansanedustajalta al-Taelta aikoinaan. Aivan kuten nazi-Saksassa ei meilläkään valtamedia halunnut nostaa esiin po. tyypin avointa rasismia. Sen lisäksi, että nazit vainosivat pitkälti samoja vähemmistöjä, jotka löytyvät al-Taenkin tappolistalta. Uhollaan nazipuolue sotki ensin Saksan naapureineen ja vähitellen koko maailman julmaan tuhoa ja kuolemaa kylväneeseen sotaan.

Katsotaanpa entisen hallituksen lupauksia ja saavutuksia. Soten myötä luvattiin pistää Suomen mm. terveydenhuolto kuntoon. Toisin kävi - todellisuudessa ikäihmisiä, vammaisia ja sairaita rahdataan julmasti rakkaimpiensa läheisyydestä kalmanleireille päättämään maallinen vaellus vailla omaisten lohdutusta ja turvaa. Samalla po. kalmanleirien omistajat ja johtajat tienaavat ruhtinaallisia summia, jotka ikävässä määrin siirtyvät vieraille maille. Kaikkein karmeinta kansainvälisesti ajateltuna lienee kuitenkin se, että Suomen puolueeton taival ja asema rauhanteon suurvaltana päättyi viime hallituksen aikana. Suomi liittyi sotilasliittoon, jonka jäsenmaat ovat olleet viime vuosikymmeninä maailman pahimpia kuoleman, hädän ja tuskan levittäjiä. Käytännössä tämä teki Suomesta osapuolen lähellä raivoavassa sodassa ja siksi rauhantekijän roolin ottaminen po. sodassa on meille äärettömän vaikeaa. Kun vielä todetaan viime hallituksen napahahmottaren lentelevän pitkin Eurooppa kuin Eva Braun aikoinaan, voitaneen todeta otsikon väittämän tulleen todistetuksi!

LNKKI:

Hussein al-Taee

MYY MUUTAMA VUOSI AJASTASI - ELÄ ILOISESTI, KUOLE KUNNIALLA

Ensin yhteiskunta jahtaa jokaisen velkasentin perään kansalaistaan, mutta kun hyytyy elämän melskeeseen ja viimein makaa tiedottomana/tuskissaan sairaalassa, upotetaan häneen satojatuhansia jopa miljoonia euroja. Eikö mainittu touhu ole lähinnä itkettävän inhottavaa. Hölmöyttään yhteiskuntamme pahimmillaan kasvattaa ihmisen tuskaa ja elämän ankeutta leikkaamalla etuisuuksia, nostamalla palvelujen ja omavastuiden hintaan ja lähettämällä ulosottomiehen ulosmittaamaan mainitun reppanan viimeisiä ropoja. Kun tämän polla ei enää kestä painetta ja mielenterveys järkkyy tai ruumis reagoi loppumattomaan ahdistukseen tekemällä jahdatusta tuskansa uhrin ja parantumattomasti sairaan, on yhteiskunta valmis uhraamaan tuskien keskellä tai tiedottomana makaavan ihmispoloisen satojatuhansia euroja. Pyöritteli asiaa kuinka päin tahansa, kyse ei ole laadukkaan elämän tai arvokkaan kuoleman puolesta toimimisesta.

Ministerit puhuvat pahaenteisesti eläkkeiden leikkaamisesta ja, jos tuttu tyyli jatkuu, tarkoittaa tämä nimeen omaan pienten eläkkeiden leikkaamista eli kasvatamme heidän joukkoaan, ketkä eivät pärjää omilla tuloillaan ja vajoavat maksukyvyttömään köyhälistöön. Suurin osa po. maakuntien ihmisistä työskenteli kymmenet vuodet, rakensi työllään ja maksamillaan veroilla ja vastaavilla hyvinvointi Suomea. Nyt hänelle jää kaksi vaihtoehtoa saada yhteiskunnan aktiivinen huomio osalleen: joko hän jää maakuntaan nauttimaan häntä jahtaavan ulosottomiehen palveluista tai vaihtoehtoisesti mee pääkaupunkiseudulle ajelemaan metroilla tai ratikoilla. Se on kuitenkin aivan selvää, ettei yhteiskunta jaa po. tyypille mitään elämän laatua parantavaa, ei edes morfiinia kipuihin.

Miltä tuntuisi tulonsiirto ihmiselämän sisällä, jos ihminen saisi valtiolta runsaasti rahaa vaikkapa aktiivi-iän huiteissa ja vastineeksi siinä vaiheessa, kun hän putoa tiedottomaksi möhkäleeksi tai kipujen uhriksi sairaalan sänkyyn jätettäisiin rahat käyttämättä olemattoman/tuskaisen elämän pitkittämiseen? Eli miltä tuntuisi, jos vaikkapa kuusvitoselle tai seitsemänkymppiselle annettaisiin 200 000 euroa kohentamaan niukan eläkkeen varassa jatkuvaa kurjaa kituuttamista. Vastavuoroisesti po. tyyppi sitoutuisi, että hänen tuskainen elämänloppu tai aivokuolleena pötköttäminen jäisi lyhyeksi. Ihmisen viimeisten elonpäivien aikaiset lääketieteelliset operaatiot ja jo hoitopaikka maksavat paljon enemmän kuin pientuloisen eläkeläisen kuukausitienestit, joten tämähän on selkeä win-win-tilanne niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta. Mutta kaikki olisi lääkäreiltä pois, joten unohdetaan koko homma, heitä vartenhan tätä maata pyöritetään.